Draconian Norjalaiset Metsäkissat: Tyttöjen retki Turkuun

Viime torstaina hain pitkästä aikaa Kiara-neitosen kylään. Ohjelmassa oli taas kaikkia hirveen jänniä juttuja, kuten pesu... Lisäksi vastassa oli aivan uusi tuttavuus Usva. Hieman Kiaraa hämmensi suureen laumaan soluttautuminen, mutta illan mittaan sohvan alta tultiin taas reippaasti tutkiskelemaan paikkoja ja kavereita. Usvan kanssa täytyi välit selvittää pienin sähinöin, mutta sakki sopeutui nopeasti toisiinsa.

Hurjaa menoa ja meininkiä :D

Pusuja kans!

Yöllä heräsin siihen, kun Kiara kaivautui paitani alle nukkumaan. Tämän jälkeen näinkin sellaista unta, että Cindy oli yön aikana synnyttänyt 11 pentua sinne paidan alle... Perjantai-aamuna töihin lähtiessäni Kiara jäi iloisesti kirmailemaan Mistyn kanssa. Jaksan ihmetellä kuinka sopeutuvaisia nämä kaikki kissukat ovat!

Kiara 11kk

Töiden jälkeen me tytöt (Cindy + Kiara) starttasimme auton ja lähdimme kohti etelää. Ensimmäinen pysäkki oli Kristiinankaupungissa, jossa vietimme yön, jotta saisimme lauantai-aamuna nukkua edes hieman pitempään ennen näyttelyyn lähtemistä. Kisujen käytös jaksoi taas hämmästyttää, kun Cindy olisi niin kovasti halunnut pitää huolta ja hoivata Kiaraa. Kiaran mielestä hän oli jo niin iso tyttö, ettei enää tarvitse paapoa. Cindyllä oli erittäin paljon asiaa tyttärelleen, ja muutenkin Cindyn ilta kului juoksennellessa pitkin taloa kavereita huudellen. Cindystä tuli yhtäkkiä ihan hurjan leikkisä, huiskujen perässä juostiin tuhatta ja sataa ja loikittiin pitkinpoikin. Tyttö tykkäsi, kun kerrankin sai paljon huomiota, eikä ollut Tristan-poika varastamassa showta... Nukkumaanmennessä myös Kiara pehmeni hoivayrityksille, ja äiti ja tytär asettuivat yhdelle kerälle sängyn jalkopäähän nukkumaan. Yön aikana heräsin muutamaan otteeseen Kiaran pyrkiessä peiton alle Cindy kannoillaan. Jossain vaiheessa tytöillä oli kovat huiskuleikit sängyn alla ja sitten taas käperryttiin yhteen kasaan uinumaan. Pitkät yöunet eivät tosin olleet, kun kello pirisi neljän aikaan. Ulkona oli pimeää, sateista ja usvaista, mutta onneksi päivä alkoi nopeasti valkenemaan. Kolmessa tunnissa huristelimme Turkuun.

Ei Kiara mikään lyhyt tytteli ole!

Näyttelyssä on satoja kissoja, mutta miten ihmeessä voi "aina" olla niin että juurikin ne omat kissat ovat aivan yhtäaikaa eri tuomareilla? Hieman jo meinasi hätä iskeä, kun molempien tuomareiden assistentit olivat jossain huitelemassa ja molemmat kissat seuraavina pöydällä. No, onneksi siitäkin sitten selvittiin. Toisin kuin Tallinnassa, Cindyn turkki olikin yhtäkkiä taas loistavassa kunnossa, siis se jäljellä oleva. Alusvilla puuttuu ja häntä on kuin riuku, ja suunnittelinkin kissan esittelemistä tuomarille pussi päässäni. Itseasiassa viimeiseen asti arvoin tuonko kisua ollenkaan näyttelyyn, mutta harmittaa kun on mennyt jo niin monta maksettua näyttelymaksua hukkaan, joten toin. Ja serti tuli :) En ollut edes vaivautunut pesemään kattia, joten on se mielenkiintoista miten oli taas itsestään kolmessa viikossa tullut niin huima parannus turkin kuntoon...

Kiaralla oli luokassaan 7 kuukautta vanhempi ruotsalainen kilpasisko. Ikäänsä nähden Kiara oli kuitenkin kuulemma paljon paremmin kehittynyt, joten Kiara sai ensimmäisen sertinsä hyvien arvostelujen kera :)

Näyttely saatiin päätökseen kuuden aikaan. Lähdimme sitten huristelemaan yöpaikkaamme Ruskolle. Ja kukas meitä olikaan vastassa ;)

Kuva: Katja Gröning

Oijoi, ihan sydän sulaa. Siis multa, kisujen mielipide oli vähän erilainen... Oskari oli innoissaan, kun kylään tuli naisia oikein kaksin kappalein! Turpaansa kyllä poloinen sai välittömästi boksin ristikon läpi :( Kiaraa ei juurikaan kiinnostanut, mutta Cindyn boksista kyllä kuului semmoista älämölöä että oksat pois. Tytöt päästettiin tutkimaan sviittiään, ja Oskari aloitti kauniit serenaadit oven toisella puolella. Cindy vastasi moisiin jollotuksiin kovalla murinalla ja röhkinällä. Nuusk nuusk murrrr murrrr röhh nuusk mur!

Oskari siirrettiin sitten oven takaa omaan poikamiesboksiinsa, jolloin Cindykin rauhoittui ja alkoi taas hoitaa Kiaraa. Oli muuten mukavaa huomata, että Kiaraa ei olisi voinut vähempää kollin mölinät kiinnostaa, vaan meni ihan rauhassa sängylle peseytymään kun isot kisut keskustelivat oven läpi. Kauaa emme sitten hereillä pysyneetkään, uni tuli hyvin nopsasti. Neidit jälleen yhdessä kerässä toisiaan pesten ja hoivaten ja puolen yön aikaan peiton alle tunkien. Välillä boksien päällä istuskeltiin vierekkäin tähyilemässä maisemia ja sitten jälleen kainaloon uinumaan.

Aamulla sitten pakkasin Kiaran mukaani ja Cindy jäi poikaystävän luokse asumaan.
Näyttelyssä oli jälleen sama vastustaja, ja tällä kertaa tuomari ei ottanut ikää lainkaan huomioon, ja serti meni kilpailijalle. Oikein hyvät arvostelut kuitenkin jälleen, joka tietenkin on mukavaa kun itse olen ollut hieman huolissani Kiaran hitaasta kehityksestä. Aivan vauvahan hän yhä on, vaikka ensi kuussa tulee jo vuosi mittariin! Painoa erittäin hoikassa kunnossa olevalla tytöllä on 3,5kg mutta pituutta on mukavasti ja kroppa on jämäkkä ja luusto vahva. Kun nyt vähän enemmän saisi lihaa luitten ympärille...

Kiara näyttelyhäkissä

No, pitkän päivän päätteeksi viiden aikaan päästiin kotimatkalle. Kahdeksalta kaarsimme jälleen "mummolan" pihaan. Hieman Kiara kummasteli missä kaikki kaverit nyt ovat, mutta rauhoittui sitten leikkimään ja söpöilemään. Kyllä olikin hirveän mukavaa viettää tyttösen kanssa maanantai mukavia asioita puuhastellen. En mäkään tykkäisi sellaisesta tyypistä joka aina vaan pesis, näyttelyttäis, veis eläinlääkäriin tai putsais korvia... Niinpä leikimme, söimme hyvää ruokaa ja herkkuja, käytiin ulkoilemassa, rapsuteltiin ja nukuttiin kylki kyljessä. Hyvin näytti neitonen viihtyvän. Maanantai-iltana sitten palasimme Vaasaan. Usvankin kanssa oltiin jo hyvää pataa ja juostiin ja touhuttiin pari tuntia, ennenkö Kiara noudettiin taas omaan kotiinsa. Meillä oli oikein mukava pidennetty viikonloppu!