Hirviä ja kissoja Jyväskylässä

Perjantai-iltana kissoilla oli tietenkin kaikkea hauskaa puuhasteltavaa sen jälkeen, kun olin säätänyt herätyskellon osoittamaan 3.00. Kaikki kisut ovat aina hurjan iloisia ja eläväisiä, kun Kiara on kylässä. Sängyn vieressä oli oikea leikkikenttä. Uuden maton alle on kiva sujahtaa tekemään tunneleita ja sen päällä oli Mistyn ja Kiaran painiareena. Vielä yhden jälkeen havahduin vähän väliä kun nassukat eivät millään malttaneet mennä nukkumaan. Kolmelta sängystä sitten löytyi uppounisia karvakeriä, kun oli aika vääntäytyä pystyyn.

Kakara nukkuu MUN pesässä :E

Mulla on onneksi siitä helppoja kissoja, että useimmiten pissaavat heti, kun ne vaan nostaa hiekkalaatikkoon. Niinpä matkaan päästiin tyytyväisinä masut täynnä ja rakot tyhjinä. Tyttöjen kaivaminen sohvan sisästä kuuluu tietenkin jo vakiotoimenpiteisiin... Matkalla oli odotetusti säkkipimeää. Jo ensimmäisen 50 kilometrin jälkeen pimeällä suoralla tapasin ensimmäisen metsäneläimen. Ehdin tosin nähdä vain takasorkat, kun tuo nopea otus vilahti metsään auton editse. Ei aikaakaan, kun edestä vilahti kettu, ja seuraavaksi pieni valkoinen hiiri. Ajattelin, että tämähän menee sentään ihan hyvin, kun eläimet vain pienenevät. Paras oli kuitenkin säästetty viimeiseksi. Matkaa oli jäljellä enää nelisenkymmentä kilometriä ja aamukin alkoi sarastaa, kun äkkiä tielle ilmestyi se mitä vähän pelkäsinkin - hirvi. Mistä se tuli? Tien vieressä oli peltoaukeaa, mutta ei mokomaa näkynyt ennenkuin tielle astahti. Satasen vauhdista jarrut pohjaan, ja mokoma hirvivanhus jolkotteli rauhassa noin kahden metrin päästä autosta. Pienen sydänpysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Kissoja ei kiinnostanut. Ne nukkuivat koko matkan.

Saavuimme Jyväskylän Paviljongille jo ennen kahdeksaa. Ensimmäinen ei-kiva-juttu oli 10 euron parkkimaksu. Toinen oli häkkijärjestys. Eipä tullut mieleen, että olisi pitänyt erikseen pyytää, että saisi omat kissat vierekkäin. Kaikissa tähänastisissa näyttelyissä näin on ollut automaattisesti. Niinpä sitten juoksin kolmen häkin väliä putsaamassa ja siivoamassa. Cindy ei kiimansa jälkeen ole oikein innostunut vieraista kissoista, joten olisin tietysti mieluiten sen halunnut tuttujen kissojen, enkä vieraan kollin viereen. Häkkien pohjat kun olivat niin vääntyneitä ja välipahveista paloja irti, jotta helposti pääsee naapuria nuuskimaan.

Onneksi sentään näytti siltä, että arvostelut saan tällä kertaa itsekin hoidettua kunnialla, kun Kiaraa edellä oli sen verran enemmän kissoja kuin mustavalkoisilla. Ensimmäisenä Tellervo Kassin arvosteluun pääsi Cindy ja serti tuli! Myös Tristanille serti. Molemmille kehuja erityisesti turkinlaadusta, ja Tristan hurmasi jälleen hassulla leikkisällä luonteellaan. Hirveän harmi, että kastraatteja oli jälleen vain 2, eikä värin paras-valintaa saatu kokoon. 

Kiaralla oli tuomarina Elena Zagorskaya, joka piti tyttösestä kovasti, mutta kilpailu on kovaa ja Kiara sijoittui kolmanneksi. Näyttelyasentokoulutukseen neidin saisi nyt kyllä laittaa, kun ei meinaa siinä pysyä. Tristan kävi vielä TP-valinnassa, mutta kovan pähkäilyn päätteeksi jäi kakkoseksi. Sitten olikin aikaa shoppailla. Kaikkea hirveän tarpeellista tarttui jälleen mukaan.

