torstai 30. elokuuta 2012

Valmiina maailmalle!

Eilen nappasin jälleen 5 kissaa kainaloon ja hurautin lääkäritädin luo. Ohjelmassa oli tehosterokotukset ja pentutarkastukset. Loppujenlopuksi koko jengi päätyi samaan boksiin - johan oli kantamista! Onneksi ei tarvitse enää Atlas-boksin kanssa pelata, olisi ollut varmaan entinen. Matka sujui ihan sulassa sovussa, eikä kisuja näyttänyt haittavan, vaikka lääkärissä jouduimme puolisen tuntia odottelemaankin, kun aikataulut olivat venyneet. Pojat olivat jälleen aivan älyttömän reippaita. Varsinkin Väinö oli lääkärissä aivan kuin kotonaan! Väinö kehräsi lakkaamatta niin että kuului varmaan naapurihuoneeseen asti. Stetoskoopilla kuuntelukin oli aivan mahdotonta, kun rukki vaan hurisi hurisemistaan. Ajateltiin, että rokotuksen laittaminen katkaisisi kehräilyn - no ei katkaissut :) Väinö köllötteli ja nautti rapsutuksista, eikä olisi millään tahtonut mennä takaisin boksiin. Väinö vaikuttaisi aika täydelliseltä näyttelykissalta niin ulkoisesti, kuin luonteeltaankin :) Ainoastaan Viljaa hieman jännitti, mutta hänpä joutui pöydälle suoraan mamman kyljestä päiväuniltaan. Kaikki pentuset saivat terveen paperit ja tarvittavat todistukset ja merkinnät rekisterikirjoihin. Tämä tarkoittaakin sitä, että nyt oltaisiin valmiita lähtemään valloittamaan suurta maailmaa!

Myös Cindy sai rokotuksen ja kovasti kehuja siitä, kuinka hyvässä kunnossa hän jo on :) Cindy onkin hyvässä massassa ja turkkikin kasvaa. Ainut vika on suukussa - keväällä pois hoidettu hammaskivi ja ientulehdus ei ole oikeastaan missään vaiheessa kokonaan hävinnyt. Pentujen aikana hampaiden harjauskin on luonnollisesti jäänyt vähän vähemmälle, kun ei ole viitsinyt emoa stressata. Molemmat takaleuat punottavat yhä. Takahampaisiin kertyy ihan älyttömän helposti raksutöhnää, vaikka hampaat saavat paljon mekaanista puhdistusta isojen, sitkeiden lihapalojen muodossa. Saatiin sitten vielä antibioottikuuri, josko häilyvä tulehdus saataisiin pois. Keväällä hampaiden siistinnän yhteydessähän ei mitään lääkettä annettu. Katsotaan nyt, olisiko siitä hyötyä. Täytyy jälleen aktivoitua myös pesemään niitä hampaita ahkerammin. Kuuri on mukavat 10 päivää aamuin illoin. Johan noita lääkkeitä nyt on syötetty, hohhoijaa. Ensin tarjotulle Synuloxille sanoin kääk (Misty-kokemukset) joten saimme sitten jotain T----- (en muista) jonka piti maistua hyvältä. Ja niinhän se maistuikin, Cindy syö ne nameina :) Jee! On huomattavasti kivempi lääkitä, kun se ei tunnu lääkitsemiseltä.
Odotushuoneessa ennen vuoroamme kuuntelin edellisen kissa-asiakkaan kertomusta - hampaat olivat niin hammaskiven peittämät ja mädäntyneet, että ne olivat olleet enää hammaskiven varassa kiinni :S Puhdistuksen yhteydessä siis kaikki hampaat kulmureita lukuunottamatta olivat irronneet! En kyllä ymmärrä, miten joku voi päästää kissan niin huonoon kuntoon, kyllähän sinne suukkuun edes joskus voisi kurkata?

tiistai 28. elokuuta 2012

Luovutusikä on ihan ovella!

