torstai 29. syyskuuta 2011

Pohkis näytelty

Jälleen näyttelykuulumisia. Ei me tänä syksynä ehditä paljo muuta tehdäkään.
Perjantaina töiden päätteeksi lähdin ihan innoissani hakemaan Sasua. Ja voi, millainen kolli minua odottikaan! En meinannut kotimatkalla tiellä pysyä, kun ihastelin boksista killistelevää komistusta. Sasu on suuri, todella jämäkkä, vahvaluinen ja voimakas. Pää on jo tosi kehittynyt, ei näytä sisarustensa tavoin enää pennulta, vaan ihkaoikealta kollilta. Ilmeessä on jotain Tikrumaista (isoisä Cindyn puolelta, Marmatin Armas) ja toisaalta taas näen siinä paljon isänsä (NordicTigers Andreas) näköä. Selkeästi kuitenkin 2-pentueen erilaisin yksilö.

Sasu-komistus

Sasu sulautui heti meille tullessaan mukavasti joukkoon, vaikka vastaaottokomitea pyöri ympärillä heti ovesta astuttaessa. Ei murissut, ei sähissyt, äärettömän rohkea, todella vilkas ja eläväinen poika. Ei mikään varsinainen sylikissa, mutta sylissä möllötteli kuitenkin hyvät tovit, antoi mukisematta käsitellä ja luotti kaikkiin heti. Tämä siis huolimatta siitä, että Cindy-äippä ei hirveän iloisesti ottanut poikaa vastaan. "Johan mä tosta kerran eroon pääsin, mitä se täällä tekee taas." Sasu sai siis Cindyn taholta osakseen hieman epäluuloa, murinaa ja sähinää, muttei ollut siitä moksiskaan. Jätti kuitenkin kiukuttelijan hienosti rauhaan.

Kuka sieltä tulee?

Kiara tuli myös muutaman tunnin kuluttua. Sitten pääsimmekin pesemään lapsoset. Pesut menivät hyvin ja suht nätisti. Föönaamisen onnistumiselle ei asetettu kovin korkeita toiveita kummankaan kohdalle, mutta yllättävän hyvin sekin meni. Kiara ei enää saanut ilmavirrasta niin kovia sätkyjä kuin viime kerralla, mutta toisaalta ei myöskään antanut koskea itseensä sinä aikana kun fööni puhalsi. Istua möllötti vaan paikallaan lämpimässä tuulessa. Sasun kuivaaminen sujui suurinpiirtein samalla tavalla.

Puhdas Sasu

Illalla jo pojat (Misty, Tristan, Sasu) leikkivät ja juoksivat kovasti keskenään. Myös Kiara oli innoissaan kun sai taas Mistystä painikaverin. Cindy pysytteli enemmänkin omissa oloissaan, pentujen lähestyminen aikaansai "menkääs nyt muualle siitä" -murinan.

Lapsukaiset

Lauantaina heräilimme ennen kuutta. Kun lähdön aika tuli, tytöt olivat mystisesti kadonneet. Niinpäniin, Cindy on ilmeisesti periyttänyt Kiaralle ajatustenlukutaidon. Pojat pukattiin koppeihin ja sitten hikipäässä kaivamaan tyttöjä sohvan sisästä ja sängyn alta. Neljä boksia saatiin yllättävän kivuttomasti mahtumaan takapenkille köyttämällä yksi boksiläjä kerrostaloksi. Jälleen kerran sai puolessamatkaa miettiä tulikohan ne kaikki kissat varmasti mukaan - niin hiljaista takapenkillä oli. Kiaralla oli jossain vaiheessa jotain asiaa, mutta muuten taisivat kaikki olla untenmailla. Tristanilla on hömppänä tapa kääntää pohjapehmuste seinää vasten ja paiskata kovalle pohjalle maate jalat kohti kattoa kuorsaamaan.

Mennäänks näyttelyyn?

