Tallinnaan, Tallinnaan

Tallinnan reissu häämöttää TAAS. Yhtämittaa siellä tulee rampattua! Kiitokset taas Pirokille jo etukäteen, on niin helppo lähteä kun kaikki on ajateltu ja järjestelty valmiiksi, itse tarvii vain ilmaantua paikalle. Pahin vaihehan tuossa koko reissussa on ajella Vaasasta Tampereelle ennen kukonlaulua... Onneksi paluumatkalle saimme yöpaikan Tampereelta, jottei tarvitse taas lyödä itseään avokämmenellä naamaan pysyäkseen hereillä ratissa aamuyöstä. Matkaan lähtevät siis Cindy ja Tristan metsästämään vikaa ulkomaansertiä korkeimpiin titteleihinsä... Saapa nähdä, ei ole kummankaan turkki missään parhaimmassa loistossaan. Tristan on sentään lopettanut pahimman karvanlennättelyaikansa - se oli lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Cindyltä ei onneksi karvaa ole nyt lähtenyt, mutta eipä sitä ole kyllä lisääkään ilmaantunut. Hyvässä kunnossahan nuo muuten ovat, odotan innolla mitä saadaan pesuilla aikaan.

Lauantaina meillä on tuomarina ihan uusi tuttavuus Sebastian Pruchniak. Sunnuntaita puolestaan odotan innolla, kun tuomariksi valikoitui Yan Roca Folch, joka ainakin vuosi sitten tykkäsi Tristanista hurjasti. Mielenkiintoista kuulla mikä on mielipide nyt - ja ylipäätään mukava seurailla hänen arvosteluitaan... Ainakin viimeksi oli harvinaisen hauska näyttelypäivä hänen juttujaan seuratessa, kielimuurista (ranska) huolimatta :)

Tallinnan reissua varten (no oikeesti ihan siks että sattu olemaan tarjouksessa...) hommasin myös tuplasturdin. Olen kyllä tykännyt värkkäillä näyttelyverhojen yms härpäkkeiden kanssa, mutta nyt kun noita näyttelykissoja on niin monta, kuulostaa hiukkasen helpottavalta heittää häkki laukusta pöydälle ja kissat sisään. Ja ennenkaikkea nyt kun pöpökammo on minussakin alkanut enenevissä määrin nostaa päätään, ei tarvitse enää huolehtia lainahäkkien saastaisuudesta eikä häkinraosta tunkeutuvista sormista. Sitä en sitten tiedä kuinka fiksu tai yleisöystävällinen valinta oli musta sturdi mustille kissoille ;) Puolusteltakoon sen verran, että vaihtoehtoina ei ollut kuin musta ja beige, yök. Eilen ompelin pehmikkeiksi vähän paksummat patjat. Ehkä kisut nyt kopeistaan hieman erottuvat, kun patjat ovat valkoiset. En kyllä ole ihan vakuuttunut sturdin kissankestävyydestä... Onkohan sturdit testattu kunnollisin kissatestein? Laitoin kisut viideksi minuutiksi testaamaan mökkejään, ja kyllä sieltä koitettiin joka luukusta tulla ulos. Muoviahan se on, eikö siihen nyt hampaat ja kynnet pysty? Vetoketjutkin on helppo avata. Ulkoapäin sen voi toki varmistaa, mutta ainakin kaverin puolelle pääsee helposti välivetoketjun avaamalla. Ei mulla mitään ihan tyhmiä kisuja ole. No eiköhän kisut näyttelyssä siellä ihan nätisti viihdy. Toivotaan.

Sitä pientä mustaa demonia ei muuten onneksi ole nyt melkein kolmeen viikkoon näkynyt. Olen onnellinen jokaisesta lisäpäivästä :) Kunhan nyt ei reissuun aloittaisi! Ei kyllä ole merkkejä moisesta, sen sijaan demonista on tullut ihan enkeli. Paljon juttelua, puskua, leikkejä ja kainalossa nukkumista. Aamuöisiä kehräysherätyksiä ja höpöilyä. Kelpaa ♥