Päivä 67

Keskiviikkopäivän vietimme suurinpiirtein kokonaan sängyssä pötkötellen. Cindy kaivautui Mistyn kylkeen, ja Misty pesi ja hoivasi. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut maailmaan, vaikka välillä pyörittiin levottomasti. Seuraavassa hetkessä nukuttiinkin jälleen sikeästi. Kuuden aikaan taisi tulla limatulppa ulos, ja kuvittelin että alkaisi tapahtua jotain... mutta ei.

Käsi kädessä

Tunnelmia läppärin takaa

Kuuluisa asento

Yöllä Cindy kaivoi pesässä kuin raivohärkä, ja uhkasin jo tehdä siitä kintaat. Olin juuri illalla lukenut viime vuoden tapahtumia, ja samanlainen raivokas yökaivaminen silloin edelsi synnytysaamua. Odotin siis synnytystä aamulle! Kun repiminen ei millään lakannut, päätin kokeilla jälleen viimevuotista kikkaa ja hain Tristanin makkariin. Siis todellakin hain, enkä vain avannut ovea jolloin olisi luikahtanut sisään. Jostain syystä Tristania ei tällä kertaa ole mamman hoivaaminen kiinnostanut ollenkaan. Kikka kuitenkin tepsi ja levottomuus loppui siihen paikkaan. Kisut nukkuivat rauhassa matolla aamuun saakka.

Ei synnytetty aamulla. Sama möllöttelymeininki vain jatkui. Minua Cindy seurasin tiiviisti tiistaista lähtien, ja tuli aina viereen, minne meninkin. Niinpä minäkin olen lähinnä asustellut sängyssä...

Kahdentoista aikaan uskaltauduin kipaista nopeasti asiolla. Sillä aikaa koko pentuhuone oli myllätty uuteen uskoon - muistaakseni olin petannut sängyn ennen lähtöäni, mutta jouduin takaisin tullessani hieman epäilemään muistiani... 

Mistyä alkoi jo kyllästyttää kylkeen tunkeva paksukainen

Pallero

Kello oli vähän vajaa kolme, kun kaikki kolme kissaa kuorsasivat jalkopäässä umpiunessa. Olin juuri lisäämässä facebookkiin seuraavaa kuvaa ja voivottelemassa, kun ei tämä miltään synnytykseltä näytä, kunnes yhtäkkiä...

Väsynyttä väkeä

...jatkuu ensi numerossa! ;)

Tilaus on myöhässä!

Eivät tulleet vauvat maailmaan tilattuna ajankohtana, eli tänä aamuna :)
Maito laskeutui nisiin eilen, ja sitä näyttäisi olevan hurjat varastot valmiina odottamassa nälkäisiä piiperöitä. Illalla (tai yöllä) nukkumaanmennessämme Cindy kaivautui kylkeeni ja kehräsi hurjasti. Asentoa vaidettiin melko tiuhaan, eikä kummallakaan kyljellä möllöttäminen tuntunut olevan hyvä. Sovimme, että josko vähän nukuttaisiin ensin, ja sitten synnytetään uusin voimin. Yö menikin rauhallisesti, Cindy kuorsasi koko yön vieressäni sängyssä.

Tarvitset selvästi hieman hoivaa.

Tänään on juteltu ja ennenkaikkea kehrätty paljon. Suurin osa päivästä on vietetty sängyllä pitkin pituuttaan. Vauvat salsaavat menemään minkä ehtivät, ja kehräyksen lomassa emo huokaisee välillä syvään. Nyt ovat myös pojat ilman syytä hyökkineet muhkun kimppuun puremaan, ja näinhän tapahtui myös viime tiineydessä 3 päivää ennen synnytystä. Toivotaan, että emme kuitenkaan niin kauaa joudu enää odottelemaan!

Tällaiset tunnelmat tällä hetkellä :)

Joko ne pian syntyvät?