Kiara ottaa näyttelyt levon kannalta

Paneelipaikka oli hieno. Katsomossa oli tilaa ja kissat näki korokkeelta hyvin. 2-kategorian paneeli tulikin seurattua. Näyttely päättyi kuuden maissa, ja päästiin lähtemään kohti kivenheiton päässä sijaitsevaa hotelli Albaa. Kyytiin ahtautuivat myös Henna, Darwin ja Dawkins. Huone oli aikalailla pieni, karu ja tupakantuoksuinen. Se niistä nettisivujen mainoksista kauniista merinäköalasta, meidän ikkunasta näkyi lähinnä romanttinen parkkipaikka. Vessassa oli myös melkoisen järkyttävä juttu lemmikkihuoneeksi - altaan alla oli "kaappi" johon pääsi sisälle raosta sen takaa, mutta edestä sitä ei saanut auki. Jos Cindy olisi sinne mennyt, olisi pitänyt hakea vastaanotosta saha. Onneksi sinne teki majan vain Darwin, joka saatiin houkuteltua ulos herkkutikulla. Huhhuh. Kollit siis majoituivat vessaan.

Iltapala hotellilla

Iltapihvien jälkeen menimme nukkumaan, tai ainakin yritimme. Dawkins-somali nääs ei ollut ihan samaa mieltä siitä, että hänen pitäisi nukkua vessassa ilman ihmistä. Muutaman kerran ehdin vaipua horrokseen, kunnes hetkeksi tauonnut mouku taas alkoi. Kaiken kruunasi, että oven toisella puolella Cindy vastasi itkuun murinalla. Miooo - Murrr - Mioooo - Murrrr. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin mennä kissojen kanssa suihkuun nukkumaan. En tosin onneksi minä ;) Cindy ja Tristan olivat tyytyväisiä kun toinen sänky vapautui heidän käyttöönsä, ja panivat vihdoin maate. Kiaraa ei moinen möykkä tietenkään ollut edes haitannut, vaan kuorsasi koko yön tyytyväisenä vieressäni.

Aamu valkeni kylmänä, ekaa kertaa tälle syksyä sai auton ikkunat krapata auki. Aamupalalla selvisi mikä se paljon kehuttu järvimaisema oli, kun aamupalahuone tuntui kelluvan vedessä. Olis semmoset näkymät varmaan kissojenkin tähystettäväksi kelvanneet huoneesta... Lohdutukseksi vietiin tietenkin muutama kinkkuviipale.

Sunnuntaiksi siirsin Kiarankin häkin lähemmäs muita ja Tristan ja Cindy pääsivät jopa vierekkäin. Tällä kertaa emme olleet ihan yhtä onnekkaita, vaan näyttipä siltä, että Tristanin ja Kiaran arvostelut menevät päällekäin, kun Kiaran tuomari oli hyvin nopea ja halusi kaikki kissat häkkeihin näkyville ajoissa. Onneksi pöydät olivat vierekkäin, ja seurasin sitten yhtäaikaa Tristanin ja Kiaran arvostelua. Kiara oli Marc Cratuccin mielestä WOOOOUU! Etenkin turkinlaatu oli yksinkertaisesti gorgeous! Siitä huolimatta järjestys oli jälleen sama, kilpailijat olivat samat. Mustavalkoisilla oli näin vaihteeksi, kolmatta kertaa seitsemän viikon sisään tuomarina Elena Zagorskaya. Ei siis mitään hirveän uutta ja yllättävää sillä rintamalla, tosin tuntuu että kerta kerralta setelit ovat yhä enemmän excelenttiä täynnä, tällä kertaa molempien turkit olivat jopa ihan supereita! Sertit molemmille. Kolmas kastraatti oli absi, joten taaskaan ei saatu Tristanille kokoon värin paras-valintaa :( Cindy ja Tristan kävivät molemmat myös tuomari paras-valinnassa, mutta ei menty paneeliin. Darwin puolestaan voitti sertikilpailun ja yllätti vielä olemalla värin paraskin :)

Kotimatkan alettua aurinko paistoi vielä, mutta nopeasti taas ajettiinkin säkkipimeässä. Onneksi paluumatkalla eläimet pysyivät poissa tieltä, vain kissan silmät kiiluivat ojasta. Kotosalla olimme puoli kymmenen aikaan.

Koko konkkaronkka vietti maanantain sängyssä

Kiara jäi vielä meille hoitoon hetkeksi. Maanantai vietettiinkin juhlistaen neidin puolivuotispäivää leikkien ihan extrapaljon ja herkutellen broilerinsydämellä ja katkaravuilla. Leikkimisen ja syömisen välillä koko konkkaronkka nukkui sikeää unta, kyllä taas reissu vei mehut kaikista. Onneksi minäkin vietä saldovapaata. Nyt saadaan hieman pitempään levätä ja Kiarakin ehtii vähän kasvaa ja kehittyä ennen seuraavaa näyttelyä Turussa marraskuun lopussa.

Näyttelyneiti ½ vuotta ♥