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Parkkipaikka oli mukavasti ihan vieressä, mutta 20cm korkeaa porrasta en kissakärryjen kanssa olisi yksin ylittänyt. Nyt ymmärrän niitä esteettömyyskartoituksia... Eläinlääkärin jonossa ei tarvinnut montaa minuuttia jonottaa. Häkit löytyivät viimeisesti rivistä, muut vierekkäin ja Sasu vähän matkan päässä. Kyllä olisikin helppoa pykätä kokoon joku sturdi, ties kuinka kauan meni pestä ja sisustaa neljä häkkiä. Kaiken lisäksi huomasin, että verhovalintani oli kerrassaan loistava! Pirokin näyttelyssä tummat verhot vielä jotenkin toimivat, mutta enpä ajatellut että nehän ovat ihan pilkkopimeitä luolia kun vain yksi seinä on auki. Erotapa sieltä luolasta sitten musta kissa...

No, sitten vain laskemaan kissoja, ja luonnollisesti toteamaan, että kaikilla kissoilla on suurinpiirtein yhtä monta kissaa ennen omaa vuoroaan, ja kaikki värit eri tuomareilla. Onneksi minulla oli mukana "henkilökohtainen avustaja", joten hätä ei ollut ihan kauhea. Sasun tuomari Geraldo Fraga oli nopein, joten pojan ensiesiintyminen oli ekana vuorossa. Sasulla on aivan ihana näyttelyluonne. Ei pelota tippaakaan, ja välittömästi kun pääsee häkkiinsä, alkaa kuorsata tyytyväisenä pitkin pituuttaan. Vuoroa odotellessa pysyy nätisti sylissä mammimassa, ei ole kiire minnekään. Tuomarin käsittelyssä on rento, vaikkakin tietenkin kovasti ihmettelee mitä tässä nyt oikein tapahtuu?!  Sasun tuomarointi oli melko nopea, ja samoin päätös siitä, että kilpailija on ykkönen ja Sasu jäi kakkoseksi. Sasun häntä on lyhyt. Toivotaan, että on jäänyt vain jälkeen kropan kehityttyä nopeasti, ja siihenkin tulee vielä ajallaan lisää pituutta.

Sasu otti rennosti

Seuraavaksi pöydälle pääsi Cindy. Kaunis ja eloisa naaras, jolla on upea turkki, erinomaisen pitkä häntä ja hieno pää. Kokoa saisi olla vähän enemmän, mutta vartalo on vahva ja sopusuhtainen. Serti saatiin. Seuraavana vuorossa oli Tristan, leikkisä kastaattiherra. Suuri, lihaksikas, vahvaluustoinen, upeaturkkinen ja sitä rataa. 6-luokan viimeisen sertin myötä Tristan valmistui Grand International Premioriksi!

Kiaran tuomarina oli Åsa Hammarlund. Sweet lovely temperament ♥ Mitään erityistä huomautettavaa ei tytöstä löytynyt, tuomari tykkäsi kovin. Tulos EX1.



On muuten aika tyhmä olo. Näyttelystä on vasta pari päivää, mutta mielestä on pyyhkiytynyt jo puolet kaikista sanoista ja tapahtumista. Kai sitä sitten vaan jännittää sen verran, että keskittyy vain siihen hetkeen, eikä huomaa laittaa muistinauhoitusta päälle. Siispä ei ole paljon kerrottavana eri valinnoista ja niiden perusteluista.

Sasua lukuunottamatta kaikki pääsivät vielä tuomarin paras-valintoihin, mutta kehuista huolimatta jatkopaikkaa ei herunut kellekään.

Frodo ja Sasu




Paneelin alkaminen venyi ja venyi, joukossa taisi olla muutama kovin hidas tuomari. Luettelon mukaan paneelin piti alkaa kolmelta, mutta todellisuudessa kello taisi olla lähempänä viittä ja näyttelyn loppuminenkin venyi 3 minuuttia yliajalle. No, ei se mitään, kotiin oli onneksi vain vähän päälle tunnin ajomatka, eikä tarvinnut ahtautua mihinkään hotelliin kissaläjän kanssa.

Kotona ei sitten ehdittykään paljon muuta tehdä kuin syödä, leikkiä ja painua nukkumaan. Aamulla taas sama ruljanssi, tyttöjen kaivaminen piilopaikoistaan ja matkaan. Väsy oli kova. Unihiekat kuitenkin hetkeksi karisivat silmistä, kun hämmennyin tuijottamaan, mistä tuo jättikokoinen hevonen tuohon ilmestyi? Vähän matkan päästä auton edestä jolkotteli hirvi tien yli. Näky oli niin epätodellinen, etten edes kiljunut (ihme) vaan mykistyin ihan äimäksi. En ole koskaan nähnyt hirveä autolla ajaessani. Järkyttävän kokoinen. Hui. Toivottavasti pysyvät piilossa taas tästä eteenpäin!

