Nyt me muutettiin!

Maanantai-iltana vihdoin, kahden viikon tavaroiden kantamisen päätteeksi kannoin uuteen kämppään myös kissimirrit ja itseni. Lyhyt automatka sujui pentusiltakin oikein nätisti maitoa massutellen. Mitä nyt naapurikopista kuulunut Mistyn kuolemankiljunta vähän sai levottomuutta aikaan niin että mammakin joutui murisemaan "turpa kiinni, älä hermostuta mun pieniä!".

Matka ei ollut pitkä, vajaa 10 minuuttia. Perillä Tristan tapansa mukaan häntä pystyssä viipotti tutkien joka paikan läpikotaisin. Misty ei ole vuosikausiin käynyt (eläinlääkäriä lukuunottamatta) missään kodin ulkopuolella, ja hiukkasen poikaa jännittikin. Maha maata viistäen kuitenkin Tristanin perässä tutkittiin paikat. Cindykin tahtoi tutkimaan, joten pentuset saivat jäädä kuljetusboksiin nukkumaan. Ehdin jo pelätä että Cindy unohtaa vauvat kokonaan, kun on niin paljon uutta tutkittavaa. Puolen tunnin kuluttua onneksi Cindykin loikkasi pentulaatikkoon ja asettui sinne ihan rauhassa. Ei haitannut maisemanvaihdos.Olihan siellä tietenkin paljon tuttuja hajuja, vanhat tutut huonekalut sunmuut.

Meinasin vaivihkaa viedä parvekkeelle tavaraa, mutta Tristankin oli ulkona silmänräpäyksessä. Tristan tarkisti heti turvallisuuden, ja kokeili onko verkko pitävä. Siinä kun roikkui joku mielenkiintoinen roska. Misty tuli heti perässä, joskin edelleen hyvin varovaisena. Pakoreitti (ovi sisään) varmistettiin jatkuvasti. Ensimmäinen ohiajanut auto saikin Mistyn laukkaamaan vauhdilla sisään, mutta takaisin hiivittiin samantien. Uteliaisuus voittaa Mistylläkin, vaikka vähän pelottaisikin. Tristan puolestaan oli aivan innoissaan, harmi ettei parvekkeelle oltu vielä ehditty koota puita, joista olisi voinut tiirailla maisemia. 

Mikä ihme tää paikka oikein on :<

Onko tässä joku verkko?

Pojat tutkii. Misty muistaa aina tarkistaa mua katsomalla, että "saako näin tehdä".

Cindy on vielä autuaan tietämätön ihanasta ulkoilupaikasta, kun oli hoitamassa pikkuisiaan poikien ulkoillessa. Kauaa emme vielä parvekkeella viettäneet, enkä vielä uskaltanut poikia sinne päikseen jättää :) Vaikka eipä ne sieltä karkaamaankaan pääse. Poikien mielestä parveke taisi olla ihan loistojuttu, kun oven mentyä kiinni sitä kovasti yritettiin kammeta auki ja parvekkeen ikkunasta tuijotettiin kaihoisasti. "Ihmisisoisälle" siis vielä suurkiitokset parvekkeen verkotuksesta :) Kyllä kisujen nyt kelpaa!!

Meidän ja naapurin parveketta erottaa ainoastaan lautaseinä, jossa on isot raot. Ja onpa niin, että myös naapurin parveke on verkotettu, ja siellä asuu neljä maatiaiskisua! Niinpä täytyi jotain keksiä, etteivät kisut ihan noinvaan näe ja haista toisiaan. Se siitä rentouttavasta ulkotilasta, jos jotain kissamaisia riitoja saisivat aikaan. Haistoin kyllä itsekin aikamoiset pissankäryt, kun taitaapi naapurissa olla hiekkalaatikko sen väliseinän vieressä :( Tällä hetkellä väliaikaisratkaisuksi on naulattu valkoinen lakana seinään. Hirveän tyylikästä, vai mitä! Eiköhän siihen jotain hieman kestävämpääkin keksitä myöhemmin. 

Onpa  hieno lakanaseinä!

Yöllä vähän harmitti, että pojat joutuivat yksinään nukkumaan koko yön, mutta pikkuperheen kanssa kun ollaan totuttu sulkeutumaan makkarin rauhaan, että ruuat menevät oikeisiin suihin, eikä pentusia kuljetella toiseen päähän taloa. Itkua ei kuitenkaan kuulunut kenenkään suusta - ovea tosin käytiin useaan otteeseen koluuttamassa. Jouduin samantien ruuvaamaan makkarin ovesta osaset irti, jotta sain sen väännettyä lukkoon. Ehdinhän juuri ja juuri kallistua sänkyyn, kun lukitsematon ovi ensimmäisen kerran avattiin Tristanin toimesta...