Cindy on vielä yhtenä pyöreänä kappaleena. Mitään merkkejä synnytyksestä ei ole. Paino ei ole noussut enempää, ja se mikä minua eniten ihmetyttää, ei ruokahalu ole vieläkään herännyt. Tarvitseeko kaksi masuasukkia niin vähän muonaa, ettei tarvitse syödä normaalia enempää?

Muhkupötkö

Eilen masu tosin viestitti minulle, että siellä olisikin neljä asukkia. Vai voiko yksi pentu mellastaa masussa niin kovasti, että sen pyörintä tuntuu kahden käden alla? Molemmissa kyljissä on kyllä todelliset riehumaijat, tai sitten niitä todellakin on useampi. Pianhan se selviää, pääasia kuitenkin, että saisimme kaikki maailmaan ehjinä ja elävinä!

Ai mitenniin oloni näyttää tukalalta?

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli ensimmäinen yö suljetuin ovin pentuhuoneessa. Tristan oli ihan hirveän surullinen, kun joutui suljetuksi makkarin ulkopuolelle. Lohdutonta itkua, ja vähän väliä käytiin koittamassa, jos oven lukko olisi auennut. Cindy puolestaan nukkui tyytyväisenä vieressäni ja hyrähti välillä kovaääniseen kehräykseen. Useamman kerran heräsin myös siihen, kun kuulosti siltä että typy kaivaa pesästä tunnelin egyptiin... Pesän pehmusteet on nyt pingotettu niin, ettei kaivuri enää saa revittyä ja myllättyä niitä, ja sekös suututti. Onneksi fleecestä harvemmin pääsee läpi, muuta materiaalia ei voisi päällimmäiseksi kerrokseksi ajatellakaan.

Tiine kissa on kaunis kissa

Toivon niin kovasti, että Cindy hyväksyy Tristanin taas pian läheisimmäksi ystäväkseen ja avukseen pentujen hoidossa. Olen odottanut välien lähentymistä, josta osaisin laskea synnytyksen olevan lähellä. Mitä jos tämä(kin) käytös jääkin tällä kertaa pois? Tiineys on muutenkin ollut niin poikkeuksellinen, kun käytös on täysin normaalia innokasta masun esittelyä lukuunottamatta.

Pyyhkeet, puntari, siisteysvälineet, energiatahnat ja kaikki muut tarvittavat synnytysvermeet ovat nyt valmiina. Tervetuloa maailmaan pikkuiset.

Tristanin loppukevennys

Möhkäle

Juuri kun pääsin sanomasta, että Cindyn masu on pieni, se pullahti seuraavan yön aikana ihan valtaisaksi! Pepunpesu muuttui kertaheitolla mahdottomaksi, ja siinä onkin jouduttu hieman auttamaan. Paino 8½ viikon kohdalla on 5,9kg eli +1,1kg. Masunympärys on 52cm eli +13cm.

Masuviidakko on niitetty, jotta lapset löytävät maitoautomaatit helposti.

Hei, ei ylety :<

Neitiä ei näy juurikaan muussa asennossa kuin möllöttämässä pitkin pituuttaan. Masua esitellään edelleen todella mielellään. Maanantaina tulee täyteen 64 vuorokautta. Viikonlopun pysyn kotona synnytysvahtina, mutta en kuitenkaan usko, että mitään tapahtuu ihan lähipäivinä. Maanantaista lähtien typy pääsee päiviksi sviittiinsä, ja minä käyn lounaalla tarkistamassa tilanteen ja työpäivän jälkeen vauhdilla kotiin. Keskiviikkona sitten alkaa loma! Vielä ei edes jännitä hirveästi, jotenkin odottelen niitä viimekertaisia "outoja ilmiöitä" ennenkö alan todenteolla jännittämään. Toistaiseksi Tristan saa vielä murinoita liiallisista lähestymisyrityksistä, mutta toivotaan, että Cindy alkaa taas kaipaamaan tukea ja turvaa, ja huolii Tristanin hoivaajaksi ja kätilöksi :)

Voi voi kun potkivat.

Aargh en jaksa enäää!

Joko sä pian synnytät?

Pojat juoruaa.

Sänkyyn on vaihdettu kerran vuodessa käytettävät lammaslakanat, joissa Cindy on jo valmiiksi kaivanut pesää. Mahdolliset lisäkaivaukset eivät siis haittaa. Kaivaminen on nyt tosin tällä viikolla ollut aika vähäistä, sen jälkeen kun pesän petivaatteet oli saatu emoa miellyttävään järjestykseen.

Oottelen täällä, että kätilöä tarvitaan.

Mahan täydeltä potkupyöriäisiä

Monta kirjoittamisen arvoista aihetta on päivien mittaan pyörinyt mielessä, mutta kesää edeltävä kiirehuippu töissä on pitänyt minut tehokkaasti erossa vapaa-ajasta :)

Cindyn tiineys on edennyt lähes huomaamattomasti ja huomiotaherättämättömästi jo viime metreille. Masu on aikaisempiin tiineyksiin verrattuna melko pieni, ja olen nyt aika varma, että siellä polskii vain ne kaksi palloa, jotka ultrassakin tavattiin. Paino on noussut vaivaiset 900g ollen nyt 5,7kg. Toivotaan, että nämä kaksi syntyvät ehjinä ja terveinä, eivätkä viihdy masussa liian kauaa, kun tilaa on.

Muhku ja muhkun painikaveri

Usvakin löysi viime viikolla ikioman kodin! Helatorstaina alkoi Usvan matka junalla kohti uutta elämää Vantaalla. Usvalla on uusina kavereina 9-vuotias pyhäbirmatyttö, 4-vuotias norjalainen metsäkissatyttö sekä 1-vuotias hauvatyttö.

Tässä uuden omistajan ottama kuva ensimmäisenä iltana. Usva on löytänyt heti parhaat paikat! Toivottavasti saamme jatkossakin tiiviisti seurata Usvan elämää.

Yhden kissan puuttumisen huomasi heti ihan selkeästi. Usva on kyllä niin vauhdikas ja energinen pakkaus, että illalla meillä oli melkein hiirenhiljaista. Ajattelin, etteivät kissat Usvan lähtöä hirveästi noteeraa, mutta olin väärässä. Misty ei ole aikoihin kiljunut "tylsää"-huutoa eikä maannut katollaan sohvalla sitä rapsutellen ja huomiota hakien "ettekste huomaa mua". Myös Tristan alkoi puskea minua ennätyspaljon, ja vaati huomiota. Usva toi meille kaikille kyllä paljon iloa ja energiaa. Cindyssä Usvan lähtö aiheutti juurikin sellaisen käytöksen muutoksen, jota olin odottanut. Nyt tytteli on paljon enemmän esillä, ja tulee yhtämittaa esittelemään masuaan ja köllöttelemään viereen puskien ja kehräillen. Cindy on iloinen, me muut hieman Usvaa kaipaamme :)

On ollut hassua huomata, että kisut koittavat myös paikata Usvan jättämää aukkoa. Ensimmäisenä yönä Tristan toi minulle kepin sänkyyn ja herätti. "Kato mäki osaan!" Seuraavana iltana Misty teki saman, kiljuen samalla "kato mikä saalis, pyydystin ihan ite" ja eilen myös Cindy raahasi huiskaa iloisesti naukuen. Usvan lempipuuhaahan oli keppien noutaminen ja niiden kuljettaminen paikasta toiseen. Usva toi öisin koko keppiarsenaalin sängyn viereen ja herätessäni piippasi iloisesti pyytäen heittämään kepit noudettavaksi. Tristankin osaa noutaa, mutta Usva oli tässä niin taitava, että veli antoi hänelle yksinoikeuden tähän leikkiin. Misty ja Cindy puolestaan eivät moista normaalisti tee, joten onkin ollut tosi suuri ihmetys nähdä tällaista käytöstä. Ehkä ne ovat taas ymmärtäneet, kun meidän mielestä noutokissa-Usva oli niin hauska, ja noutoleikkiä on ihmistenkin ollut niin mukava leikkiä.

