Cindy on treffeillä!

Mysteerityttö-Cindy on nyt siis Turokin näyttelystä asti ollut Oskarin luona kuuntelemassa serenaadeja ja miettimässä mikähän moisen jollottelun tarkoitus mahtaa olla? Heti seuraavana päivänä hammashoidon jälkeen alettiin vaihtamaan tuoksuja, ja kas vaan ja hupsis, näinhän sen kuuluukin mennä - perjantai-iltana alkoi neidin käytös vaikuttaa vähän uudenlaiselta. Niinpä sunnuntaina sitten vihdoin koitti Treffien aika! Nyt lempi leiskuu! Käykäähän lukemassa ja katselemassa lisää linkkien takaa ;)

Mitähän nyt tapahtuu?

HARJATKAA HAMPAAT!

Se oli käsky. Hammaskivi, plakki ja niistä johtuva ientulehdus ovat yleisiä vaivoja kissoilla. Hammashoidot ovat kalliita, eikä niitä korvata vakuutuksesta. Hammasvaivat ovat kuitenkin useimmiten helposti ehkäistävissä. Se vaatii vain hieman viitseliäisyyttä ja muutaman minuutin per päivä.

Meillä kissojen hampaita on harjattu hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti, eli tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa, vaikka jokaiselle onkin oma hammasharja ja tahnaakin löytyy. Se vaan aina unohtuu ja jää ja jää. Nyt kuitenkin koin herätyksen, kun Turun näyttelyn eläinlääkärintarkastuksessa Cindyltä löytyi melko paha ientulehdus. Olin aivan ymmälläni, sillä kolme viikkoa aiemmin eläinlääkärissä ei vielä näkynyt mitään.

No, tämä tietenkin meinasi pistää vähän suunnitelmia uusiksi, koska tottakai kissa täytyy hoitaa kuntoon ennen kuin pentuja laitetaan alulle. Harmittelin ihan hirveästi etten ollut huomannut hommaa aiemmin, vaikka olen vielä viikko aiemmin öljykapseleita sinne suukkuun tuikkinut - nyt mun täytyisi treffeille jättämisen sijaan viedä tytteli kotiin, hoitaa se ja lähteä sitten taas edestakas Turkuun! Huoh! Mutta onneksi Oskarin emo Katja oli niin hirveän kiva, että lupasi viedä neitokaisen lääkärille Turussa! Kiitos vielä tuhannesti!

Aika saatiin viime torstaille. Ylätakahampaista löytyi siis melko runsaasti plakkia ja hammaskiveä, jotka olivat aikaansaaneet tulehduksen. Anestesiassa poistettiin hammaskivi ja hampulit kiillotettiin. Lääkkeitä ei määrätty, hoito-ohjeeksi hampujen pesu ja Dentisept-hammasgeeliä. Kaikki meni hyvin,  mutta toivotaan, että jatkossa onnistun pitämään hampulit niin hyvässä kunnossa, ettei moiseen toimenpiteeseen enää jouduta! Mainittakoon vielä että hinta oli vajaa parisataa - sillä rahalla saisi aika monta hammasharjaa ja hammastahnaputkiloa.  

Mistyn hampaita olen seurannut alusta asti, koska sen hengitys on haissut aina, ja hampaissa on selkeitä kertymiä jotka eivät harjaamalla lähde. Tästä juuri eläinlääkäripostauksessa kirjoitinkin, ja Mistylle on tarkoitus varata hammashuoltoaika tässä lähiaikoina. Misty ei oikein harjauksesta perusta, ja hammasharja onkin saanut kauniin reikäkuvioinnin. Lupaan aloittaa Mistyn kanssa säännölliset harjaukset ja kauan sitten ostetun hammasgeelin laittamisen heti kun hampaat on lääkärillä hoidettu hohtaviksi.

Tristanin hampaidenpesu onkin sitten jopa hauskaa, myös kissan mielestä. Hammastahna on vaan niiii-iiiin hyvää, että Tristanin mielestä hampaita voisi pestä vaikka koko päivän! Takahampaissa hänellä näkyy ihan aavistuksen verran hammaskiveä, mutta toivotaan että aktiivisella harjailulla saamme nyt pysäytettyä sen määrän näille sijoilleen.

