Meillä on ollut nyt puolisen vuotta näyttelytaukoa. Tristan on bikineissä ja Viljan kanssa on turha lähteä kisaamaan veljeä vastaan ;) Viimeaikoina olen lukenut hirveästi siitä, kuinka näyttelyistä on tarttunut kisseihin hirveästi ikäviä tuliaisia. Mekin olemme välillä olleet klinikalla melkoisia vakiovieraita, mutta nyt olen huomannut, että näyttelytauon aikana meillä ei ole ollut pienintäkään ongelmaa. Onko näyttelyissä käynnit suoraan verrannollisia eläinlääkärikäyntien määrään? Puoleen vuoteen ei ole ollut ainuttakaan löysää tuotosta, ei yhtäkään oksennusta (siihen on osansa toki silläkin, ettei kellään ole karvanlähtöaika) eikä mitään muutakaan. Väkisin alkaa miettiä, onko näyttelyt todellakin niin hirveitä tautipesäkkeitä, että niissä käymättä säästäisi pitkän pennin eläinlääkärikuluissa? Vaikka kuinka pitäisi huolta hygieniasta, kaikki omat panostukset nollaantuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari pusuttaa kissaa ja tunkee huiskansa sen suuhun.
Tulevana viikonloppuna lähden tyttöjen kanssa Turkuun. Saa nähdä, onko heti ensi viikolla jälleen aihetta rynnätä klinikalle hoivattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti