torstai 15. joulukuuta 2011

Uusia jäseniä kastraattikerhossa + näyttelysuunnitelmia

Miten aika kuluukaan niin nopeasti! Vastahan Moonspell-pentue syntyi, ja nyt jo kolkuttelevat aikuisuuden porteilla! Sasu, Frodo ja Hippu ovat jo päässeet viettämään onnellista kastraattikerholaisen elämää. Vikistä en ole kuullut Tampereen näyttelyn jälkeen mitään, olisi tosi kiva kuulla jotain kuulumisia! Siiri ja Kiara keskittyvät kasvamiseen, ja toivottavasti tytöt ottaisivatkin kunnon kasvuspurtin! Ensi vuoden puolella sitten aletaan enemmän ajattelemaan niitä poikaystäviä...

Ensi vuoden näyttelysuunnitelmia on pikkuhiljaa pähkäilty. Tammikuun Surokin ilmoittautumisaika päättyy huomenna, enkä ole vieläkään päättänyt ilmoitanko Cindyn sunnuntaille. Itsehän lennän tuolloin sopivasti Helsinkiin, mutta kysymys kuuluukin miten saisin myös Cindyn sinne lauantai-iltana tai sunnuntai-aamuna?! Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Cindylle kun olisi toiveissa tuo SC-titteli vielä saada ennen viimeisiä pentuja.

Seuraavana mietintämyssyssä onkin helmikuun Tallinna, molemmat isot kisut tarvisivat korkeimpiin titteleihin vielä ulkomaansertit. Matkaseuraa mulla ei kyllä ole, saa ilmoittautua ;) Pirokin bussikyydissä jokatapauksessa taas pääsisi, joten sen puoleen siinä ei ole murehdittavaa. Tallinnaan jos/kun mennään, jää Jyväskylä pois, kun olisivat peräkkäisinä viikonloppuina.

Maaliskuussa vuorossa olisi jälleen Turok. Sinne pääsisi mukaan myös Kiara, ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Jos kaikki menisi niinkuin toivotaan, tämän jälkeen tytöt jäisivätkin mammalomalle!

Toukokuussa olisi hyvin harvinainen tilanne, kun Pohkis järjestää näyttelyn Vaasassa! Tietenkin juuri silloin, kun mulla ei liene näyttelytettäviä... No, ehkäpä Sasu lähtee mukaan ;)? Ja ehkäpä voisin harkita niinkin hurjaa juttua, josko kokeilisi ekaa kertaa assistentin hommia! Hui!

Edit. Maksoin ja laitoin nyt sitten sähköisen ilmoittautumisen (olipa helppoa) sinne Surokiin. Sit voidaankin alkaa miettiä miten homma onnistuu...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Talvi tulee!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi karvapuikulat pääsivät ihastelemaan lumisadetta. Puistossa räksyttänyt koira latisti hieman Cindyn ulkoilutunnelmaa, mutta tällä kertaa Tristan puolestaan nautti täysin siemauksin. Oppiipahan toinenkin ulkoiluttaja valppaaksi, kun poika ottaa superspurtteja milloin mihinkin suuntaan, ja pinnalta jäätynyt lampikin kovasti houkuttaisi...


 Cindy tuijottaa harakkaa.
Aluksi maa oli vielä syksyisen värinen.
 

Lunta alkoi tupruttaa oikein urakalla.

Tristan puussa.
Kivaa, lunta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Turun turinoita

Turku takanapäin! Perjantaina kymmenen aikaan köytimme Frodon omistajan kanssa 5 kissaboksia takapenkille ja suuntasimme kohti etelää. Sää oli mitä mainioin, alun tihkusateen jälkeen suht kuiva, lämmin ja valoisa. Neljä kissaa matkustivat ihan hipihiljaa, myös Kiara on oppinut matkustamaan erittäin rennosti möllötellen pukahtamatta sanaakaan. Frodo sitten jakelikin mielipiteitään senkin edestä :) Poikahan toki syntymästään lähtien on ollut se, jolla on eniten asiaa ja paljon mielipiteitä! Hyvässä säässä matka taittui kepeästi neljässä tunnissa. Frodo ja Messi vietiin hotelliin, ja minäkin selvisin liikenneruuhkasta ehjänä omaan majapaikkaan Darwinin ja Dawkinsin luo. Pojat oli lukittu omaan huoneeseensa ja kolmikkoni sai käyttöönsä lopun asunnon. Liukuoven raosta hieman tervehdittiin kavereita. Kiaraa ja Tristania ei juurikaan hetkauttanut, mutta Cindy kyllä tiesi, että kollejahan siellä, murrr! 