Voitto sai Tristanilta halin.

Sitä emon rasvalisääkin olen tässä pohtinut, kun taas vaan laihdutaan, ja luut jo tuntuvat vähän liikaa. Sitten Zooplussan sivuja selaillessa koin ahaa-elämyksen ja teki mieli mäjäyttää itseäni vasaralla päähän! Olen ihmetellyt, mitä ihmeen valkoista jauhetta mulla on kaapissa rasiassa, kun en ole kirjoittanut siihen mitään. Jotain jauhoa? Proteiinimömmöä? Kreatiinia? Ei ole sytyttänyt, kunnes eilen tajusin, että sehän on sitä vartavasten tiineyttä ja imetystä varten tilattua häränrasvajauhetta! Sille olisi ollut kyllä käyttöä, ja minä tyhmä olen vain ihmetellyt. No, nyt aletaan tankata rasvaa. Onneksi kohta (toivottavasti) myös kiinteä ruoka alkaa pennuille maittaa. Zooplussan paketti odotteleekin tällä hetkellä oven takana. Mahtavaa - Zooplus on lisännyt vaihtoehtoihin uuden kuljetusyhtiön, joka suostuu jättämään paketit kuittamatta jonnekin, ja jopa soittavat paikanpäältä ja varmistavat mitä tehdään. Enää ei tartte tilata paketteja työpaikalle tai kantaa postista selkä vääränä. 

Kohta valloitetaan koko maailma!

Pentulaatikon ulkopuolinen elämä on alkanut pikkupömpyläisiä jo kovasti kiinnostaa, ja maailmaa onkin päästy pikkuhiljaa valloittamaan. Avasin testiksi pentulaatikon oven, ja samantien kaikki olivat innolla kiipeämässä ulos. Puolisen tuntia kerralla jaksetaan yleensä juosta ja riehua, ja sitten kömmitään taas yhteen kasaan nukkumaan ja keräilemään voimia ja tietenkin tankkaamaan.

Täältä tullaan maailma!

Alkaa olla ahdasta.

Luonne-erotkin alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Veikko on yleensä aina etunenässä juoksemassa ihmisten luo ja vapauteen. Veikko on myös ehdottomasti porukan äänekkäin pentu. Hiljaisia ne kyllä ovat kaikki, mutta jos jollain on asiaa, se on yleensä Veikko. Väinö puolestaan on kovin kehrääjä ja tykkää tulla siliteltäväksi. Vilja on ihan hurja vauhtitassu, juoksee ihan hurjaa kyytiä ympäri huonetta ja kovasti jo lelujakin lätkii. Voitto on ehkä hieman rauhallisempi, tarkkaileva kisu.

Katso vaikka, ollaan ihan erinäköisiä!

Vilja nukkukaverina

Isot kisut kiinnostavat pentuja, ja Mistyn ja Tristanin perässä kipitellään, yritetään läpsiä jalkoja ja häntää ja kaivaudutaan masukarvoihin, elleivät pojat ehdi juosta karkuun. Tristankin on jo hieman kokeillut, olisiko pienistä painikavereiksi. Näyttää kyllä aika hurjalta, kun Tristan kiepsahtaa selälleen ja nappaa pennun syleilyyn. Ilmeisesti moinen paini on kuitenkin molempien osapuolten mielestä ollut hauskaa, kun ei mitään kauhunkiljahduksia ole kuulunut, eikä mammakaan ole tullut keskeyttämään leikkejä. Misty puolestaan keskittyy pentujen pesemiseen ja puskemiseen :) Jaksaa kyllä aina naurattaa, kun Misty puskee pentua päähän. Kuitenkin itselläkin yleensä on mennä nenä lyttyyn Mistyn hellyydenosoituksista...

Oon jo melkein yhtä iso kuin isoveli. T:Väinö

Kaksi marjaa ♥ Vilja ja Tristan

Pentuhiekkaa laitoin tilaukseen viime viikolla, ja nyt kädet ristissä odotetaan, että paketti ehtisi äkkiä oven taakse. Pissaus nääs kyllä jo sujuu. Lakanalta on löytynyt jo monta isoa lammikkoa.
Ruokaa ei olla vielä edes yritetty maistella. Cindyn ruuat tarjoillaan kyllä pentulaatikkoon, mutta ketään ei ole kiinnostanut ainakaan lautaselta maistella. Pikkuhiljaa varmaan koitetaan alkaa aktiivisemmin tarjota pikkuisille maistiaisia. Maitoa on riittänyt vielä oikein hyvin, ja painot nousevat kohisten.

Veikko 3 viikkoa

Väinö vajaa 3 viikkoa

Voitto 3 viikkoa

Voitto 3 viikkoa

Vilja 3 viikkoa

Muuttamaan ei olla päästy vieläkään. Olen ehkä maailman hitain muuttaja. Mut josko tänään! Sitten saadaankin paljon jännittäviä kuvia, kun kisut pääsevät tutustumaan ulkotarhaan.

Pian jo kolme viikkoa!

Kisujen kasvu ja kehitys on ollut niin tasaista ja kommelluksetonta, ettei mulla ole mitään jännittäviä tarinoita jaettavaksi. Tietystihän se olisi mukava kertoa hassuista sattumuksista, mutta mamma hoitaa lapset oppikirjamaisen hienosti ja tenavat ovat tyytyväisiä. Tylsää vai mitä ;) Vielä asustellaan pentulaatikossa, eikä toistaiseksi harkita mitään vessa- tai syömistouhuja. Maitoa todellakin riittää. Meinasin tikahtua nauruun, kun eräänä päivänä Cindy ja Misty leikkivät hippaa, ja Cindyn pinkoessa ympäriinsä valtava maitoreppu vaan heilui puolelta toiselle.

Pentusia ei ole nyt juurikaan kuljeteltu mihinkään - sänkykin myytiin, eikä sen alle voi siis enää mennä. Vilja oli eräänä päivänä onnistunut joutumaan pentulaatikon ja seinän väliin, ja Voitto oli myös kuljetettu taas yksinään harhailemaan. Kuljetukset ovat onneksi jääneet näihin pariin kertaan. Ihan pian (toivottavasti tänään) koko kissapesue muuttaa sitten uuteen asuntoon Pukinjärvelle.

Viime viikonloppuna kisut olivat vuorokauden hoitajan kanssa, kun minä kävin pienellä reissulla. Välillä tekee hyvää pieni irtiotto kaiken mylläkän keskeltä. Poissaollessani kaikki putkulat olivat oppineet kävelemään neljällä jalalla! Toki meno on vielä vähän horjuvaa, mutta vauhtia alkaa löytyä! Erityisen hauskaa on seurata, kuinka pienet huojuvat pallot jo vaanivat toisiaan ja hyökkäävät toistensa kimppuun. Ei haittaa, vaikka kesken hyökkäyksen muksahtaisikin kumoon, kaveria voi silti puraista tassusta tai korvasta. En muista, että aiemmat pentueet olisivat olleet näin kovia tanssimaan. Välillä jopa koko porukka makaa yhtäaikaa selällään ja huitoo ilmaa rytmikkäästi.

Joka ilta käydään tutkimusretkellä sängyssä. Pienten lempipuuhaa on kiipeillä pitkin käsiä ja rinnusta ja tulla puskemaan naamaa. Muuten mukavaa, mutta pienet kynnet ovat aivan äärettömän hirvittävän terävät tällä hetkellä! Kunpa pian oppisivat laittamaan kynnet piiloon. Viimeistään puolen tunnin seikkailun jälkeen Cindy tulee ilmoittamaan, että olisi aika palata pesään. Sitten lapset pestään antaumuksella, syötetään masut täyteen maitoa ja nukutaan. Kaikki yöt todellakin aina nukutaan. Ei huutoa, ei mitään hätää. Ensimmäisenä yönä sängyn lähtemisen jälkeen lattianrajassa nukahtamista odotellessa oli hauskaa kuunnella, kuinka pentulaatikon elämisen äänet kuuluvat matalalle aivan eri tavalla. Mussun mussun maitoa, välillä Cindyn kurahtelua lapsille ja lakanan rapsumista pienten tassujen alla.

Väinö 2 viikkoa ♥

Pikkuisista on tullut muutamia alustavia kyselyitä, mutta vieraita ja sitä myötä sitovia varauksia otamme vastaan vasta neljän viikon ikäisestä lähtien. Kyselyt ovat tervetulleita :)

PS: Kuvat tekstiin tulevat taas jälkitoimituksena.