Mistyn simmukkakin on ihan parantunut. Parantuminen alkoi heti ensimmäisenä lääkityspäivänä, ja parin päivän päästä oli ihan ennallaan. Antibioottikuuri kesti 10 päivää aamuin illoin, ja ilokseni voin kertoa, että jokaikinen pilleri meni huomaamatta herkkutikkuun piilotettuna herkkuna. Jee!

Ja entä ne potkupyöriäiset? Kova on meno ja melske masussa :) Cindy esittelee masuaan mielellään, ja tuntuu siltä, että oikein pyytää tunnustelemaan ja ihailemaan masua. Kovaan ääneen tullaan viereen kehräilemään ja puskemaan ja kellahdetaan kyljelle tai selälle köllimään. Useimmiten myös vaihdetaan välillä kylkeä, että saa tutustua molempien puolien vauveleihin :) Molemmilta puolilta löytyy yksi innokas potkunaattori. Kerran kuvittelin, että toisella puolella olisi ollut kaksi, mutta ehkäpä ne vain liikkuvat niin vauhdikkaasti. Muutamat päiväunet olemme jo nukkuneet yhdessä, kun olen nukahtanut käsi massulla Cindyn tyytyväiseen kehräykseen.

Vonkale

Joko ne syntyis...

Myös pentupesä on koottu makuuhuoneeseen odottamaan. Petasin sinne nätit pehmusteet, mutta tapansa mukaan Cindy oli eri mieltä sisustustyylistä.

Cindyn käsitys sopivasta pentupesän sisustuksesta

Öisin kuuluu riips raaps kun Cindy sisustaa ja paiskoo pehmusteita ympäriinsä möyriessään niiden alla. Olkoon nyt noin, laitetaan sitten vähän nätimmin taas, kun sinne saadaan asukkaita. Veikkaan kuitenkin, että synnytys tapahtuu tuttuun tapaan sängyllä :) Synnytyksen olen tilannut keskiviikkoaamulle 30.5. Ainakin Cindy lupasi, että yrittää parhaansa mukaan toteuttaa pyynnön. Tällöin minulla alkaa viikon pituinen äitiysloma!

Joko joko pian pääsee kätilöimään?

Vajaa 3 viikkoa jäljellä!

♪♫ Vauvoja mä odotan, masus niitä kasvatan ♪ Tahdon saada neljä, tai kunhan jokainen on ehjä ♫ ♫ Masu vähän muhku on, väsy aivan loputon ♪ Nukun päivät, nukun yöt, kohta alkaa lastenhoitotyöt ♪ ♫ Kiloja on viis ja puol, kovasti kasvaa vauvat tuol ♪

Conjuctivitis purulenta

Lauantai-iltana huomasimme, että Misty pitää toista simmuaan hieman sirrillään, ja siitä vuotaa melko paljon nestettä. Silmäkulma näytti olevan melkoisen turvoksissa. Muutama vuosi takaperin Mistyllä oli samanlainen ongelma - oli siis juossut jonnekin kulmaan silmä edellä, tai leikin tiimellyksessä jokin raapaissut. Misty ei  nyt aristanut silmää yhtään, eikä tuntunut itse ollenkaan edes huomaavan, että mitään oli vialla. Käytös on ollut täysin normaalia.

Viimeksi vaiva meni parissa päivässä ohi, kun silmähuuhteella pyyhittiin. Sama hoito aloitettiin nytkin, mutta tällä kertaa ei ottanutkaan parantuakseen. Maanantaina vaaleanharmahtavaa nestettä vuosi jo niin paljon, että sitä tippui pisaroina lattialle ja makuupaikalle jäi lammikko. Niinpä sitten Misty kiisi miehen kanssa klinikalle, ja diagnoosiksi saatiin blepharitis, conjuctivitis purulenta eli silmäluomen / sidekalvon tulehdus ja hoidoksi Clavubactin-antibiootti ja Metacam-kipulääke. Metacamin jätän ihan suosiolla purkkiinsa, niin paljon kauhujuttuja siitä olen kuullut, eikä Misty ole kipeä, kun ei se kerran yhtään arista eikä huomaa itsessään mitään outoa.

Misty-parka

No, antibiootin antoa odotin kauhulla, kymmenen päivän kuuri - aamuin illoin! Toisin kuin muut kissani, Misty on aivan mahdoton lääkittävä. Palautin vanhaa blogiani lukemalla mieleen puolentoista vuoden takaisen itkun, kuolan ja hientäytteisen ajan, jolloin Mistyä viimeksi jouduttiin lääkitsemään. Misty ei todellakaan ole huijattavissa, eikä lääkettä voi piilottaa minnekään. Misty-pantteri on halutessaan myös maailman voimakkain kissa. Ensimmäisen lääkkeen liottelin kokeeksi veteen, ja sekoitin herkkuruokaan. Pienen emminnän jälkeen lääke katosi parempiin suihin, ja olin onnellinen kun selvittiin ilman suurempia taistoja. Toisen pillerin päätin ihan kokeeksi piilottaa herkkutikun sisään, vaikka tuo kikka ei ole koskaan onnistunut. Jos lääke eksyy vahingossa suuhun, se tulee kyllä vauhdilla pihalle. Niinpä hämmästys olikin jättisuuri, kun lääke meni masuun ihan muitta mutkitta! Se jopa tippui lattialle herkkutikun välistä, mutta Misty lipaisi sen takaisin suukkuun. En ollut uskoa silmiäni! Kolmas lääke meni samalla tavalla herkkutikun kanssa. Kääk, uskomatonta, nyt vaan tassut ristiin, että loput 17 tablettia menee yhtä helposti! Mikä helpotus se olisikaan, kun ei tarvitsisi kisua kiusata.

Mistä tämä tuli, on mysteeri. Meillä oli toki kaksi vierasta kissaa kylässä, jonka jälkeen oireet heti alkoivat. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut moista. Näyttelystä? No aika nopea itämisaika olisi, kun vaiva huomattiin n. 2 tuntia sen jälkeen kun kotiuduimme näyttelystä. Misty itse on kodin kuningas, eikä käy missään muualla mistä pöpöjä voisi tulla. Voiko moinen tulla haaverista - siis kuten alkuperäinen ajatukseni oli, että on lyönyt silmäkulmansa johonkin? En tiedä. Silmästä ei ollut löytynyt mitään haavaa tai kuhmua. Alkuperä jäänee arvoitukseksi, mutta pääasia, että poju saadaan taas kuntoon. Muutos parempaan on jo parissa päivässä ihan selkeä. No tulipahan Mistynkin eläinlääkärivakuutukselle vihdoin käyttöä ;)

Kotinäyttely

Näyttelyvalmistautuminen alkoi keskiviikkona Tristanin pesulla. Olipas ihanaa, kun kerrankin kädet, suut, silmät ja viemärit eivät olleet täynnä irtokarvaa! Pojun karvankasvatus jatkuu, ja haituvat pysyvät mukavan tiukasti turkiksessa kiinni. Taas kerran on todettava, että Tristan on kyllä niin helppo ja hassu katti, jälleen seisottiin pesussa hievahtamatta jakkaralla, vaikkei kukaan pitänyt edes kiinni. Ihan kuivaksi asti ei saatu föönattua, vaikka suurimman osan kuivatuksesta Tristan nautiskeli lämmöstä silmät kiinni. Vahingosta viisastuneena oltiin kuitenkin ajoissa asialla, eikä tarvinnut sitten kosteaa kissaa viedä näytökseen :)

Perjantaina sainkin pienimuotoisen sydänkohtauksen (koska en ollut osannut odottaa moista), kun silmäni osuivat tuttuun kisuun Pohjalaisen etusivulla, hihii:

Lisää kuvateksti

Töiden jälkeen kurvasin Ristinummelle Sasua (Draconian Raven Claws) hakemaan. Olin järjestänyt hänelle oman sviitin meille, mutta se oli nopsasti tutkittu... Koitin ovenraosta, mitä kisut sanoisivat toisistaan, ja se olikin menoa sitten. Sasu oli kuin ei olisi koskaan meiltä poissa ollutkaan, alkoi heti juoksennella ympäriinsä, hyökkäsi Kickeroon kimppuun ja leikki minkä ehti. Muillekin kissoille vieras oli ok, paitsi Usva hieman ymmyrkäisenä katseli vierestä, kun Sasu omi hänen Kickeroonsa! Cindy pysytteli omissa oloissaan - vähän taisi suututtaa kun taas yksi lapsi tuli vieraisille, eikö niistä koskaan pääse eroon?

Vauhtikolmikko

Nämä sisarukset eivät olleetkaan aiemmin tavanneet, mutta heti löytyi yhteinen sävel

Illalla tulikin sitten ylläriviesti, että märkä kissa Palosaarella tarvitsee apua :D Niinpä sitten kiisin uljaalla ratsullani hätiin, ja hain pienen pentusen meille kuivattavaksi ja kammattavaksi. Tuli sille sviitillekin sitten käyttöä.

NordicTigers Cosmo

Yöllä en ihan hirveästi saanut nukuttua, kun Cindy kertoi mielipiteensä lapsistaan sängyn vieressä lipaston päällä muristen. Laitoin sitten makkarin oven kiinni, Cindy sai rauhan meidän kanssamme lasten temmeltäessä asunnossa. Cosmokin taisi nukkua sviitissään, kun vasta aamulla alkoi kuulua itkua ja hirveää kolinaa palloradalla pelaamisesta.

Lauantai-aamuna pakattiin kolmikko autoon, ja ajeltiin kymmenen minuutin matka näyttelypaikalle Botniahallille. Mahtavaa, meidän ensimmäinen kotinäyttelymme. Eläinlääkärijonot olivat pisimmät miesmuistiin, mutta se ei paljoa jaksanut haitata, kun huomasin mitä ihmisten käsissä keikkui :)

Tristan oli siis päässyt edustamaan myös näyttelyluettelon kanteen :)
Seuraavaksi harmaita hiuksia aiheutti se, että meille löytyi kaksi häkkiä eripuolilta käytävää, vaikka olin ilmoittautumislomakkeessa ilmoittanut, että meillä on oma tuplasturdi... Hohhoijaa! Onneksi meille saatiin raivattua tyhjä lokero, vaikka olimmekin aika viime tingassa paikalla, kiitos häkkinaapurit!

Päivän alkajaisiksi Sasu pääsi värintarkastukseen. Hiivatin hiivatti, nyt pidetään kädet ristissä, että tuleville pennuille tulee isiltä kunnolla sitä valkoista. Sasulla on siis kaunis valkoinen kaulakoru, ja väriryhmä vaihtui --> IV. Kuvio pysyi edelleen tiikerinä, vaikka aika täplikkäältä tuo minusta kyllä näyttää... No, niinpä olivat sitten Sasu ja Frodo vastakkain sertikilpailussa. Tuomari Tellervo Kass piti aika selkeästi enemmän Sasun päästä. Päätä lukuunottamattahan pojat ovat aikalailla samasta puusta veistettyjä, Sasu puolisen kiloa painavampi, muttei silti rakenteeltaan juurikaan isompi. Hienot arvostelut molemmille, Sasu käyttäytyi hienosti, vaikkakin hieman jännitti tällä kertaa. Frodon luonne puolestaan alkaa olla jo oikein näyttelytähtimäinen! Sasu veti lauantaina kuitenkin pidemmän korren, ja sai ensimmäisen sertinsä.

Draconian Full Moon Madness "Frodo" & Draconian Raven Claws "Sasu"

Tristan puolestaan näytti taas kaikki höpötemppunsa ja hurmausniksinsä, ja sai Michael Edströmiltä huippuarvostelut, sertin ja kutsun TP-valintoihin. Loppujenlopuksi muut kastraattiurokset oli pudotettu listalta jo valmiiksi pois, Michael oli tehnyt valintansa:

Yleisö halusi kovasti kuvata poikaa, ja ilme kertoo että "ota nyt jo se kuva"... Mun pitäisi muuten varmaan kertoa tuomareille heti kättelyssä, että Tristan haluaa taputtaa ihmisiä poskelle, ei suinkaan huitoa. Arvostelusetelissä lukee, että "ihku pusipusi poika liibalaaba mutta sometimes he wants to hit me :)" Kaikki aina pelästyvät ja väistävät, kun Tristan nostaa tassunsa (no tietenkin, itsesuojeluvaisto) mutta minua harmittaa, kun tiedän että Tristan tahtoo vaan asettaa tassunsa nätisti poskelle. Tai nenälle. Tai silmään.

"Mä voitin, hihii!"

Paneeliin vei siis tie, jossa Tristan sai myös Pia Nymanin äänen :) Loput 4 ääntä menivät voittaneelle siperiankissalle.

Pia & Tristan

Näyttelypäivä venyi yllättävän pitkäksi, ja kotiin päästiin lähtemään vasta kuuden jälkeen. Onneksi oli lyhyt matka, ja kisujen väsytysleikkien jälkeen uni maistui kaikille. Huomattavasti levollisempi yö oli, vaikka jossain vaiheessa jouduin taas sulkeutumaan Cindyn kanssa makuuhuoneeseen, kun lapset innostuivat leikkimään.

Sunnuntai alkoi Pohkissin Vuoden Kissa 2011 palkintojen jakamisella. Cindyhän oli vuoden siitosnaaras :) Cindy sai pokaalin, talonkokoisen ruusukkeen ja lahjakortin Megaeläimeen. Lahjakortilla hain kisuille ihkaensimmäisen "laatushampoon". Katsotaas koska päästään testailemaan, saako sillä muka paremman turkin aikaan kuin tähän asti käyttämällämme halpahallishampoolla. Tää shampoojuttu on kyllä jännä, kun aina kysellään millä shampoolla saan kisuille noin hienot turkit, enkä edes meinaa kehdata vastata.

Sunnuntaina Sasun ja Frodon tuomarina oli Pia Nyman, joka puolestaan piti enemmän Frodosta. Tasapeli siis viikonlopun osalta, niin ei tullut kummallekaan paha mieli :) Pialla oli myös tuomarioppilas, joten saatiin aika kattavat arvostelut.  Frodo sai hyvää palautetta näyttelyluonteestaan, siitä näkee että viihtyy tosi hyvin, leikkii eikä jännitä. Vielä Frodosta Tristanin kaltainen showmies saadaan ;)

Tristanilla oli tuomarina Tellervo Kass, joka myös piti pojasta paljon. Ja Tristan piti ihan erityisesti Tellervon leluista! Yhtä saatiin kaivaa nielusta saakka ;) TP-valintoihin tuli 6 kastraattikollia, jotka tiputeltiin yksitellen pois. Ja meinasi tippua myös mun kädet! Lisää bodypumppia! Toiseksi tullut Tristan oli kuulemma todella kova vastus voittajalle, mutta ei se nyt mikään ylläripylläri ollut, että Pata Ässä veti pitemmän korren ja oli lopulta myös BIS.