Kotiutumisen jälkeen lähdimme Hennan kanssa tervehtimään Siiriä! Oli kyllä mukava nähdä pikkutyttöä, josta oli kehkeytynyt todella ihana rauhallinen lötkömussukka. Ainakin sillä hetkellä, kun satuimme paikalle päiväuniaikaan ;) Siirissä oli yllättävän paljon samaa näköä Kiaran kanssa ja yllätyksekseni myös paljon Cindyn näköä. Turkinlaatu on tälläkin neidolla aivan superupea. Kokoa saisi olla vähän lisää, mutta ehkäpä neidit ovat hyvin hitaasti kehittyvää laatua? 



Seuraavaksi suuntasimmekin hotellille, johon Frodon ja Hipun porukat olivat majoittuneet sopivasti vastapäisiin huoneisiin :) Hippu vastaanotti hullut kissanaiset sängyn alla, mutta rohkaistui nopeasti leikkimään. Hippu on aivan upea ilmestys. Turkin runsaus on aivan omaa luokkaansa siskoihin verrattuna, ja luusto on todella vahva. 

Illan päätteeksi kävimme koko porukka hankkimassa ähkyt Amarillosta. ”Nukkumaan” pääsimme vähän ennen puolta yötä. Nukuttua ei tosin tullut tänä yönä yhteensä varmaan tuntia kauempaa. Naapurihuoneessa Dawkins ilmoitti mielipiteitään PÖRRRNAU, PURRRNAU, PIRRRNAU. Cindy vastaili välillä MURRR, MURRR. Tämän lisäksi Tristan yritti kokoajan kaivautua laukkuihin, tai ei pelkästään yrittänyt, vaan availi vetoketjuja ja sukelsi sinne. Myös kaapin päällä olleet lelut houkuttelivat hurjiin loikkiin ja rämähdyksiin. Kaiken lisäksi Cindy päätti pureskella muovisia tuolinjalkoja. Raapimapuu oli eri mallinen kuin kotona, joten niinpä sieltäkin rämähdettiin vähän väliä alas. Kolikoita tiputeltiin pöydiltä ja Kiara veti rallia sängyssä. Koko yö aivan älytöntä touhua. Vertailukohtana yö omassa kodissa, jossa eivät oikeastaan koskaan elämöi öisin millään tavalla. Kun paikka oli minullekin vieras, oli pakko olla kokoajan korva pitkällä ”mitähän ne nyt tekee”. Välillä tytöt käpertyivät molemmille puolilleni uinumaan, mutta kohta oltiin taas ovenraossa ihmettelemässä naapurihuoneessa elämöivää kaveria. 

Aamulla nousinkin erittäin pirteänä ennen kellon soittoa, kun ei nukkutouhusta kuitenkaan mitään tullut. Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin seitsemältä juuri eläinlääkäritarkastuksen alettua. Jonottaa ei tarvinnut, ja pääsin varaamaan pitkän rivistön Draconian klaanilaisille. Tai no, häkkirivien siirtelytalkoihin kului ensimmäinen vartti, eli ei ollut mitään valmiiina kun muutkin saapuivat paikalle. Kaiken lisäksi häkkien valmistuttua huomasimme, että olemmekin Ragdoll-rivissä. Eipä muuta kuin nostelemaan häkit käytävän toiselle puolelle... 

Ensimmäisenä arvosteluvuorossa olivat kilpparineidit Kiara ja Hippu, jotka siis kisasivat toisiaan vastaan. Tuomarina Veikko Saarela. Minulla oli hyvin vahva veikkaus siitä, että Hippu vie voiton, joten EX2 Kiaralle ei tuottanut ääretöntä pettymystä :) Hippu on kehittynyt huomattavasti nopeampaan tahtiin.  Erittäin positiivisena yllätyksenä oli kuitenkin, että tuomarin mielestä Kiara on kuitenkin raameiltaan suurempi ja pitempi. Hipulla on niin vankka luusto, että painoa on enemmän ja on jämäkämpi pakkaus. Isomman turkkinsa alla Hippu ei kuitenkaan siis mikään jättijärkäle olekaan. Toivotaan, että Kiarastakin ajan saatossa kasvaa iso tyttö, vaikka hieman kitkutellen sitä kokoa on tullut. Arvostelusetelissä on jälleen muutamia sydämiä, ja sen mukaan Kiara on suurikokoinen, pitkä, upea profiili, hieno kolmio ja kaunis ilme. Leuka voisi olla hieman vahvempi. Silmät ovat kauniit, mutta vähän dominoivat. Minkäs neiti suurille prinsessasilmilleen mahtaa :) Korvistakaan ei ollut valittamista, turkki on hieno, hienosti laitettu ja kaunis. Häntä on pitkä! Yleisvaikutelmana kaunis mukava naaras <3 Nuorten luokassa oli myös suuri kolli joka lähetettiin TP-valintaan, joten tyttöjen päivä päättyi sitten siihen. 

Sisarukset vertailussa

Cindyn ja Tristanin tuomarina oli Pia Nyman. Tuomaripöytien desinfiointiaineena oli käytössä Hygisoft. Ai että se olikin ihanaa ainetta! Cindy sekosi ihan kunnolla. Nuuuuh nuuuh pusk pusk, neiti puski ihanan tuoksuista pöytää loputtomasti. Hieman oli vaikea tyttöä tutkia ja arvostella, kun oli kokoajan peppu pystyssä nassu pöydässä :) Katsojat varmaan aattelivat, että sillä on hirveä kiima päällä. Yleisvaikutelmana Cindyn setelissä lukeekin ”Hömppä tyttö” :) <3 No, kerrankin oli tuomari, jonka mielipiteistä olin aivan samaa mieltä. Cindy on ”täydellinen” tyttö jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se on kokoa tai kahta liian pieni. Seuraavan kerran täytyy varmaan virittää näkymätön suurennuslasi tuomarin ja kissan väliin :) 

Tristan oli sitten jälleen se parannettu painos äidistään. Jättikokoisen tassukan kahden vuoden ikäkin jo häämöttää, mutta yleisvaikutelmana edelleen ”Leikkisä pikkumies :)” Kunpa pysyisikin tuollaisena aina! Piiiitkästä aikaa oli tarpeeksi kastraatteja paikalla, jotta saariin aikaa värin paras-valinta. Tristanilla oli kaksi ruotsalaista kilpailijaa, mutta niinpä vain Tristan nappasi voiton ja sai kutsun TP-valintaan ja myöhemmin tuli valituksi myös tuomarin parhaaksi :)

Myös muilla kasvateilla päivä meni hienosti. Frodon luokassa oli kolme nuorta poikaa, mutta Kristiina Rautio piti pojasta kovasti, ja niinpä Frodo sai EX1:n! Frodossa on Kristiinan mielestä ”sitä jotakin” ja kasvatuksellisesti hyvin mielenkiintoinen. Huolimatta siitä, että värin paras meni nuorten luokan tytölle, myös Frodo haluttiin mukaan TP-valintaan. Aika erikoista, mutta Kristiina halusi vielä silloinkin korostaa, että Frodo on hyvin hieno yksilö. 

Frodo & Albert Kurkowski
Darwinilla alkavat hormonit vähitellen heräillä, joten näyttelykäytös ei välttämättä ole enää ihan enkelimäistä. Siitä huolimatta poika sai luokkansa viimeisen sertin ja valmistui Grand International Championiksi + bonuksena vielä värin paras! 

Lasten hienojen saavutusten ansiosta Cindy oli päivän paras siitosnaaras! Ehdin kyllä jo pettyä, kun näyttelyn lopuksi kuulutettiin siitosnaaraaksi joku toinen. Mutta kas, se olikin uros… Eli pettymys vaihtui sitten kuitenkin iloon :)