Nyt sitten vaan hammasharjaostoksille joka iikka! Meillä käytetään ihan normikaupassa myytäviä vauvojen ensihammasharjoja ja eläinkaupoista saatavaa Virbacin kanan- ja kalanmakuista tahnaa. Kissojen suukut ja lompakko kiittävät!

Tyttöjen retki Turkuun

Viime torstaina hain pitkästä aikaa Kiara-neitosen kylään. Ohjelmassa oli taas kaikkia hirveen jänniä juttuja, kuten pesu... Lisäksi vastassa oli aivan uusi tuttavuus Usva. Hieman Kiaraa hämmensi suureen laumaan soluttautuminen, mutta illan mittaan sohvan alta tultiin taas reippaasti tutkiskelemaan paikkoja ja kavereita. Usvan kanssa täytyi välit selvittää pienin sähinöin, mutta sakki sopeutui nopeasti toisiinsa. 

Hurjaa menoa ja meininkiä :D

Pusuja kans!

Yöllä heräsin siihen, kun Kiara kaivautui paitani alle nukkumaan. Tämän jälkeen näinkin sellaista unta, että Cindy oli yön aikana synnyttänyt 11 pentua sinne paidan alle... Perjantai-aamuna töihin lähtiessäni Kiara jäi iloisesti kirmailemaan Mistyn kanssa. Jaksan ihmetellä kuinka sopeutuvaisia nämä kaikki kissukat ovat!

Kiara 11kk

Töiden jälkeen me tytöt (Cindy + Kiara) starttasimme auton ja lähdimme kohti etelää. Ensimmäinen pysäkki oli Kristiinankaupungissa, jossa vietimme yön, jotta saisimme lauantai-aamuna nukkua edes hieman pitempään ennen näyttelyyn lähtemistä. Kisujen käytös jaksoi taas hämmästyttää, kun Cindy olisi niin kovasti halunnut pitää huolta ja hoivata Kiaraa. Kiaran mielestä hän oli jo niin iso tyttö, ettei enää tarvitse paapoa. Cindyllä oli erittäin paljon asiaa tyttärelleen, ja muutenkin Cindyn ilta kului juoksennellessa pitkin taloa kavereita huudellen. Cindystä tuli yhtäkkiä ihan hurjan leikkisä, huiskujen perässä juostiin tuhatta ja sataa ja loikittiin pitkinpoikin. Tyttö tykkäsi, kun kerrankin sai paljon huomiota, eikä ollut Tristan-poika varastamassa showta... Nukkumaanmennessä myös Kiara pehmeni hoivayrityksille, ja äiti ja tytär asettuivat yhdelle kerälle sängyn jalkopäähän nukkumaan. Yön aikana heräsin muutamaan otteeseen Kiaran pyrkiessä peiton alle Cindy kannoillaan. Jossain vaiheessa tytöillä oli kovat huiskuleikit sängyn alla ja sitten taas käperryttiin yhteen kasaan uinumaan. Pitkät yöunet eivät tosin olleet, kun kello pirisi neljän aikaan. Ulkona oli pimeää, sateista ja usvaista, mutta onneksi päivä alkoi nopeasti valkenemaan. Kolmessa tunnissa huristelimme Turkuun.

Ei Kiara mikään lyhyt tytteli ole!

Näyttelyssä on satoja kissoja, mutta miten ihmeessä voi "aina" olla niin että juurikin ne omat kissat ovat aivan yhtäaikaa eri tuomareilla? Hieman jo meinasi hätä iskeä, kun molempien tuomareiden assistentit olivat jossain huitelemassa ja molemmat kissat seuraavina pöydällä. No, onneksi siitäkin sitten selvittiin. Toisin kuin Tallinnassa, Cindyn turkki olikin yhtäkkiä taas loistavassa kunnossa, siis se jäljellä oleva. Alusvilla puuttuu ja häntä on kuin riuku, ja suunnittelinkin kissan esittelemistä tuomarille pussi päässäni. Itseasiassa viimeiseen asti arvoin tuonko kisua ollenkaan näyttelyyn, mutta harmittaa kun on mennyt jo niin monta maksettua näyttelymaksua hukkaan, joten toin. Ja serti tuli :) En ollut edes vaivautunut pesemään kattia, joten on se mielenkiintoista miten oli taas itsestään kolmessa viikossa tullut niin huima parannus turkin kuntoon...