Tasaista kehitystä ja pulleaa elämää

Kuvia on paljon, mutta kuka ne laittaisi galleriaan? Muutto ja kaikki siihen liittyvä vievät vapaa-ajan aika täydellisesti. Pikkukisuja ehtii kyllä paijata ja kuvia on mukava räpsiä, mutta se niiden julkaistuksi saaminen onkin sitten eri asia :)

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet tasaista tahtia, mitään ongelmia ei olla kohdattu. Cindy on, jos mahdollista, vieläkin parempi mamma kuin aiemmin. Ihan äärettömän rauhallinen ja "asiantunteva". Kotona ollessamme pentuhuoneen ovi on aina auki, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. Cindy pysyy pesässä lasten rinnalla, käy vain välillä pikaisesti vessassa, syömässä ja juomassa ja eilen jopa pikkuisen leikkimässä. Cindy luottaa kaikkiin kissoihin ja ihmisiin täydellisesti, eikä pelkää kenenkään tekevän pienokaisille mitään pahaa. Niitä saa nostella ja tutkiskella ja viedä sängylle palluteltavaksi. Cindy seuraa kuitenkin silmä tarkkana pentujen jokaista liikettä, ja on valmiina syöksymään apuun, jos pentu vinkaisee. Cindy ei stressaa, mutta pitää rentoudestaan huolimatta pikkuisista todella hyvää huolta. Kunpa kaikki kissamammat olisivat Cindyn kaltaisia!

Eilen Cindy oli ollut sitä mieltä, että on aika opettaa veitikat saalistamaan. Lounaalle tullessani pesästä löytyi sulassa sovussa penturivistä kaninkarvahuisku. Voin vain mielessäni kuvitella, kuinka Cindy on sen jostain hakenut, miukuen pompannut pesään huiska suussaan, ja kurahdellen esitellut lapsille saalista :)

Pötkäleet ovat jo hirmuisen suuren näköisiä. Vilja avasi silmät ensimmäisenä jo kuuden päivän iässä. Väinökin alkoi raotella hieman yli viikon ikäisenä, ja nyt myös Veikko ja Voitto kurkkivat maailmaan pienillä sinisillä silmillään. Tovi vielä mennee, ennenkö kellään on silmät ihan kunnolla auki.

Pesässä ryömitään jo kovaa kyytiä, takajalkoja harjoitetaan ahkerasti, ja huojuen ne jo pikkuhiljaa alkavat kantaa. Päitä kannatellaan jo terhakkaasti ja etutassuilla pusketaan korkealle. Pallomahat makoilevat mielellään selällään, ja esittävät hassuja tanssiesityksiä. Varsinkin Vilja ja Voitto ovat melkoisia bailaajia! Pojatkin on oppinut jo erottamaan naamasta helposti. Jos ei erota, voi aina tarkistaa hännänpään :) Veikolla valkoinen kiila jatkuu päälaelle, kun taas Voiton valkoinen on lyhempi. Väinöllä on nenän toisella puolella enemmän mustaa. Ei ne oikeastaan näytä enää yhtään identtisiltä ;)

Veikko 11vrk

Väinö 11vrk

Voitto 11vrk

Vilja 11vrk

Kun pentulaatikolle menee katsomaan pikkuisia, ne möngertävät innokkaina vastaan. En tiedä puskevatko noin pienet jo? Siltä se ainakin tuntuu, kun ottaa syliin ja ne pökkivät päitään käsiä vasten. Kaikki pitävät hirmuisesti masun rapsuttelusta, ja kääntyvät selälleen rapsutettavaksi kehräilemään. Olenkin viettänyt pitkät tovit pentulaatikossa istuen - nyt kun vielä mahdun sinne. Kohta pennut ovat jo niin isoja etten mahdu - ja sittenhän ne jo pääsevätkin pesästä ulos.

Cindy on vihdoin alkanut syödä hieman enemmän. Ruuat tosin pitää tarjoilla pentulaatikkoon, kun ei neiti kauaa malta olla sen ulkopuolella. Puolen pussin sijaan nyt laskee jo kokonainen pussukka kerralla. Paino on kuitenkin jo normaalin alapuolella (4,7kg) ja nyt vaan toivotaan, ettei Cindystä tule samanlainen luuranko kuin viimeksi. Ruokaa, herkkuja ja vitamiineja tarjotaan runsaasti. Jokin sopiva maistuva rasvalisä pitäisi vielä keksiä!

