Harakkahupia

Terkkuja ihmisisoäidille! Joululahjoista riittää yhä hupia ;)

Mikäs siellä on?

Tää on mun!

Hö, se vei sen.

Anna takas se!

Anna nyyy!

Omnomnomnom!

"Tanssii sulkien kanssa"

Vilja

Pikkuinen Vilja-vauva on jo 8,5 kuukauden ikäinen. Aivan pentu vielä luonteeltaan. Viljalla on tapana juosta jaloissani kiljumassa aina kun menen huoneesta toiseen. "Leikitään, leikitään!" Mieluisimpia leluja ovat kilisevä pörrö-onki, jonka perässä tehdään aivan superhurjia loikkia, sekä laser-valo, jonka perässä pingotaan hippulat vinkuen. Itsekseen leikkii välillä hiirillä tai palloilla, mutta yleensä ei omatoimileikkejä kovin pitkään jaksa. Paitsi jos leikkikaluksi saa vaikkapa pätkän verhovaijeria tai napin! Niitä jaksetaan paiskoa vaikka kuinka kauan.

Välillä isommat katit innostuvat touhaamaan Viljan kanssa, ja sitten mennäänkin peräkanaa niin, että on parempi pysyä tieltä pois.

Toisiin kissoihin suhtautumiseltaan Vilja on todella välitön. Hän pitää kaikkia parhaina ystävinään ja "palvelijoinaan". Vilja puskee toisia kissoja paljon, ja muina miehinä saattaa kellahtaa toisen kylkeen, ja pitää itsestäänselvyytenä sitä, että toinen alkaa välittömästi hoivata häntä. Useimmiten kaikki isot kissat alkavatkin heti pestä kylkeen köllähtänyttä prinsessaa. Myös Vilja voi mielellään pestä kaverin korvat tai naaman.

Mamman kanssa unilla

Mistyn kanssa unilla

Toisin kuin kaikki veljensä, Vilja ei ole mikään sylikissa. Hän tulee kyllä puskemaan ihmisiä, kehrää ja painautuu vasten rapsuttavaa kättä, mutta haluaa säilyttää oman vapautensa. Tässä hän on tainnut tulla aikalailla äitiinsä... Vieraat ihmiset eivät pelota, mutta eivät erityisesti kiinnostakaan.

Vilja on melko rämäpäinen, eikä käsittely ole aina ihan helppoa. Alistuu kyllä kohtaloonsa, mutta useimmiten yrittää ensin esittää eriäviä mielipiteitään.

Pahoja, tai enemmänkin ärsyttäviä tapoja neidillä on muutama. Jos nukun pitempään, viimeistään yhdeksän aikaan Vilja tulee kahisuttelemaan verhoja ja kurkkimaan niiden välistä ulos. Verhot ja ikkuna ovat ihan pääni vieressä. Yritä siinä sitten nukkua! Isoveljeltä on opittu myös viemärinkannen avaamistaito. Suihkuviemärin kansi on siis aina irti, jos siinä ei ole mitään päällä esteenä. Onneksi tässä viemärissä ei ole irroitettavaa hajulukkoa, ja muotoilultaan on sellainen, ettei kerää kaikkea herkullista töhnää. Ruokaa laittaessani Vilja usein innoissaan rapsii sohvan selkänojaa. Pienestä pitäen olen kuitenkin opettanut, että sihinä merkitsee kieltämistä. Ei tarvitse päästää kuin pieni sihahdus, ja Vilja lopettaa senhetkisen toimintansa ihan välittömästi. Tässä olen ainakin onnistunut hyvin tämän pentueen kohdalla, muille kissoilleni opettama "ei" ei ole lainkaan yhtä tehokas, eikä ne välttämättä ymmärrä sähinän tarkoitusta, ainakaan yhtä tehokkaasti kuin Vilja.

Lentokatti

Yöt sujuvat nykyään todella hyvin. Mennessäni nukkumaan Vilja ja Misty tulevat viereen. Välillä ollaan koko jengi samassa sängyssä nukkumassa. Vilja nukkuu nätisti paikoillaan aamuun asti, työaamuina niin kauan kuin minäkin. 

Mamma puree varpaasta!

Ruuan suhteen tytteli yrittää esittää nirppanokkaa, mutta ilmeisesti kuitenkin syö hyvin, koska kasvaa. Kun ruokaa laittaa lautaselle, Vilja kiljuu vieressä, muttei sitten mene edes katsomaan, mitä sinne lautaselle ilmestyi. Jos sen nostaa syömään, ei tietenkään voi edes maistaa, vaan käännytään samantien kannoillaan. Useimmiten lautaselle kuitenkin palataan sitten myöhemmin salaa, ja saatetaan syödä isokin määrä kerrallaan. "Mä syön vaan just sillon ku mä ite haluun!" Raksuja rouskutellaan mielellään, kunhan ne saa pyydystää erilaisista aktivointileluista. Kaikenlaiset namit ovat Vilja mieleen, ja heti kun rapistelen kaapilla, Vilja ilmestyy jalkoihin kiljumaan leikkimään mangustia.

Painoa neidillä on jo 4 kiloa. Aika hyvin, kun äitinsä oli kaksi kertaa vanhempana 400g pienempi. Pituutta alkaa löytyä jo yhtä paljon kuin mammalla. Välillä en voi erottaa, onko jossain hääräämässä Tristan vai Vilja. Turkki on neidillä tosi nätti ja kiiltävä. Housuissa ja kaulurissa alkaa olla mukavasti villaa ja häntä on tosi tuuhea. 

Pojat eivät Viljaa vielä kiinnosta lainkaan, eikä toivottavasti pitkään aikaan. Olen valitettavasti joutunut käymään itseni kanssa vähän kamppailua kissamäärästäni. Oma elämäntilanne on nyt sellainen, etten oikein tiedä millainen on tulevaisuus esim. kasvatuksen suhteen. Asun nykyään yksikseni ja yt-neuvotteluiden myötä parin kuukauden kuluttua lähtee myös työpaikka alta. Neljä kissaa on pienessä asunnossa asuvalle melko paljon, ja jos siihen laskettaisiin vielä mahdolliset pennut, tuntuu yhtälö vähän mahdottomalta. Vanhoja kissoja en laita kiertoon, joten olen joutunut miettimään Viljan tulevaisuutta. Saisinko sille mahdollisesti sijoituskodin tai pitkäaikaisen hoitopaikan, kunnes saan oman elämäni mallilleen? Lähitulevaisuudessa saattaa olla edessä myös kaupungin vaihto Tampereen suuntaan, mutta kaikki on vielä aivan avoinna. 

Kukkuu!

Seinäkiipeilijä

Aiemmassa tekstissä mainitsin, kuinka Vilja yritti kiivetä pystysuoraa seinää, kun naapurin kisut kurkistelivat katonrajasta. Eilen ei kiipeily jäänyt enää yritykseksi! Töistä tullessani päästin kisut normaaliin tapaan ulos. Keittiössä hääräillessäni silmäkulmaan osui yhtäkkiä kissan häntä ikkunan ylänurkasta! Mitä ihmettä! Kurkistin ikkunasta ja huomasin, että kissa oli kiivennyt seinää pitkin niin ylös kuin pääsi! Luulin että se on Tristan. Ekana tietysti nappasin mukaan kameran ja ryntäsin ulos. No sehän oli Vilja! Neiti kiljui "apua apua, miten täältä pääsee alas?" En meinannut edes ylettää pelastamaan neitokaista hädästä. Kaikkea sitä. Eipä ihan turhaan verkotettu tuota naapurin seinää tuplasti, kun naapurin verkko on melkoinen reikäinen räpellys.

Mä muutan naapuriin!

Tämän jälkeen Vilja pääsi välittömään manikyyriin. En silti ymmärrä, miten ihmeessä se tuonne kykeni kiipeämään!

Lumivaltakunta ja huonostikäyttäytyvät lumihirviöt

Parveke on pysynyt aika hyvin lumettomana, ennenkuin tässä jokunen viikko sitten pyrytti oikein olan takaa, ja koko parveke puineen sai lumikuorrutuksen. Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö puolestaan on muodostanut järjettömän kokoisen jäävuoren, joten melko arktiset oltavat on ulkoilutilassa. Lumi taitaa olla karvatöppösten mieleen, koska pihalle pyydetään ja rynnätään taas innolla.

Eilen huomasin kuitenkin melkoisen epätoivottua käytöstä, kun jäin seuraamaan ikkunasta, mitä turkikset pihalla touhuavat. Pitkien valjasulkoilujen aikana on normaalia, että Tristan tai Cindy saattaa kaivaa lumeen kuopan ja pissata. Ymmyrkäisenä seurasin, kun Tristan kaivoi parvekkeen kinokseen kuopan, ja pissasi sinne. Hetken päästä Cindy teki saman eri kohtaan! Noh noh! Parvekkeella on sentään myös hiekkavessa!! Viljallakin näytti olevan pissahätä, ja kävi kaivelemassa molempien aikuisten pissapaikalla, mutta meni sitten kuitenkin fiksuna tyttönä oikeaan vessaan. Nyt täytyy vaan toivoa, että moiset jätökset haihtuvat lumen mukana, tai hankkia lapio ja paiskoa lumet pois parvekkeelta.

Tääkö on vessa?

No tässä on kans ihan hyvä vessa.

Onhan se nyt ihan hiekkalaatikon näköinen.

Mamma mitä sä teit, et kai vain pissannut siihen?!

Hetken ulkona touhuttuaan kisut asettuvat aina kiipeilypuuhun kukin omalle orrelleen möllöttelemään; katselemaan ohikulkijoita tai uinumaan. Eivätpä meinaa tulla sisällekään, kun ovea avaan.

Pallomamman hieno turkis!

Vilja

 PS: Selvennykseksi, että meillä ei kissoilla ole tapana pissailla mihin sattuu, mutta tuo lumi ilmeisesti vaikutti hyvältä peittelymateriaalilta.

Tuijotuskilpailu

Tänään ihmettelin, miksi kaikki kisut tuijottivat naapurin seinää ollessaan ulkoilemassa. No siellähän oli tuijotuskisa meneillään!

Plöö, näytän teille kieltä!

Naapurin kisut olivat päässeet ulkoilemaan, ja kurkistelivat katonrajasta. Heidän kiipeilypuunsa on siirretty meidän seinän viereen, kun toiseen laitaan tuli se ilmalämpöpumppupömpeli. Onneksi ovat niin korkealla, etteivät pääse nuuskimaan. Vilja yritti kyllä kiivetä seinää pitkin tekemään tuttavuutta...

Aktiivitytöt

Meillä on kaikenlaisia rumia hökötyksiä pitkin lattioita. Tytöt saalistavat raksunsa paljon mieluummin erilaisista vempeleistä kuin ruokakiposta. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua siltä, että mitkään aktivointilelut eivät enää tuo tytöille haastetta! Kestosuosikkina on ollut "koeputkisto". Täytettyäni putket ja laitettuani aukot vaikeimmalle tasolle, tytöt saattavat pyöritellä niitä puolikin tuntia putkeen, ja vekotin on tyhjä alta aikayksikön.

 Vanha video, pentujen ensitutustuminen "koeputkistoon"

Viime kuussa tilasin uuden "putkivuoriston" ja laitoin siihen heti mukana tulleet vaikeutuspalikat, eli korkeammat tornit. Ei kovin montaa minuuttia kulunut, kun tytöt ymmärsivät, miten raksut putkista ronkitaan. Korkeat putketkin alkoivat pienen harjoittelun jälkeen tyhjentyä. Jos näihin laittaa liian pieniä raksuja, yhdellä tassun kauhaisulla saa päräytettyä kunnon annoksen ympäriinsä.

Jahas, mikäs tää on?

Tuolla putkessa on jotain! *ronkiti ronkiti*

Kas, nameja!

Katsos tyttö, tuonne laitat tassun, niin sieltä saa namia.

Sun vuoro yrittää.

Helppoa ku heinänteko!

Kumpi on kumpi?!

Löytyy myös pieni raksupallo, joka ei pienimmälläkään aukolla pysy kauaa täytenä. Tyhjän kananmunakennon täytän myös raksuilla, ja sitä paiskotaan pitkin kämppää, kunnes se on tyhjä. Tekemistä tytöillä siis ainakin riittää, mutta mistä saisimme lisää haasteita? Otamme mielellämme vastaan vinkkejä uusista vempeleistä. Tavallisesta kupista meillä ei raksuja enää tarjota, vaan ruuan eteen joutuu tekemään töitä ;)

Poikia ei moiset vempeleet kiinnosta tippaakaan! He opettelevat mieluummin temppuja ihmisen kanssa, kun taas tytöt eivät jaksa siihen keskittyä ollenkaan. Huvinsa kullakin, onneksi sentään jokaiselle jotain!

Erilaiset ulkoilijat

Tammikuussa tuli käytyä kaikkien pitkäturkkien kanssa valjastelemassa lähimaisemissa. Kuvia ei ole. Cindyn kanssa lähdin testaamaan, olisiko se vielä yhtä vauhdikas talviulkoilija kuin viime talvena. Taisi olla vähän alkukankeutta, ei nääs kyllä pahemmin mihinkään liikuttu. Lähinnä juoksenneltiin 100m pitkää polkua edestakaisin, ja välillä seisoskeltiin paikoillaan minuutteja. Välillä tehtiin hienoja spurtteja, mutta sitten iski taas jämähdys. Lämpötila toki oli lähempänä miinus kymppiä, joten ihan paras ulkoilusää ei pienelle kisulle ollut, vaikkakin talviturkkia ja rasvakerrosta neidillä piisaa ;) Koiraa vaanittiin matalalla, ja katsoin parhaaksi nostaa neidin syliin, jottei utelias kiltti koira saa köniinsä.

Tristan tykkää ulkoilla säällä kuin säällä, mutta lenkkeilijäksi siitä ei kyllä ole. Enemmänkin keskitytään tutkimaan kaikenlaista, eikä jolkotella menemään. Leikin varjolla (risu) sain pojan kyllä juoksemaan koko "pururadan" päästä päähän, mutta kyllä meinasi vähän välillä paleltaa. Meillä on ihan mukava pieni metsä parinkymmenen metrin päässä, jossa risteilee muutama polku. Ei tarvitse välttämättä puistoon lähteä autolla.

Viljan kanssa valjastelua vähän venytin, kun viimekertainen ulkoilu marraskuussa oli neidille niin epämieluisa. Yllätys olikin suuri, kun tällä kertaa häntä nousi nopeasti pystyyn, ja luonne oli ihan samanlainen kuin sisälläkin. Päistikkaisia syöksyjä syvään lumihankeen tai pusikkoon. Välillä hurjia spurtteja ja sitten kiljutaan hetki paikallaan täyttä kurkkua. Viljankin sain houkuteltua juoksemaan koko pururadan läpi. Pikkuneiti oli tällä kertaa kaikkein mukavin ja vauhdikkain ulkoiluseuralainen.

Kovimpien pakkasten aikaan kisut eivät suostuneet lopulta menemään enää edes pikaiselle parvekevisiitille, mutta nyt pyydetään taas ulos aamuin illoin. Myös Misty uskaltautuu silloin tällöin hieman ulkoilemaan, mutta odottaa silti innolla kesää...