Kiaralla oli luokassaan 7 kuukautta vanhempi ruotsalainen kilpasisko. Ikäänsä nähden Kiara oli kuitenkin kuulemma paljon paremmin kehittynyt, joten Kiara sai ensimmäisen sertinsä hyvien arvostelujen kera :)

Näyttely saatiin päätökseen kuuden aikaan. Lähdimme sitten huristelemaan yöpaikkaamme Ruskolle. Ja kukas meitä olikaan vastassa ;)

Kuva: Katja Gröning

Oijoi, ihan sydän sulaa. Siis multa, kisujen mielipide oli vähän erilainen... Oskari oli innoissaan, kun kylään tuli naisia oikein kaksin kappalein! Turpaansa kyllä poloinen sai välittömästi boksin ristikon läpi :( Kiaraa ei juurikaan kiinnostanut, mutta Cindyn boksista kyllä kuului semmoista älämölöä että oksat pois. Tytöt päästettiin tutkimaan sviittiään, ja Oskari aloitti kauniit serenaadit oven toisella puolella. Cindy vastasi moisiin jollotuksiin kovalla murinalla ja röhkinällä. Nuusk nuusk murrrr murrrr röhh nuusk mur!

Oskari siirrettiin sitten oven takaa omaan poikamiesboksiinsa, jolloin Cindykin rauhoittui ja alkoi taas hoitaa Kiaraa. Oli muuten mukavaa huomata, että Kiaraa ei olisi voinut vähempää kollin mölinät kiinnostaa, vaan meni ihan rauhassa sängylle peseytymään kun isot kisut keskustelivat oven läpi. Kauaa emme sitten hereillä pysyneetkään, uni tuli hyvin nopsasti. Neidit jälleen yhdessä kerässä toisiaan pesten ja hoivaten ja puolen yön aikaan peiton alle tunkien. Välillä boksien päällä istuskeltiin vierekkäin tähyilemässä maisemia ja sitten jälleen kainaloon uinumaan.

Aamulla sitten pakkasin Kiaran mukaani ja Cindy jäi poikaystävän luokse asumaan.
Näyttelyssä oli jälleen sama vastustaja, ja tällä kertaa tuomari ei ottanut ikää lainkaan huomioon, ja serti meni kilpailijalle. Oikein hyvät arvostelut kuitenkin jälleen, joka tietenkin on mukavaa kun itse olen ollut hieman huolissani Kiaran hitaasta kehityksestä. Aivan vauvahan hän yhä on, vaikka ensi kuussa tulee jo vuosi mittariin! Painoa erittäin hoikassa kunnossa olevalla tytöllä on 3,5kg mutta pituutta on mukavasti ja kroppa on jämäkkä ja luusto vahva. Kun nyt vähän enemmän saisi lihaa luitten ympärille...

Kiara näyttelyhäkissä

No, pitkän päivän päätteeksi viiden aikaan päästiin kotimatkalle. Kahdeksalta kaarsimme jälleen "mummolan" pihaan. Hieman Kiara kummasteli missä kaikki kaverit nyt ovat, mutta rauhoittui sitten leikkimään ja söpöilemään. Kyllä olikin hirveän mukavaa viettää tyttösen kanssa maanantai mukavia asioita puuhastellen. En mäkään tykkäisi sellaisesta tyypistä joka aina vaan pesis, näyttelyttäis, veis eläinlääkäriin tai putsais korvia... Niinpä leikimme, söimme hyvää ruokaa ja herkkuja, käytiin ulkoilemassa, rapsuteltiin ja nukuttiin kylki kyljessä. Hyvin näytti neitonen viihtyvän. Maanantai-iltana sitten palasimme Vaasaan. Usvankin kanssa oltiin jo hyvää pataa ja juostiin ja touhuttiin pari tuntia, ennenkö Kiara noudettiin taas omaan kotiinsa. Meillä oli oikein mukava pidennetty viikonloppu!

Vettä ropaji taivaalta, ei haitannut.

Luntakin sateli!

Mennäänkö jo sisälle?

Urheat verenluovuttajat haastavat muutkin tekemään saman!

Torstaina meillä oli ohjelmassa kaikkien kissojen yhteinen eläinlääkärireissu! Klinikkamaksusäästöjen toivossa hoidimme kaikkien kissojen kaikki asiat samalla kertaa. Lääkärissä vuodatettiin hieman hikeä ja verta, muttei sentään kyyneliä. Viiden boksin saaminen sinne asti oli jo episodi itsessään... 

Misty pääsi vuositarkastukseen ja rokotukseen. Hampaat näyttivät vähän siltä, että viimein on aika varata aika hammashoitoon. Pennusta asti olen sen purukalustosta ollut huolissani, muttei lääkäreiden mielestä ole aiemmin ollut aiheellista niitä sen kummemmin huoltaa. Usva ja Tristan saivat myös rokotteet, ja ystävällisinä kissoina luovuttivat myös hieman verta hyvään tarkoitukseen, eli Hannes Lohen geenitutkimusprojektiin. Suosittelen samaa myös muille kisuille, homma käy suht helposti normaalin eläinlääkärireissun yhteydessä! Verta tarvitaan vain pieni puteli (2-3ml). Veri valutetaan tassusta pienen neulan avulla. Kissa ei verenluovutusta edes huomaa, pahin osuus on se, että on pysyttävänä liikkumattomana paikalla noin minuutin ajan. Ei siis kannata jättää hyvää tekoa tekemättä ajatellen, että verinäytteen otto olisi kissalle jotenkin kidutusta. Ainakin minun kissoillani se onnistuu helpoiten "kynsienleikkuuasennossa" sylissä, jolloin pystyn pitämään toisella kädellä kissan takajalat, toisella rintakehän ja etutassut tiukasti paikallaan itseäni vasten. Myös Cindy ja Kiara luovuttivat näytteet Hannes Lohelle, sekä myös siitostesteihin.

Nyt sitten vain odotellaan, että Cindyliini ilmoittaa haluavansa treffeille, niin emäntä lähtee leikkimään taksikuskia. Eihän se nyt olekaan kuin sellainen vajaa 10h reissu edestakaisin, ja vieläpä kahteen kertaan... Kevätaurinko paistaa nätisti, huomenna taidan avata kaikki verhot ja toivoa parasta.

Usva

Tristan

Usvan paluu

Maanantaista lähtien meillä on ollut jännät paikat. Kotimatkalla Tallinnasta tullessa kävin hakemassa kyytiin Usva-tyttösen. Hän on Cindyn esikoinen, Draconian TwilightInnocence. Usvan perhe joutui luopumaan kissoistaan allergian ja perhetilanteen vuoksi, ja kuten olen luvannut, olen aina valmis ottamaan kasvattikissani takaisin, jos tulee pakottava tilanne luopua kissasta. Toivon, että yksikään kasvateistani ei joudu tietämättäni kiertoon! Hirveän surullista tietenkin, että Usva joutui eroamaan rakkaasta kissaystävästään Ulpusta ja omista ihmisistään. Tiedän kuitenkin että Usva on todella rohkea ja sopeutuvainen kissa, joten uskon, että kaikki menee ihan varmasti hyvin.

Mystinen neito

En ollut nähnyt Usvaa yli puoleentoista vuoteen, ja voi että kuinka kaunis nuori neiti hänestä onkaan kasvanut! Usvalla on todella kaunis ja tuuhea turkki! Villahousut ovat aivan valtavat, kaulurikarva on pitkää ja turkki on hyväkuntoinen, muhkea ja kiiltävä. Sormet ihan syyhyävät päästä pesemään ja laittamaan tätä turkkia! Annetaan nyt kuitenkin neidin ensin ihan rauhassa kotiutua meille. Usva on melko iso tyttö, ja kissojen kirmaillessa huushollissa onkin ollut melkein mahdoton takaapäin erottaa onko kyseessä Usva vai Tristan. Toki veli on paljon pidempi ja korkeampi sekä muutaman kilon painavampi, mutta Usva on aivan upea kompakti pakkaus, painoa 2-vuotiaalla sutjakassa kunnossa olevalla kastraattineidillä on 4,5 kiloa.

Kaunotar ♥

 Luonteeltaan Usva on todella rohkea! Vaikka Usva todennäköisesti ei enää tunnista vanhoja kavereitaan, hän ei ole sekuntiakaan pelännyt tai arastellut ketään tai mitään, vaikka muriseekin jatkuvasti ja menee välillä sohvan alle omaan rauhaansa. Häntä on ollut tanakasti pystyssä ensi hetkistä alkaen. Tristan on tietenkin ihan innoissaan siskon paluusta, ja alkoi heti innokkaasti tutustua ja kutsua leikkimään. Usvan mielestä moinen ei ole soveliasta, ja sihinää, sähinää ja murinaa kuuluu kokoajan ja tassusta tulee jos erehtyy liian lähelle. Senttiäkään Usva ei kuitenkaan ole peruuttanut eikä mennyt pakoon. Itsetunto on kohdallaan! Kaikki kissat ovat ottaneet Usvan hienosti ja kiinnostuneesti vastaan, ja joka päivä nenuhaistelut ovat entistä pitempiä ja hyvin jo voidaan olla kaikki lähekkäin. Varsinkin jos yhteisenä intressinä on leikki tai ruoka! Perusluonteeltaan Usva on aivan kuin Tristan, todella leikkisä, pentumainen ja iloinen! Vaikka keskenäiset leikit eivät vielä luistakaan, veljen kanssa voi hyvin yhdessä jahdata huiskaa tai lasersädettä. Vauhti on aivan hurja ja turkki vain hulmuaa kun taloa juostaan päästä päähän.

Topakka täti ;)

 Samaten ruokaa voidaan syödä sulassa sovussa samalta lautaselta otsat kopisten. Usvan ruokahalu on lyönyt minut ihan ällikällä! Muistin, että hän olisi pienenä ollut hieman kranttu mitä suuhunsa kelpuuttaa, mutta moisesta ei ole enää tietoakaan! Raksut eivät juurikaan kiinnosta, kuten ei Tristankaan ei moisia miellä ruuaksi. Sen sijaan liha menee alas todella ahnaan massutuksen ja huolellisen pureskelun saattamana. Märkäruokaakin syödään koko lautanen kerralla tyhjäksi. Tämä tietääkin sitten taas visiittiä NauHau:hun ja tällä kertaa hieman isompaa lihalastia.

Toisena päivänä jo näin lähekkäin.

 Usvan kotiutuminen on sujunut hienosti, enää ei murinaa tai sähinää juurikaan kuulu, paitsi yli-innokkaalle veljelle. Tämä pariskunta oli joskus niin erottamaton ystävyspari, että uskon kyllä, että pikkuhiljaa ystävystyvät uudelleen. Voi mikä vallaton leikkisä riehupari siinä onkaan! Cindyn mielipiteestä olen enemmän huolissani, hän varmaan lyö salaa päätä seinään - johan mä noita lapsia olen yrittänyt vuosikaudet vieroittaa ja tuossa ne vieläkin ovat! Misty on rauhallinen ja ystävällismielinen kaikkien kissojen kaveri, ja onkin ainut, jonka Usva hyväksyi heti.

Eilen oli ohjelmassa myös eläinlääkärireissu, jolle Usvakin pääsi mukaan. Kaikki oli tytöllä hienosti ja sydänkin kuulosti normaalilta. Olen ottanut yhteyttä Usvaa hoitaneisiin lääkäreihin Tampereella, ja ensi viikolla saan viimeisetkin häntä koskevat hoitokertomukset. Täytyy sanoa, että hirveän mukavia ja yhteistyökykyisiä eläinlääkäreitä Tampereella! Mukava kun oikein tuntuu, että ovat oikeasti kiinnostuneita kissasta ja sen voinnista. Täysin tervehän Usva ei ole, joten nyt ihan rauhassa katsellaan miten hän voi, ja mietitään vasta sitten Usvan tulevaisuudensuunnitelmia.

Leikkihetki

Lopuksi vielä Usvan oma biisi. Tämä kissa ei voisi olla osuvammin nimetty. Välillä on ollut todella kova ikävä tyttöä, ja tätä on paljon kuunneltu ja paruttu :) Ihanaa, että saan vihdoin taas hold her tight ♥