Mistykin pääsi eilen ensimmäistä kertaa tutustumaan pikkuisiin lähempää. Pentulaatikkoon Misty ei ole uskaltautunut, mutta eilen kun nostin pennut sängylle köllimään ja kuvattavaksi, Misty kävi rohkeasti tervehtimässä ja pesemässä kaikkien päät. Eivät ne olleetkaan niin pelottavia! Pennut innostuivat uudesta kaverista heti, mutta Misty hieman hämmentyi, kun mokomat alkoivat kinuta Mistyltä maitoa!

Misty ja Voitto

Ensimmäinen muutto

Pentuset saavuttivat jo viikon iän, jolloin Cindy oli sitä mieltä, että ne ovat tarpeeksi isoja lentämään pesästä. Torstaina lounastauolle tullessani minua odotti tyhjä pesä, ja Cindy mammi matolla muina miehinä. Arvasin heti minne täytyy kurkistaa. Ja siellähän kaikki pennut möllöttivät tyytyväisessä kasassa sängyn alla, Cindyn ikiomassa seeprapedissä.

Näky sängyn alta!

Mukava petihän se on, mutta hieman ahdas, jos siinä yrittää vielä imettääkin!
Sain hyvän tekosyyn hieman kuvata pentusia, kun ne sieltä sängyn alta hinasin uudessa pesässään. Perhe palautettiin myllätystä siistittyyn pesään. Kotiin tullessani koko jengi oli kuitenkin siirretty uudelleen seeprapesään :)

Tyytyväinen jengi seeprapedissä

Vilja ja Voitto

Vilja viihtyy väärinpäin!

Kohta kisuilla on edessä myös hieman suurempi muutto. Vähän jänskättää, mitä emo tuumaa, kun vaihdamme maisemaa ihan kokonaan. Tässä pikkuhiljaa kamoja kannetaan muutaman kilometrin päähän uuteen asuntoon. Kisut muuttavat vasta sitten, kun kaikki on suurinpiirtein valmiina. Uudessa asunnossa tulee olemaan kissoille ainakin yksi erittäin mieluisa yllätys, mutta siitä lisää tuonnempana :)

Ei niin paljon iloa, etteikö jotain suruakin

Meillä on uusi happy neuter. Näin se vaan menee, ettei asiat aina kulje sitä rataa, kun itse on suunnitellut. Kiarasta ei tulekaan mammaa. Sinällään mitään vakavaa ei ole tapahtunut, mikä olisi estänyt Kiaran käytön siitokseen, mutta pienten osatekijöiden summa johti siihen, että Kiara steriloitiin eilen.

Kaikki sisarukset ovat olleet terveitä, mutta Kiaralla on ollut kaikkea pientä hassua. Ensin korvien heristely --> allergiaepäily, joka luultavasti on vilja/peruna. Tämä ei ole oireillut ruokavalion muutoksen jälkeen. Sitten yhtäkkiä ilmestyi ylähampaisiin jotain outoa, jonka tarkemman tutkimisen vuoksi neiti jouduttiin rauhoittamaan. Kiaralla on ylähampaissa molemmin puolin epämuodostuneet, suuret kolmihaaraiset hampaat. Ne keräävät runsaasti plakkia, jonka vuoksi ahkera hammashoito on äärimmäisen tärkeää. Jos ne alkavat vaivata kissaa, ne on leikattava. Viimeisenä niittinä eilen todettiin suolitukos, joka johti leikkaukseen. Neiti oli nassutellut jonkin viisisenttisen suolen paksuisen rojun. Kiara on myös äärimmäisen hormonaalinen ja varhaisherännyt kissa, ja harmittaa vaivata sijoituskotia pissaavalla kissalla. Kiara on myös erittäin hitaasti kehittyvää laatua ja niin pentu vielä, että minusta ei ollut oikein sitä vielä liian varhain astuttaa. Tein sitten päätöksen, että kun jo toista kertaa kuukauteen joudutaan nukutusta vaativaan operaatioon, niin steriloidaan sitten samalla.
Toki tähän päätökseen vaikutti myös oma muuttuva elämäntilanne ja tuleva muutto pienempään asuntoon. Kiarahan olisi tullut meille synnyttämään ja kasvattamaan pennut. Kiara on myös viikko sitten muuttanut perheineen Vaasasta Seinäjoelle, mutta tulen häntä kuitenkin jatkossakin näkemään!

Kalliiksi tuli tämä kissa, kun kaikki siitostestit HCM-ultrineenkin ehdittiin jo tehdä. Kiarasta olisi varmasti tullut hyvä äiti, mutta luulen, että tein kuitenkin oikean ratkaisun. Kiara on toipunut operaatiosta jo hienosti, ja kaulurista huolimatta on oma ihana itsensä. Uskon, että hänestä tulee nyt huomattavasti onnellisempi kissa, kun hormoonit lakkaavat hyrräämästä.

Nyt sitten vain toivotaan, että pikku-Viljasta kasvaa upea ja ihanaluonteinen kissa, joka pääsisi seuraamaan äitinsä jalanjälkiä, kun Cindykin syksymmällä pääsee kastraattikerhoon.

Kiara 13kk

PS: Tänään oli lounastunnilla aivan ihana ylläri kotona odottamassa: Vilja oli avannut silmänsä 8)

Kaksinkertaisia pentusia

Piiperöt ovat ehtineet jo viiden päivän ikään. Vauhdikas ja tasaväkinen kasvu jatkuu, ja kaikki ovat jo kaksinkertaistaneet painonsa! Painonlisäykset ovat tasaisesti parisenkymmentä grammaa per päivä. Vilja on tyttöydestään huolimatta edelleen pentueen toiseksi suurin pentu. Saa nähdä, missä vaiheessa pojat kiitävät edelle.

Vilja on astetta rennompi pötkäle

Cindy on ollut nyt ihan ennätysrauhallinen emo. Pesässä ei ole kertaakaan yritetty kaivaa ja haudata pentusia pehmusteiden alle, eikä ketään ole yritetty kuljettaa pesän ulkopuolelle. Luulenpa, että jotain vaikutusta on sillä, että olen vaihtanut pesän aluset joka aamu. Nyt kun kaivamista ei ole esiintynyt, olen uskaltanut käyttää "irtoalusia", eikä niitä ole tarvinnut naulata pesään kiinni. Vaihtaminen on ollut siis helppoa ja näemmä myös hyödyllistä. Pyykkiä tulee paljon, mutta ei se mitään. Mieluummin pyykkikone pyörimässä kuin pennut sängyn alla.

Nam nam nam!

Ruoka on emolle maistunut ihan ok, vaikka toivoisin sen kyllä syövän huomattavasti enemmän. Paino synnytyksen jälkeen oli 5,4kg ja parissa päivässä laski 5,1 kiloon. Luut tuntuvat taas, eikä pömppömasusta ole enää tietoakaan. Masun alla tosin on aivan valtava maitoreppu! Eipähän ainakaan pitäisi loppua kesken...

Väsähtänyt sankari

Pennut ovat erittäin tyytyväisen oloisia ja hiljaisia. Ne nukkuvat yhdessä kasassa, ja välillä piipertävät ympäriinsä. Cindy viettää lähes kaiken aikansa niiden vierellä, vaikkeivät ne juuri söisikään. Vain pari kertaa päivässä käydään jaloittelemassa, vaikka pentuhuoneen ovi onkin auki kun olen kotona. Yöt ollaan aivan rauhassa pesässä.

Vilja antaa Voitolle pusun ♥

Tristan ei nyt ole ollut niin innokas lastenhoitaja, mutta ainakin kerran päivässä käydään kuitenkin peput pesemässä ja tarkastamassa, joko niistä olisi leikkikavereiksi? Mistyä edelleen vähän jännittää, ja se käykin vain silloin tällöin hiljaa hiiviskellen kurkistamassa pentuja laatikon reunalta, ja jatkaa sitten matkaansa. Vaikka olenkin yrittänyt parhaani mukaan huomioida myös isot pojat ja leikittää niitä väsyksiin, niillä tuntuu välillä olevan vähän tylsää, kun yöt ja välillä päivälläkin olen lukkiutuneena pentuhuoneeseen. Vähänväliä Misty kiljuu "tylsää"-kiljumista ja Tristan itkee lohduttoman kuuloisesti. Seuraavassa hetkessä kuitenkin sohvat ja puut kolisevat, kun pojat alkavat keskenään hippasille. Eräänä päivänä oven takaa alkoi kuulua ikkunoita helisyttävää kiljuntaa, ja kun ryntäsin katsomaan, Misty oli pyydystänyt huiskan ja kutsui koko kulmakuntaa katsomaan upeaa saalistaan...

Pepunpesupalvelu Tristan Oy

Huomenna loppuu äitiysloma, mutta tällä kertaa en ole harmissani, koska kaikki on mennyt niin rauhallisesti. Lounastauolla ehtii käydä tarkastamassa tilanteen.