Cindy on ollut tällä kertaa hieman erilainen emo. Aivan yhtä supermamma kuin ennenkin, mutta meno on ollut hieman erilaista.
Aiemmat pentueet oppivat syömään kiinteää ruokaa melko varhaisessa vaiheessa, mutta tällä kertaa pentuset elelivät pelkällä äidinmaidolla aivan älyttömän pitkään, vasta kahdeksan viikon kieppeillä pääasiallinen ruoka alkoi tulla lautaselta. Toisaalta sitten taas aiemmin Cindy on imettänyt huolella vielä 13 viikon ikäisiäkin pentuja. Tällä kertaa imetys väheni radikaalisti heti kun kiinteä ruoka alkoi upota, eikä nyt muutamaan viikkoon ole imetetty oikeastaan ollenkaan. Pennut eivät oikeastaan enää ole edes yrittäneet tulla maitobaarille. Ehkä joskus yön pimeinä tunteina joku pentu saattaa masun puolelle eksyä, mutta kovasta kehräyksestä ja mussutuksesta huolimatta luulen, ettei maitoa taida enää tullakaan. Nisät ovat pienentyneet, maitoreppu on kadonnut ja Cindy on muutenkin palautunut imetysrasituksesta aivan huippunopeasti ja hienosti. Ruokinta-automaatin sijaan Cindy on pennuille hyvä kaveri. Monenmonta kertaa päivässä mamma raahaa pennuille erilaisia leluja kovan saalismiu'unnan säestyksellä. Välillä Cindy painelee tuhatta ja sataa ympäri taloa pennut perässään tai toisinpäin. Hauskaa näyttää olevan! Kertaakaan ei pennuille ole vielä muristu tai sähisty, joten vielä eivät käy hermoille, vaikka hyppivät välillä banzai-loikkia mammankin niskaan.

Cindy ja Muumi hengailevat

Muutaman päivän päästä onkin jo ensimmäisten hyvästien aika, kun Voitto lähtee kohti uutta kotia ja uusia kissaystäviä Espoossa. Voittoa tullaan onneksi jatkossa näkemään myös näyttelyissä, joten mitään lopullisia hyvästejä ei tarvitse jättää :) Tuntuu, että Voittokin tekee nyt kaikkensa jättääkseen mahdollisimman mukavat muistot itsestään. Poikien luonteet tuntuvat vuoronperään pehmentyvän, kun Veikon lisäksi nykyään sylissä viihtyy kehräilemässä myös Väinö, ja viimepäivinä myös Voitto on useasti kavunnut syliin unille.

Voitolle ompelemani peitto sai heti suuren suosion. 

Ainiin, Tristanin rekkaritkin löytyivät ;) Koska olin asennoitunut siihen, että olen tunkenut ne johonkin outoon paikkaan, en arvannut että ne olivat kuin olivatkin siellä laatikossa, missä niiden kuuluikin olla ;) Ei toki siinä kansiossa missä piti, mutta sen alla kirjekuoressa. Hohhoi...

Myös pentusten rekkareissa meinasi olla ongelmaa. Alkoi jo tulla pieni hätä, kun niitä ei vaan alkanut kuulua ei näkyä, vaikka pentuoppaat ja myyntilappuset Kissaliitosta jo tulivatkin. En tiedä missä Itella oli niitä viikon verran pyöritellyt, mutta nyt ne vihdoin rantautuivat turvallisesti perille! Huomenna menemme viimeisille rokotuksille ja terveystarkastuksille. Onneksi saadaan nyt merkinnät rekkareihin, ettei tarvitse mitään erillisiä lippulappusia pyöritellä. Luovutusikä siis uhkaavasti lähenee. Veikko ja Väinö eivät kuitenkaan vielä ole lähdössä mihinkään, vaan miettivät yhä kuumeisesti, missä heidän omat ihmisensä oikein piileskelevät?

Hyvää yötä! T: Vilja ja Misty

torstai 23. elokuuta 2012

12-viikkoisia ipanoita ja kiipeilypuun metsästystä

Pennut ovat saavuttaneet 12 viikon iän! Hurjan suuria, vilkkaita ja päivä päivältä ihmisläheisempiä veijareita. Varsinkin Väinö on alkanut yhä enenevässä määrin hakeutua syliin. Väinö parkkeeraa usein rinnan päälle ja kehrää niin että tanner tärisee. Misty-sedältä hän on tainnut oppia naamaan puskemisen! Pieni puskutraktori puskee naamaa ja pesee poskia. Muutaman kerran on myös puraistu nenästä, ihan nätisti tosin :) Nyt on ollutkin vähän ahdasta, kun sekä Veikko että Väinö haluavat illalla koneella istuessani sylipaikan iltatorkuilleen. Myös Voitto ja Vilja hakeutuvat yhä useammin paijattaviksi, varsinkin aamuisin. Tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, kun koko jengi purisi, puski ja vaati rapsuttelua. Monta kertaa yöllä herätessäni olen hihitellyt ja harmitellut, ettei pimeässä saa oikein hyvää kuvaa. Joka yö kaikki seitsemän kissaa ovat nukkuneet sängyssä. Iltaisin ollaan riehuttu extrapaljon, ja sen jälkeen on onneksi maltettu nukkua koko yö putkeen, eikä ovea ole enää tarvinnut laittaa kiinni.

Perhepotretti! Melkein 12-viikkoiset ja mamma! Vain isukki puuttuu kuvasta.
Mamma on vähän höpsö. Tässä ei sentään näkyneet vampyyrihampaat.
Isoveli tahtoo kans!

Parvekkeen ovea ei ole enää voinut pitää auki 24/7. Pihalla on niin jäätävää, että joudun muutenkin oven aukiollessa pukeutumaan villapaitaan ja villasukkiin. Niinpä nyt joutuukin jo miettimään hieman uusia sisustusratkaisuja talven varalle. Kissojen valtakunnassa parvekkeella heillä on kolme kiipeilypuuta ja tähystyspaikkoja. Sisällä on ainoastaan yksi suuri raapimapönttö ja keskikokoinen puu, jolle ei oikein löydy paikkaa. Parvekkeelle tulee tupruttamaan lunta, eivätkä kiipeilypuut siitä varmaan hirveästi tykkää. Sisällä tilaa on sen verran rajallisesti, etten saa parvekepuita kuitenkaan sisälle raahattua. Haussa olisi kattoon ulottuva yksinkertainen puu, jonka vaatima lattiatila olisi pieni, mutta löytyisi monta mukavaa nukkumapussia, eikä mitään turhia mökkejä tai tasoja joissa ei voi nukkua. Mutta ei, kaikki tarjolla olevat ovat pullollaan turhia koloja ja nukkumapusseja aivan liian vähän. Varsinkin Tristania ihan selvästi harmittaa, ettei sisällä pääse nyt katonrajaan tähystelemään ja nukkumaan. Tristan kiipeää usein pahvilaatikkopinon päälle, ja eilen pinosin monta rahia päällekäin, josta tulikin heti lempipaikka. Zooplussalle oli tullut uusi versio suositusta Atlas-puusta, jollainen meilläkin on ollut. Siinä oli muutama taso korvattu nukkupusseilla! Olisin sen tilannut, mutta saatavilla oli vain beige. Edellistä Atlas-puuta en vanhasta kämpästä raahannut mukaan kun se oli jo niin aikansa elänyt, mutta todennäköisesti täytyy sitten tilata uusi moinen, kun ei parempaakaan löydy. Toivotaan, että "uudistettu Atlas" ilmestyisi pian myös harmaana!


Vilja huollossa :)
Vilja ja pojat

Olen löytänyt nyt myös uuden lempparihiekan! Tähänastinen paras kokemus on ollut Extreme Classicista, mutta jostain syystä se on alkanut nyt lemuta aika karmaisevalta. Sen kyllä huomaa kun yksi hiekkis on makkarissa, vaikka pömpelissä piilossa onkin. Golden Grey Master ei haise, tekee todella tiiviit paakut ja soljuu ihanasti lapiossa :D Tähän mennessä hienojakoisinta ja lapioitaessa siitä tulee ihan silkkinen vaikutelma. Toivotaan, että sen hinta ei Zooplussalla pompsahda pilviin samoin kui Extreme Classic nykyään.

Ja Veikko ja Väinö etsivät edelleen niitä oikeita perheitään :) Luovutusikä häämöttää jo vähän yli viikon päästä, jolloin Voitto jo lähteekin hurmaamaan uutta kotiaan!

Kiaraakin on käyty katsomassa ♥ Iso tyttö jo!

maanantai 20. elokuuta 2012

Valjasulkoilua ja arvoitus

Töihinpaluuni kunniaksi alkoivat helteet. Perjantaina oli niin mukava ilma, että kotiintultuani päätin napata Viljan mukaani ja lähteä tutustumaan etupihaan. Saimme Frodon omistajalta kahdet pikkiriikkiset pentuvaljaat, jotka istuvat piiperöille hienosti. Vilja ei hirveästi moisista häkkyröistä innostunut, mutta unohti ne välittömästi ulos päästyään. Ei olisi uskonut, että kyseessä oli ensimmäinen kerta valjaat päällä ja ulkona! Toki pennut ovat tottuneet ulkoilmaan ja ulkoa kantautuviin ääniin hengatessaan parvekkeella. Vilja viipotti heti häntä pystyssä tutkimaan ruohikkoa ja muita uusia juttuja. Ruoho maistui hurjan hyvältä, ja sitä mussutettiin antaumuksella. Vuorellakin käytiin kiipeilemässä.

Vilja Vuorikiipeilijä
Nam nam nam nam hyvää ruohoa!

Iso naapurin setä hieman jännitti, ja naapurin lähtiessä autolla pihasta menimme hieman kauemmas turvaan. Lopuksi ilkeä amppari alkoi kiertää meitä, eikä mennyt pois vaikka kuinka juoksin edestakaisin. En tietenkään Vilja sylissäni voinut hirveästi huitoa ja kiljua, joten juoksin sisälle :D Ensimmäinen ulkoilu taisi olla kuitenkin väsyttävä, kun Vilja painui samantien ruokakipon kautta nukkumaan. Veljet saivat vain haistella kateellisina, mutta kyllä hekin vielä ulos pääsevät :)

Tämä keppi on tielläni! Tapan sen!
Valpas ulkoilija

Lopuksi esitän mahdottoman arvoituksen. Arvoituksen ratkaissut saa palkinnoksi mainetta ja kunniaa! Missä on Tristanin rekisterikirja ja passi? En ymmärrä miksei niitä voi näyttelyn jälkeen laittaa heti sinne missä muutkin kissojen paperit ovat. Viime Pirokin jälkeen laitoin laukun pesuun, ja muistan ottaneeni rekkarin sieltä, jonka jälkeen se lojui eteisessä jonkin aikaa. Mutta missä se on nyt! Mistä ihmeestä etsisin, kun lyö aivan tyhjää. Ehdin jo hätäillä että se on mennyt lehtikeräykseen. Jokin aika sitten laitoin vanhoja lehtiä pois ja pennutkos siitä ilahtuivat ja levittivät kaiken ympäriinsä. Josko rekkari olisikin lentänyt samaan kasaan? No ei kai nyt sentään, ainakaan toivottavasti :S Onneksi on vielä muutama viikko aikaa etsiä ennen seuraavaa Pirokkia!

Muutaman viikon takainen mukava puuha

torstai 16. elokuuta 2012

11 viikkoa mittarissa!

Aika kuluu niin nopeasti! Pennut ovat jo melkein jättiläisiä! Rekisterikirjoja ei olla vieläkään saatu, toivotaan että ne nyt vihdoin pian tupsahtaisivat postista.

Pikkuveli kaipaa pesua!
Tyylikäs imetys ;)

Kuningatar Vilja ja alamaiset

Popsittiin sitten Axilur-kuuri tuossa männäviikolla, ihan noin niinkun harjoituksen vuoksi, tuskinpa meillä mitään matoja jyllää. Yhdet madotukset jäivät meillä väliin sen rokotuksia edeltäneen masutautiepisodin takia, kun ei siihen hässäkkään viitsinyt enää matolääkkeilläkin kiusata. Olen vuosien varrella harjaantunut melkoiseksi mestariksi pillereiden annossa, eivätkä matokuurit, antibiootit tms tuota enää ollenkaan harmaita hiuksia näiden rotukissojen kohdalla. Misty on tietenkin aina oma episodinsa, joskin senkin suhteen on kehitytty :)

Pillereiden antoa ollaan harjoiteltu heti alusta asti Multicateilla päivittäin. Multicatit eivät aluksi maistuneet kellekään vapaaehtoisesti, joten saatiin hyvää harjoitusta. Ensimmäisten kertojen rimpuilut ovat muuttuneet nopeaksi yhteistyöksi. Nykyään Vilja rohmuaa mielellään Multicatit vapaaehtoisesti, kuten myös Veikko ja Väinö, jos sattuu olemaan hyvä päivä.

Matolääkkeidenkään kanssa en viitsinyt alkaa kikkailemaan millään huijauskeinoilla, vaan tabletit tuikattiin suoraan kurkkuun. Raakana maistuivat kuulemma aika pahalta, mutta pienen herkkutahnanokareen kanssa livahtivat hujauksessa kurkusta alas. Tristanille saa nykyään heittää lennossa kurkkuun mitä vaan, ja alas menee... Sillä on sitäpaitsi niin valtava kita, ettei mikään kokonainen jättipillerikään tunnu missään. Cindy nielaisi tabletit yhtä nätisti kuin pennutkin. Mistyn kanssa täytyi ottaa käyttöön huijauskeinot, juusto ja herkut, jotka eivät tosin toimineet alkuunkaan, koska Misty kyllä tietää tasantarkkaan, kun häntä yritetään huijata. Päätin yrittää testata pilleriruiskua, joka tosin ei sekään ole oikein koskaan toiminut. Tadaa, nyt toimi! Jokaisena kolmena päivänä ensimmäisellä ampumalla pilleri meni niin nätisti kurkkuun, ettei Misty voinut kuin niellä. Jee!

Tablettiruisku
Koska tiedän mitä kissan kanssa taisteleminen voi pahimmillaan olla, olen kiinnittänyt erityisen huomion siihen, että meiltä lähtevät pennut osaavat ottaa nätisti vastaan kaikenlaiset lääkkeet sunmuut epämukavat jutut.

Olenko muka jotenkin tiellä?
Väinö ja Veikko

Voitto ja Veikko

Kynsienleikkuu on ollut viikottaista hommaa. Taas on hyvin palautunut mieleen, kuinka nopeasti ja kuinka äärettömän teräviksi pentujen kynnet kasvavat! Monelta haaverilta ja kiljaisulta säästytään, kun kynnet pidetään lyhyenä. Näillä pennuilla on jostain syystä mennyt tavattoman kauan oppia, että kynsiä ja hampaita EI käytetä ihmiseen. Eräänä päivänä tiskatessani Veikko päätti huomion puutteessa yllärihypätä selkääni ottaen kiinni jokaisella 20 kynnellään. Oli mukavaa, varsinkin kun ote ei pitänyt vaan liusui alas! Veikolla on niin hiljainen ääni, että ilmeisesti en tiskaustohinassa ollut kuullut kun hän sohvan karmilla vaati huomiota HETI NYT ;-)

Veikko on kyllä aika mahdoton huomiohai. Uusin villitys on kiivetä olkapäälle matkustamaan. Siinä se keikkuu kun puuhastelen ympäri kämppää. Öisin on aivan pakko päästä peiton alle, tai jos en päästä, tullaan naamaan kiinni nukkumaan. En ole ikinä ennen tavannut noin huomionhakuista ja ihmisläheistä kissaa!

Matkustaja

Oiva nukkumapaikka!

Veikko ♥

Koko muukin kissalauma tahtoo nykyään ehdottomasti kanssani sänkyyn nukkumaan. Onneksi ei ole mikään ihan pieni sänky, mahdumme kaikki 8 sinne hyvin. Tai hyvin ja hyvin, kissat levittyvät kukin omalle paikalleen mahdollisimman leveästi, ja minä yritän mahtua johonkin väliin oikaisemaan. Jossain vaiheessa yötä pennut heräävät riehumaan, ja mun on pakko heittää ne ulos. Jokaikinen yö. Ne tekevät syöksyloikkia peiton päällä ja alle, juoksevat ja pomppivat. Tämä on aivan äärimmäisen ärsyttävää, kun yrittää nukkua. Tuossa vaiheessa Misty ja Tristan jäävät aina molemmille puolilleni nukkumaan, taitavat hekin olla tyytyväisiä nukkumarauhasta. Jos Tristan jää toiselle puolelle ovea pentujen kanssa, ei mene kauaa kun makuuhuoneen ovi aukeaa ja Tristan tulee viereeni turvaan. Itse tosin juodun siinä vaiheessa taas käydä sulkemassa oven, ja heittää avatusta ovenraosta karanneet riehukakarat takaisin oven toiselle puolelle ;) Ainuttakaan yötä en tänä kesänä ole saanut nukkua rauhassa putkeen.

Tuu vaan tänne nukkumaan, kyllä sä mahdut!



Parin kuukauden vapaa pääsy ulkotarhaan näkyy jo varsinkin Mistyn turkissa. Mistyllä on yleensä ympäri vuoden samanlainen kiiltävä turkki, josta lähtee aina ihan yhtä paljon karvaa. Nyt se on aivan erilainen kuin koskaan ennen, ihan selkeästi paksumpi ja hieman karheampi. Myös auringon vaikutus näkyy rusehtavampana värinä. Toisaalta Misty on nyt myös hieman lihonnut, joten näyttää senkin takia paksummalta ;) Onhan poika sentään jo yli 5-vuotias, ja koko elämänsä syönyt rajattomasti. Nyt kun tarjolla on jälleen penturuokaa, alkaa se hieman näkyä. Pulleana tuota solakkaa lihaskimppua ei kuitenkaan voi todellakaan pitää, pentujen kanssa painiessa huolletaan kyllä linjoja edelleen! Eihän tuo painonlisäys ole kuin parisataa grammaa.

Menoa ja meininkiä ulkona

Vilja ja Misty tähystysvuorossa
Vilja chillaa ja nauttii auringosta
Väinö tähystää

Pennut puolestaan kasvavat ihan hirveää kyytiä. 11 viikon painot ovat Veikko 1582g, Väinö 1892g, Voitto 1729g, Vilja 1571g. Veikosta ei ehkä mitään jättikissaa tule, Voitto on todella  hyvänkokoinen ja Väinö on valtava! Viljakin on todella hyvänpainoinen tytöksi, jopa Veikkoa isompi. Pennut syövät hyvin, eivätkä juuri nirsoile. Ehdotonta lempparia ovat edelleen kaikenlaiset lihat; broilerin sydän, possun sydän, broilerinsuikaleet, possusuikaleet, kivipiira ja jauhelihakin maistuu. Märkäruuista kelpaa kaikenlaiset mallit, pateet, kastikeruuat, hyytelöt, fileet. Miamor, Animonda, Schesir, Feline Porta, Schmusy ja markettiruuista Latz as good as it looks ja Mjaun penturuoka. Myös raksut maistuvat kaikille, vaikka ne ovat melko pienessä osassa. Raksuina on syötetty Power of Nature active cat kana, RC baby cat, ANF kitten sekä RC gastro intestinal. Zooplussalta saa muuten nykyään myös näitä Veterinary-ruokia! Olisinpa taas pitkän pennin säästänyt jos olisin huomannut, ennenkö tuon säkin klinikalta hain.

Muutama pentupakettikin tupsahti postissa. Royal Caninin paketti ei ollut häävi, kullekin pikkupussi kuivaruokaa ja yksi märkäruokapussi. Best Premiums lähetti pennuille 2kg pussin ANF kitteniä sekä ison läjän pieniä näytepakkauksia. Näytteistä tosin suurin osa on aikuisille kissoille, mutta oli kyllä tosi mukava yllätys!

Best Premiumsin lahja kisuille!

Lauantai-iltana nukkumaan mennessäni ajattelin, että onpa mukavaa, ettei Cindyllä ole ollut yhtään kiimaa pentujen aikana. Arvatkaas vaan mitä tapahtui sunnuntai-aamuna! Joskus yhdentoista aikaan Cindy avasi makkarin oven ja pompsahti suoraan sänkyyn puskemaan naamaani ja paijattavaksi. Sitten alkoi kuulua urrrr, kurrrr kurrr. No jaahas! Neiti meni laattialle seinän viereen katolleen ja kuulosti sudelta: AUUUUUUUU *ulvoti ulv*. Tämän jälkeen neito alkoi kuitenkin taas olla ihan normaali. Illalla muutaman kerran pyöri selällään ja päästi minimaalisen ulvaisun, mutta siihen se jäikin! Olipas mielenkiintoista. Taisi tulla katumapäälle - en mä sittenkään halua lisää lapsia!! Cindy pääsee kuitenkin vihdoin onnelliseen kastraattikerhoon syksyn mittaan, kunhan pentuset lentävät pesästä. Johan noita lapsia on 13 kappaletta siunaantunut! Supermamma on ansainnut päästä vihdoin eläkkeelle, vaikka onhan se niin onnellinen jokaisesta pentueestaan ollut.

Vilja 10 viikkoa
Väinö 10 viikkoa

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Veikko ja Väinö vielä vailla koteja!

Pennut ovat ehtineet jo melkein kymmenen viikon ikään! Komeat kollinalut Veikko ja Väinö eivät vielä ole löytäneet niitä oikeita kotejaan. Molemmat ovat vilkkaita, aktiivisia ja sosiaalisia veijareita, jotka toivovat saavansa uudessa kodissa seuraa lajitoveristaan. Tietysti hurjan hienoa olisi myös se, jos pojat sattuisivat löytämään kodin, jossa olisi tilaa heille molemmille!





Veikko on luonteeltaan maailman ihanin mamman mussukka. Missä minä, siellä Veikko. Veikko on oikea sylikissa, joka ryntää ensimmäisenä tutustumaan kaikkiin tuttuihin ja tuntemattomiin kyläilijöihin. Huomiota on saatava, ja jos ei heti olla syli avoinna, pienellä piippauksella ilmoitetaan, että ota syliin, heti! Veikko kiipeää mielellään olkapäälle ja kaivautuu hiuksiin kehräämään. Illalla Veikko kaivautuu peiton alle lämmittämään. Telkkaria katsoessa voi olla varma, että Veikko kiipeää syliin pienelle kerälle tai rinnan päälle naamaa puskemaan. Myös vauhtia löytyy, ja sisarusten kanssa painitaan ja riehutaan ihan täyttä päätä. Veikko jaksaa leikkiä tuntikausia, kun vaan leikittäjiä riittää. Myös omatoiminen leluilla leikintä on mieluisaa puuhaa.
Kooltaan Veikko on pennuista pienin. Näyttelykissaksi hänellä on kuitenkin kaikki puitteet kunnossa, ja supersosiaalinen ja ihmisrakas luonne soveltuisikin varmasti hyvin siihen touhuun. Tärkeintä on kuitenkin, että Veikko saisi kodin jossa ei seura ja huomiointi lopu.

Veikko

Väinö on luonteeltaan Veikkoa hieman vilkkaampi, vauhdikkaampi ja itsenäisempi. Hän on pennuista äänekkäin, ja kertoo suloisella piippausäänellään minulle usein pieniä tarinoita päivän tapahtumista. Väinö on erityisen kova kehräämään, muttei aina jaksa pysähtyä paijattavaksi, kun maailmassa riittää niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Väinö on hyvin rohkea ja utelias kissa. Kooltaan hän on porukan suurin, siis aivan valtava! Luusto on äärettömän vahva ja rakenne hyvin vankka. Väinöllä on upea profiili ja leuka ja hänestä tulisi varmasti melkoisen komea näyttelytähti! En ihmettelisi, jos Väinö luovutusiässä painaisi vaikka kolme kiloa! Painokäyrät kieppuvat ihan omissa sfääreissään pitkälti Tristanin vastaavia lukemia edellä. Väinöstä kasvaa todennäköisesti todella komea jättikollipoika! Hauskana erikoisuutena Väinöllä on väriä vaihtava nenä ;) Kenties siitä on tulossa puoliksi vaaleanpunainen, puoliksi musta. Myös Väinö on onnensa kukkuloilla, kun leikittäjiä löytyy, mutta pallojen ja hiirulaisten kuritus onnistuu omatoimisestikin.

Väinö

Jos kävisi niin onnellisesti, että pojat pääsevät yhteiseen kotiin, yhteishinta on hieman edullisempi. Näitten pentusten arvo mitataan kuitenkin enemmän rakkaudessa kuin rahassa, niin hurmaavia pikkuviikareita he ovat :)


Jotta Voitto ja Vilja eivät nyt jäisi ihan paitsioon, laitetaan myös heistä vähän luonnekuvausta!

Auringonpalvojat Vilja ja Voitto

Voitto oli aluksi hieman tarkkailevampi luonne, mutta nykyään Voitto riehuu yleensä etunenässä. Muutoin hän on luonteeltaan hyvin paljon Väinön kaltainen. Huomiota hakemaan ja kehräilemään tullaan sitten, kun tärkeämmät asiat (kavereiden ja lelujen kurmootus ja pitkinpoikin juoksentelu) on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Voitto kuljettaa usein ylpeänä saalislelujaan suussa ympäri taloa. Illalla Voitto tulee mielellään tyynyn viereen rapsuteltavaksi ja paijailtavaksi. Voiton silmissä ja katseessa on jotain erikoista syvyyttä ja nallekarhumaisuutta. Kropaltaan Voitto on Veikon ja Väinön välimaastossa, hyvänkokoinen. Painokäyrät huitelevat aika samoissa lukemissa isoveli Tristanin kanssa.

Vilja, pentueen ainut tyttö, ei ole mikään tyttömäinen prinsessa, vaan yksi jätkistä. Useimmiten Vilja on se, joka pomppii sivuttaispomppuja selkäkarvat pystyssä haastaen veljiä painimaan. Vilja on omatoimisen leikkimisen mestari ja keksii tekemistä vaikka tyhjästä. Omaa häntäähän voi aina jahdata, tai vaikka näkymättömiä mielikuvitusolentoja. Onkileluilla leikitettäessa Vilja on poikiin verrattuna hassun "hidas" ja jää välillä vain ihmettelemään, kun muut ryntäävät lelun kimppuun päätäpahkaa. Kuten Väinöllä ja Voitolla, riehuminen menee etusijalle, ja kehräys ja paijaushetket ajoittuvat iltaan ennen nukkumaanmenoa. Viljan kanssa nukahdetaan välillä tassu tassussa nenäkkäin. Vaikkei Vilja mikään prinsessa olekaan, kuningattaren elkeitä löytyy kyllä. Muutaman kerran olen herännyt siihen, että itse makaan pelkällä patjalla ja Vilja on kerällä keskellä tyynyä. Yksi Viljan lempipaikoista on myös korkean kiipeilyputken katolla, josta katsellaan alamaisia ja tiputetaan ne alas, jos kehtaavat yrittää Viljan valtaistuimelle.Kooltaan Vilja on myös hyvänkokoinen, jopa Veikkoa painavampi. Viljan ilme on vielä melkoisen hullunkurinen, kun pienet pyöreät silmät toljottavat maailmaa ihmetellen. 

Kaikenkaikkiaan kaikki pennut ovat erittäin aktiivisia, ja ihan tasaveroisia ja parhaita kavereita keskenään. Vilskettä ja vilinää riittää, jopa niin paljon, että meidän pikkuvauva-isoveli Tristan ei aina jaksa jokapuolelta loikkivia ja lentäviä pikkutermiittejä. Aina-valmis-leikkimään-Tristan välillä jopa sihisee pikkuisille - olkaapas rauhassa! Mistyn kanssa pikkuiset painivat paljon, on se siimahäntä sitten niin ihan pyydystettävä! Mamma huolehtii lapsista edelleen hyvin, vaikkakin antaa niille paljon tilaa, ovathan ne kaikkien aikojen vilkkaimmat pennut. Imetys on (onneksi) aika vähäistä, kerran tai pari päivässä joku saattaa saada maitoannoksen. Tämä on mahdollistanut sen, että Cindy on erittäin hyvin palautunut imetysrasituksesta. Painoa on tullut muutamissa viikoissa 400g lisää, turkki on kasvanut kovasti, eikä neito näytä enää yhtään luurangolta - oli sellainen hyvin lyhyen ajan.

Hei päästä meidät sisälle! (imuroin)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ensimmäiset rokotukset

Elokuun ensimmäisenä päivänä pääsimme jälleen eläinlääkärireissulle, tällä kertaa ihan suunnitellulle sellaiselle! Oli ensimmäisten rokotusten ja mikrosirujen aika. Kaikki pentuset olivat jälleen hyvin rohkeita, ja tulivat boksista itse jonossa toimenpiteisiin. Rokotukset sujahtivat aika huomaamatta, mutta jättimäinen mikrosiruneula aikaansai kaikilla samanlaisen pienen kiljahduksen. Cosmasnacksia mutustellessa moinen kuitenkin heti unhoittui. Töppöset olisivat mielellään jääneet pitemmäksikin aikaa tutkimaan uutta paikkaa.

Melkein 9 viikkoa!
Veikko hassuilee :)
Vilja ihmettelee, miksi paketissa on vaan veljien kuva :<

Tällä kertaa pikkuviikarit todellakin osoittivat todeksi sen, että rokotus saattaa väsyttää... Veikko oli nukahtanut jo boksiin. Muut jaksoivat raahautua sopiviin unipaikkoihin, ja sitten kuorsattiin tuntitolkulla!

Uninen jengi!

Vellimasuepisodista parannuttiin täysin. Vessojen määrää on vähennetty ja otettu erilaisia hiekkoja kokeiluun. Pelletitkin tapaan pitää pennuille tarjolla, vaikkeivät isot kisut valitettavasti niitä halua käyttää. Ainakin Väinön ja Veikon voi sillointällöin tavata pellettilaatikosta. Paakkuuntuva mikrohiekka on kuitenkin ehdoton suosikki, ja yhden säkin verran on nyt testissä myös isompirakeisempi bentoniittihiekka, jonka hajunsitovuuteen ei ainakaan siivooja ole erityisen tyytyväinen... Pennuille kelpaa kyllä kaikki, ja pikkuhiljaa jätöksetkin alkavat olla sitä kokoluokkaa, ettei tiedä onko vessassa käynyt iso vai pieni kisu! Roskapussillisen saa raahata roskiin joka päivä, joten hiekankulutus on kyllä taattua.

Mamma on vienyt lapset ulos syömään!

Vauhtisakilla on käynyt myös suht paljon vieraita ja leikittäjiä. Kaikennäköiset ja kokoiset leikittäjät otetaan innolla vastaan. Pikkuiset soveltuvat siis erittäin hyvin myös lapsiperheeseen, jossa leikittäjiä riittää.

Viisi viihtyjää!
Lopuksi vielä kuvapläjäys 9-viikkoisista! Isoveli tahtoi myös kuviin ;)