Huutoa, karvanlähtöä, synnytyksiä ja saaliita

Emäntä on palannut etelän lämmöstä. Cindyllä oli niin ikävä, että huusi ikäväänsä niin jotta tanner tömisi. Vai poikiakos se huutelikin? Tällä kertaa myös pissattiin niin paljon, että harkitsin jo pakkaavani neidin postipakettiin ja lähettäväni pikapostina sulhasen luo. Sänkyyn/ihmisten päälle ei ole pissattu miesmuistiin, mutta nytpä tapahtui sekin. Toivottavasti tämä ei enteile että palataan taas tiuhempaan ja rankempaan möyrytahtiin, sillä vielä pitäisi hetken aikaa odotella. Toivotaan, että sulhanen on pian valmiina vastaanottamaan leidin kylään.

Tristan puolestaan on päättänyt tiputtaa kaiken karvansa. Eihän poika vielä ole bikineissä ollutkaan, mutta ei kyllä myöskään sitä odottamaani muhkukarvaa kasvattanut. Saapa nähä kuinka kaljuksi poika tulee Tallinnan reissuun mennessä :S Olisi nyt hetken voinut vielä pitää turkkinsa kasassa, kun tuon näyttelyn jälkeen pääsee ansaitulle näyttelytauolle. Lähteä nyt ulkomaille bikineitä esittelemään, ei me sentään mihinkään rantalomalle lähdetä...

Karvattomat pitkäkarvat pääsivät myös vihdoin kunnolla hankeen pomppimaan. Hienosti se eteneminen sujui vaikka hanki oli syvää ja ilma kylmää. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen harmittaa entistä enemmän, ettei meillä ole ulkotarhaa. Niin iloisilta pikkuiset vaikuttavat päästessään ulos peuhaamaan!

Nam, lumihiutaleita!

Toissailtana pääsin myös kerryttämään hieman synnytyskokemuksia! Illalla/yöllä saattelimme maailmaan 6 pienenpientä maatiaiskissinpentua. Ihan hurjasti jäi harmittamaan, etten ehtinyt paikalle ensimmäisen pennun synnyttyä elottomana. Olisi ollut hienoa päästä testaamaan kaikkia elvytyskeinoja, joihin olen valmistautunut Cindyn synnytyksiä odotellessa, mutta se oli jo myöhäistä. Loput pennut olivatkin sitten varsin pontevia tapauksia. Pentuset olivat ihan hurjan pieniä, kaikki noin 85g lukuunottamatta yhtä (muistaakseni) 59-grammaista sinttiä :( Musta emo putkautti yhden mustavalkean, kaksi sinistä ja kaksi sinivalkeaa puikulaa. Melkoinen litania poikia, vain viimeinen taisi olla tytteli. Nyt vaan toivon ihan hurjasti voimia ja taistelutahtoa pikkuisille, ja emolle jaksamista! Kaikki ainakin löysivät nisille helposti ja roikkuivat niissä kiinni kuin viimeistä päivää. Emo oli ihan tooodella rauhallinen ja luottavainen. Cindy on aina hoitanut kaiken alusta loppuun itse, ja minulle on jäänyt vain ihailu ja kuvaus. Niinpä olikin mielenkiintoista päästä seuraamaan erilaista synnyttäjää. Ramona synnytti kyllä  kyllä hienosti ja sutjakasti neljässä tunnissa kaikki pennut, mutta jätti tekemistä kätilöillekin. Napanuoria ei katkaissut itse ollenkaan, vaikka istukoita popsutteli menemään. Pääsin siis ensimmäistä kertaa katkaisuhommiin, joka onneksi sujui nätisti. Lisäksi yhden pennun syntyessä emolle tuli kauhea "vessahätä", ja se ryntäsi hiekkalaatikolle pentu takapuolesta roikkuen. Onneksi oli ihmisapulaisia paikalla! Emon mahaa sai ihan rauhassa tunnustella, pentuja sai ottaa kuivattavaksi ja tutkittavaksi. Ramona vain nautti silityksistä, kehräsi ja piilotti pennut käpäliensä alle maitobaariin lämpimään. Kuivattavana olevien pentujen huutoihin emo ei raegoinut oikein mitenkään, mutta toivotaan, että äidinvaistot vielä vahvistuvat ja kaikki menee hyvin! Lisättäköön kuitenkin vielä, että lähtökohdat pennuille eivät ole hirveän kehuttavat, kun niiden isä on emon veli. Emo on siis "löytökissa" joka on pelastettu 18 kissan taloudesta, jossa naaraat ovat lisääntyneet yhden ainoan kollin kanssa :( (PS: Lisähuomautuksena, että seuraavana päivänä syntyi vielä seitsemäs pentu, kaikki kuusi elävänä syntynyttä voivat hyvin!)

Lopuksi vielä villejä terveisiä Darwinilta. Tristan tulee olemaan hyvin kateellinen kun näkee, mitä veli sai tänään saaliiksi! 

Kuva: Henna Raudaskoski

Kuva: Henna Raudaskoski

Darwin sai viikko sitten myös hieman isomman saaliin. Se oli valkoinen ja sanoi mour. Saa nähdä tuleeko Cindystä parin kuukauden päästä MUMMO! Sitä jännityksellä odotellessa...