Maito maistuu

Piiperöiset ovat ehtineet jo kahden vuorokauden ikään. Maito maistuu, ja kaikki kasvavat kohisten! Kaikkien paino on noussut komeat 19g - 32g per vuorokausi. Kaikki ovat erittäin tasaväkisen kokoisia ja painot nousevat samaan tahtiin.

Jos kellään ei ole nälkä, sitten vain katsellaan pienoisten unta.

Vuorokauden ikäinen piiperökasa

Hieman huoltakin mahtui alkutaipaleelle, vaikkakin varmaan ihan aiheetonta. Cindystä on vuotanut kirkasta verta aika runsaasti. Kaiketi se kuuluu asiaan, huolestuin vain, kun aiempien synnytysten jälkeen moista ei tapahtunut. Lisäksi ruokahalu oli kadoksissa; viime yönä Cindy ei koskenutkaan ruokaansa. Aamulla ei maistunut edes nutriplus eikä multicat, jotka yleensä ovat herkkuja. Voi olla että tämä johtui siitä, ettei neito ollut ehtinyt käydä vessassa. Oma vessa ei kelvannut, vaan aamulla poikien puolelle käytiin vääntämässä sen kokoinen pötkäle, ettei ihmekään jos ei halunnut syödä lisää suolentäytettä! Sittemmin on taas syöty suht normaalisti, vaikkakin todella vähän verrattuna aiempien synnytysten jälkeiseen.

Peitto päälle, ettei tule kylmä!

Pienokaiset ovat edelleen hyvin tyytyväistä ja rauhallista sakkia. Niitä saa ihan vapaasti ottaa syliin siliteltäväksi, kukaan ei huuda tai kitise. Nuuskivat ja tuhisevat uteliaina ja kiipeävät pitkin polvea hurjilla kynsillään.

Sukupuoliinkin on nyt taittu saada varmuus. Identtiset veljekset ovat todella veljekset, ja erilainen nuori on kuin onkin tyttö! Aamulla meinasin saada sydärin, kun Viljan hännän alle olikin ilmestynyt pienet pallukat! Useamman henkilön varmistuksella ei kuitenkaan ole hätää, ei se ole pojaksi muuttumassa :) Jee! Tällä kertaahan olin esittänyt Cindylle tilauksen Tristanin näköisestä tytöstä., ja Cindy tuntuu olevan erittäin hyvä toimittamaan tilauksia :D

Draconian III-pentue on syntynyt!

Torstaina kolmen aikaan möllöttelimme koko jengi sängyllä, kun yhtäkkiä 14:56 se tapahtui, Cindyli nytkäti lupaavasti :) Kolme supistusta - nyt alkaa viimein tapahtumaan! Sen jälkeen Cindy olisi tahtonut painua takaisin unten maille, mutta pennut alkoivat todenteolla tehdä tuloaan. Tristan nukkui kaikessa rauhassa sikeää unta synnyttävän Cindyn vieressä. Tällä kertaa ei kätilöity yhtä innokkaasti kuin viimeksi, eikä Cindykään nyt vaatimalla vaatinut pojan apua.

15:24 tuli sitten ensimmäinen sikiöpussukka näkyviin. Ensimmäinen vaavi oli hieman ponnisteluiden takana, mutta 15:36 pullahti maailmaan 113g poika! Hän näytti aivan Usvalta :) Cindy vapautti pennun tottuneesti pussista ja pesi huolella. 15:48 tuli istukka, joka katosi parempiin suihin. 16:00 alkoi tulla lisää supistuksia, ja 16:24 kovan puhkunan säestyksellä saimme maailmaan ensimmäisen pennun identtisen kaksoiveljen 113g! 16:36 tuli istukka ja katosi samantien röyhtäyksen saattelemana ;)

Ensimmäinen on syntynyt! Ja heti nälkä!

Mikä tuo on?
Veikko lämmittelee lämpötyynyllä, seuraava on tulossa.

Koita mami jaksaa!

Kaksi nälkäistä piiperöä saatettu maailmaan.
Kaksihan niitä piti ollakin, eikös?

Mums mums

Väinön ja Veikon ensiateria. Maistuu!