En edes muista moneltako näyttely päättyi, mutta eiköhän se ollut sen 7. Majapaikkaan päästyämme ei sitten syömisen lisäksi paljon muuta tehty, vaan hilppastiin nukkumaan toiveissa saada edes hieman enemmän unta kuin edellisenä yönä. Ainakin alku oli lupaava, kun Cindy käpertyi jalkoihini ja muutkin ottivat uniasennot. Kymmenestä kahteentoista nukuttiinkin melko sikeästi, mutta loppuyö oli jälleen katkonainen. Cindy päätti, että suljettuja ovia ei sallita, ja avasi jatkuvasti sekä vessan, että tuulikaapin oven. Tristan tietenkin heti haukkana suihkukaivolla putkimiestä leikkimässä, joten eipä siinä auttanut kuin kerta toisensa jälkeen nousta sulkemaan ovet ja leikittämään kissat hetkeksi väsyksiin. Hohhoijaa! Tietenkin sitten puoli kuuden aikaan kaikki käpertyivät nukkumaan, ja sain itsekin kunnolla unenpäästä kiinni. Puolen tunnin kuluttua kello herätti, eikä kukaan kissoista tehnyt elettäkään herätäkseen… Huoh! 

Darwin ja Dawkins jäivätkin sunnuntai-aamuna kotiin nukkumaan, mutta onneksi löysin omin nokkinenikin labyrinttikylästä ulos, sen verran monta kertaa se tuli ajettua läpi viikonlopun aikana :) Sunnuntaina ekana vuorossa olivat mustavalkoiset nassukat tuomarinaan Beverly Elian Romaniasta. Hänellä ei ollut meille juurikaan mitään uutta kerrottavaa, ja itseasiassa Cindyn ja Tristanin setelit ovat melkein identtiset yleisvaikutemaa lukuunottamatta! Tristan on attractive boy ja Cindy sweet female :) Molemmat saivat jälleen sertinsä, ja VP-valinnoissa oli jälleen samat vastustajat. Tristan sai yhdeksännen värin parhaansa! Enää puuttuu yksi DVM-tittelistä, tosin ikärajakaan ei ole vielä täynnä. 

Kiaralla oli tuomarina jälleen sama kuin 2kk sitten Pohkississa, Mira Fonsén. Sunnuntaina ei ollut vastustajaa, joten tulos oli EX1 ja sama uros-nuorukainen lähetettiin jälleen TP-valintaan. Mitään negatiivista ei Kiarasta tälläkään kertaa sanottu, typykkä vain tarvitsee aikaa kasvaa ja kehittyä. 

Cindy ja Tristan pyörähtivät jälleen myös TP-valinnoissa, mutta tällä kertaa kukaan ei mennyt paneeliin. Frodon omistaja sai kunnian pidellä Cindyä TP-valinnassa kun itsellä oli syli toista kissaa täynnä, ja kyllä täytyy sanoa että on se vaan nätti neiti kun yleisöstä katselee. Onkohan jossain päin maailmaa jo kehitetty kissojensuurennuskone?

Siitosluokassa ei sunnuntaina ollut muita naaraita, joten Cindy kävi jälleen pokkaamassa pokaalin :) Pisteissä ei toki ollut hirveästi hurraamista kun Darwinkin oli jäänyt kotiin. 


Kotimatkalle pääsimme suht hyvissä ajoin, mutta pimeä tie ja loputon sade eivät silti hirveästi houkutelleet. Pyyhkijät eivät saaneet matkalla levähtää hetkeäkään, ja puolivälin tienoilla vesi muuttui sitten pikkuhiljaa kiinteämpään muotoon, kunnes kohta tuli räntää vaakatasossa. Niin, just sitä joka ois voinu pysyä poissa! Kummasti sama tie jota tullessa päästeltiin satasta, muuttui 60-70 matelutieksi. Eipä sillä, tuo vauhti tuntui ihan riittävältä siinä säässä, eikä 150km edessä madellut rekkakaan tuntunut hirveältä rasitteelta, ihan hyvä vaan kun aurasi meille tietä. Ja toki myös tiputteli uumenistaan jotain jättimäisiä lumijääpalloja, joita ei ehtinyt väistää... 
Paluumatkaan saatiin tuhrattua yli tunti kauemmin, mutta perille päästiin. Mielenkiintoisen sään ansiosta pysyin myös hyvin hereillä, vaikka unta oli viikonlopun aikana aika niukasta kerätty varastoon. Kotona sitten simahdinkin välittömästi sänkyyn kaaduttuani kännykkä kädessä. Zap.
Onneksi maanantaina oli vapaapäivä. Kisut retkottivat koko päivän milloin missäkin ketarat ojossa. Misty vain energisenä ihmetteli, mikä kavereita vaivaa. Nyt saadaankin sitten hetki taas lekotella kotona. 




Kiara 7,5 kk