Hali Tellervolta :)

Sunnuntaina näyttely päättyi jo hyvissä ajoin 16:00. Ihan kuin olisi töissä ollut, koko ilta vielä aikaa puuhailla! Hienoa. Muita plussia kotinäyttelystä oli tosi hyvä näyttelytila, se oli väljä ja eurotyylisyys on aina plussaa. Kuulutuksista en meinannut millään saada selvää, ilmeisesti juuri meidän häkkien kohdassa oli se paikka, jossa puhe oli pelkkää puuroa, kun muualla ollessa sai kyllä selvää. Kiva näyttely jokatapauksessa, toivottavasti Pohkis tulee Vaasaan taas ensi keväänä, ja toivotaan, että silloin osallistuvia kisujakin olisi hieman enemmän!

Olipa raskas viikonloppu, tuumaa Usva.

Kaikenlaista kasvamista

Masut kasvaa, karvat kasvaa! Todella hitaan alun jälkeen Cindyn masuasukit ovat alkaneet vihdoin vauhdilla vaatia tilaa. Masu on jo melkoinen pallo, mutta toisaalta se oli sellainen jo ennen tiineyttäkin ;-) Sen vuoksi masun pyöristymistä ei nyt ole niin selvästi huomannut kuin aiemmin. Paino on lähtenyt nousukiitoon, parin viikon aikana on paino noussut puolisen kiloa, nyt 5½ tiineysviikon kohdalla puntari näyttää siis 5,3kg. Masunympärysmitta tuli muutama viikko siiten otettua (39cm) ja nyt mitta näytti n. 46cm. Vertailun vuoksi mittasin myös Usvan pallon, joka näytti aivan samaa mittaa :D Tiedä nyt noista ulkomuodoltaan, kummalla niitä pentuja siellä mahassa pitikään olla?

Jotenkin tuntuu ihan epätodelliselta, että tiineydessä ollaan jo näin pitkällä, että pienokaisten pitäisi olla maailmassa jo neljän viikon kuluttua! Aiemmissa tiineyksissä Cindyn käytöksessä on ollut havaittavissa ihan selviä muutoksia / outouksia, mutta nyt ei mitään. Ei kummallisia ääniä, ei ruokahalun kasvamista, eikä muita outoja temppuja. Olemme elelleet siis ihan normaaliin tapaan, eikä painonnousua lukuunottamatta mistään huomaa, että vauvoja on tulossa. Toki meillä on nyt muuten vähän rauhattomampaa, kun on Usvakin kokoajan jotain touhuamassa. 2-vuotiaat pennut varastavat shown, ja Cindy keskittyykin lähinnä nukkumiseen. Cindyä hieman ottaa päähän vilkkaat lapset, ja olisi kyllä emon mielenrauhaakin ajatellen mukavaa, jos Usvalle löytyisi piakkoin se ikioma koti, että meno vähän rauhoittuisi.

Mahan kasvattamisen lisäksi Cindyllä riittää jostain energiaa ja materiaalia kasvattaa myös turkkia! Kauluria alkoi yhtäkkiä pukkaamaan. Toivotaan, että turkki tällä kertaa pysyisi vähän pitempään ylläkin! Myös Tristan on alkanut kasvattaa ihan hurjasti alusvillaa - päällikarva sen sijaan on vähän hukassa. No kesähän on tulossa, mitä olisi kesä ilman kunnon kesämekkoa!

Osa turkista toki eilen huuhdeltiin viemärirottien lämmikkeeksi viikonlopun näyttelyä odotellessa. Mahtavaa, että kerrankin saadaan kotinäyttely Vaasaan. Kaikki vaan sankoin joukoin katselemaan kissoja Botniahallille! Mulla menossa mukana Tristan (niin mikä näyttelytauko??) sekä Sasu (Draconian Raven Claws)! Sasu vaihtanee väriä, ja ovat sitten Frodon kanssa vastakkain kisaamassa - ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa. Poikia saa tulla moikkaamaan!

Mainoksessa esiintyy Kiaran tätipuoli Ranja (ai mitenniin samaa näköä?)