Molemmat pennut löysivät maitohanat, ja alkoivat mussuttaa tyytyväisinä. Cindy näytti huojentuneelta ja rauhoittui imettämään. Jännityksellä jäin odottelemaan, saataisiinko kuitenkin vielä jotain... ja niinhän siinä kävi, että 16:59 syntyi kolmas poika 121g, enkä ollut todellakaan uskoa silmiäni, kun se näytti jälleen identtiseltä kahden ensimmäisen kanssa, valkoisia hännänpäitä myöten! Ja koska tuli kolmas, tiesin että siellä on oltava myös se neljäs. 17:28 syntyikin viimeinen vaavi 117g. Ilokseni tämä vaavi oli pukenut ylleen edes hieman persoonallisemman turkin ;) Tämäkin mukula näytti pojalta, mutta saattaa sittenkin olla, että se on se tilaamani "Tristanin näköinen tyttö"!

Valmista tuli!

Synnytys ei olisi tälläkään kerralla voinut paremmin mennä! Kaikki pennut syntyivät noin puolen tunnin välein, jolloin emolla oli hyvin aikaa vapauttaa ne pussistaan, leikata napanuora ja pestä pentu, ennenkö seuraava alkoi tulla. Meitä ihmisiä ei tarvittu ollenkaan, otin vain pennut aina lämpötyynylle lämmittelemään, punnittavaksi ja sukupuoli-ihmettelyyn, kun seuraava alkoi syntyä.

1. Veikko

2. Väinö

3. Voitto

4. Vilja(mi)

Emo söi jälleen kaikki istukat, ja maha kiitti pulputen. Myös Nutriplussaa meni mukavasti, ja muutama maitohappobakteeritabletti annettiin ehkäisemään istukoiden mahdollisesti aiheuttavaa löysää mahaa. Emo ei millään malttanut liikkua pentulaatikosta minnekään, joten ruokalautanen tuotiin imettävän emon nenän alle, jolloin söi hyvällä ruokahalulla vaikeasta asennostaan. Pennut näyttävät olevan emolle taas kaikki kaikessa!

Tässä me nyt ollaan!

Koko illan pennut vain söivät, söivät ja söivät. Cindyn valtavasta maitorepusta riittää maitoa, ja se taitaa olla erittäin maukasta! Kaikki pennut löytävät nisän helposti, eikä tappeluita synny. Pentulaatikossa näkyy vain pieniä mustia möykkyjä, joiden pienet valkoiset tossut leipovat ahnaasti mamman masua. Hirveän tyytyväisiä koko jengi.

Minulla ei ole pentueelle valmiina nimiteemaa, eikä myöskään kutsumanimiä. En vaan osaa keksiä mitään nimiä ennenkö näen, miltä pennut näyttävät. En siis todellakaan tiedä, mistä pennuille tuli heti synnyttyään niinkin pöljät nimet kuin Veikko, Väinö, Voitto ja Viljami. Viimeiseltä tosin taitaa jäädä -mi pois nimen perästä :) Älkää pelätkö, ei niistä tule viralliset nimet :) Ehkä se on kuitenkin kiva, että jostain törähti moiset nimet, etteivät ne ole taas viikkokaupalla ykkönen, kakkonen, kolmonen jne...

Olen taas niin onnellinen, että jälleen kaikki pennut syntyivät ehjinä ja elävinä, aivan tasavertaisina ja yhtä vahvoina persoonina. Kukaan ei ole heikompi, ketään ei tarvitse auttaa. Saan vaan taas katsoa ja ihailla, kun emo hoitaa. Toivotaan, että onni jatkuu, ja pikkuiset alkavat kasvaa kohisten!

Valkoinen tassu nassulla ♥

Mamma jalkapohja kaipasi pesua.

Ensimmäinen yö on nyt takana, ja puolen vuorokauden ikään mennessä kaikkien painot ovat nousseet 13-21 grammaa. Emo viihtyy pienten kanssa laatikossa, imettää ja katselee niiden unta. Misty ja Tristan käyvät välillä katsomassa, ja Tristan kokee tehtäväkseen jälleen pissatushommat :) Myös emon häntä ja turkki käytiin pesemässä synnytyksen jälkeen huolella, kun Cindy itse keskittyi imettämiseen. Mistyä taas vähän jännittää moiset hiiret, ja se hiippailee hiljaa ja kurkistaa vain varovasti laatikkoon. 

Lapset ovat hiljaisia ja tyytyväisiä. Jos ne eivät syö, ne nukkuvat yhdessä kasassa jaksaakseen taas syödä lisää. Ihanat ♥

Mamma vahtii nukkuvaa läjää.

Piiperökasa ♥