Sunnuntaina kaiken muun kiireen lisäksi Sasulla oli vielä rinnakkaisarvostelu tuomarioppilas Mats Asketilla, joka arvosteli kissat käänteisessä järjestyksessä. Ensimmäisenä pöydälle pääsi Kiara, tuomarinaan Mira Fonsén. Kiltti sievä neiti, hyvät arvostelut. Kilpailijana oli kuitenkin sunnuntaina tasan 3kk täyttävä pikkupentu joka vei voiton. Cindyn ja Tristanin tuomarina oli Åsa Hammarlund. Hän piti erityisesti Cindyn turkista, joka on kuulemma ihan mielettömän syvänmusta ja superhyvälaatuinen ja hienosti laitettu. Neidillä oli myös Lovely temperament, vaikka taisipa neiti aiheuttaa pienen sydänkohtauksen, ainakin tuomari siihen malliin hätkähti. Hän oli kirjoittamassa seteliä, Cindy nuuski hänen hiuksiaan, kunnes yhtäkkiä Cindy äkkäsi takana häkissä olevan kissan, ja päätti sanoa sille pari valittua sanaa, tietenkin tuomarin korvanjuuressa... MOUUUURRR! Rauhallinen vuoron odottelu oli nääs vähän aikaisemmin muuttunut pieneksi painajaiseksi, kun edellinen kissa karkasi pöydältä ja juoksi suoraan meitä kohti, kun istuskelimme tuolilla. Cindykös siitä pillastui ja oli hyökätä perään, oli kyllä täysi työ pitää neiti aisoissa :( Vähän levottomuutta oli sitten havaittavissa myöhemminkin, eikä Cindy enää sietänyt muiden kissojen näkemistäkään.

Tristanista tuomari tykkäsi ihan erityisesti ja kehui, että you really know how to hoitaa ja laittaa kissojasi, molemmilla aivan fantastiset turkit... No, edelleenkään en osaa ottaa siitä kunniaa itselleni, kun turkit ovat niin helppohoitoiset ja laittamatta kauniit :)

Seuraavana oli vuorossa Sasun rinnakkaisarvostelu, joka oli aika jännä, kun tuomari ei puhunut mitään. Hänellä oli kuitenkin selvä käsiala, joten näin mitä hän seteliin kirjoitteli. Tosin enpä muuten älynnyt, olisiko siitäkin setelistä saanut jonkun kopion itselleen? En havainnut katsoa setelipöydästä myöhemmin. No, rinnakkaisarvostelun jälkeen toviksi nukkumaan ja sitten oikealle tuomarille, joka oli Aliosha Romero. Sasun kilpailija oli sama kuin eilen, mutta tällä kertaa vertailu oli pitkä ja kuulemma tosi tiukka. Sasun häntä on auttamattoman lyhyt, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta kun tämä oli ainut huono juttu, Sasu tuli tällä kertaa ykköseksi, ja samalla oli myös värin paras :) Hymyä!


Myös TP-valinnoissa tuli tällä kertaa menestystä kovasta kilpailusta huolimatta, ja Sasu ja Tristan menivät paneeliin :) Tristan sai vieläpä yhden äänenkin. Tämä sitten sinetöi sen, että Cindy kruunattiin kategorian II parhaaksi siitosnaaraaksi ♥

Nää on mun!

Mukava näyttely kaikenkaikkiaan, mitä nyt ahtaus vaivasi, mutta se nyt taitaa olla ongelma kaikkialla muualla paitsi Pirokin Pirkkahallissa. Seuraavaan näyttelyyn onkin sitten taas hädintuskin viikko aikaa. Ei ainakaan pääse liiaksi näyttelytaidot ruostumaan...


EDIT:  Ei hemmetti voi olla todellista! Jyväskylässä on mustavalkoisilla KOLMATTA KERTAA SEITSEMÄN VIIKON SISÄLLÄ SAMA TUOMARI! Miten voi olla! Kunpa tuomarit olis etukäteen päätettyjä niin vois miettiä mihin on järkevä lähteä, ennenkö maksaa kalliit näyttelymaksut. Täältä tullaan taas Elena >:G

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti