maanantai 2. heinäkuuta 2012

Hirmuisia riiviöitä ja himoulkoilijoita

Pentuset ovat vuosisadan hirveimpiä riiviöitä. En muista, että aiemmat pennut olisivat olleet näin kovasti ihmisten perään eikä muutenkaan näin kovia menijöitä ja riekkujia. Lauantaina jokaikinen tuli jo omin avuin pentulaatikosta laidan yli. Nyt niitä ei pidättele enää mikään! Ehkä yksi syy siihen että tuntuu etten ole missään turvassa pennuilta, on se ettei mulla ole sänkyä. Helppohan se on siellä lattianrajassa kaahata yli! Kokoajan on joku roikkumassa jalassa, kädessä tai päässä. Tietokoneella on turha kuvitella kirjoittavansa mitään ilman lukuisia kissojen terveisiä.

Koko jengi melkein 4 viikkoa
Varsinkin Veikko on aivan mahdoton. Ei tarvii kuin astua huoneeseen, niin Veikko on jo kiivennyt olkapäälle halimaan naamaa. Missä ihminen, siellä Veikko. Jos joku kaipaa ihmisläheistä kissaa, tässä olisi yksi. Vilja on myös usein kiipeämässä syliin, mutta on huomattavasti vauhdikkaampi tapaus, ja seuraavassa hetkessä jo kaahaa kaverin perään. Kaikilla on hyvin kovaääninen kehruukone, joka hyrähtää helposti käyntiin. Kun on tarpeeksi riehuttu, koko sakki kerääntyy yhteen läjään nukkumaan, joko syliin tai emon suojiin. Olen yrittänyt vielä välillä koota porukkaa pentulaatikkoon, ja kyllä siellä sen aikaa pysytäänkin, kun uni maittaa. Heti ihmisen äänen kuultuaan koko jengi alkaa kiljua kuin syötävät, ja pomppia pitkin laitoja. Kun oven avaa, koko jengi juoksee kilpaa ulos.

Veikon tapa osoittaa hellyyttä.
Veikko tahtoo syliin. Väinökin jonottaa :)

Hiekkalaatikko laitettiin tarjolle viime viikolla, ja samalla sekunnilla Vilja hyppäsi laatikkoon, kaivoi kuopan ja päästi lirauksen. Vieläpä peittelikin tuotoksen! Uskomatonta, miten ne voivat osata tuonkin! Pisut ovat siitä lähtien ihan hyvin löytäneet oikeaan paikkaan, mutta muutama liru päivässä löytyy vielä muualtakin. Onneksi pentupissat ovat hajuttomia... Zooplussalta testiin tilattu paakkuntumaton pentuhiekka oli ihan suht hyvä ostos. Ainakin se tuoksuu niin vahvasti joltain laventelilta, ettei mitkään pikkupissat siitä läpi haise. Ainakaan vielä en ole saanut ammoniakkimyrkytystä pentulootaa nuuskaistessa, niinkuin markettihiekan kanssa aikoinaan... Ihan kauheasti tuota hiekkaa ei ole syöty, vaikka vähän tietenkin maisteltu. Ehkä pian saadaan sitten siirtyä jo normihiekkaan, vaikkei tuokaan mikään katastrofi ole, vaikka paakkuuntumaton onkin.

Kyllä Vilja osaa.
Tungosta laatikolla.

Piakkoin saa myös laittaa pentulaatikon taas varastoon, ja ripotella riittävästi hiekkiksiä ympäriinsä. Mikä tarkoittaa sitä, että sitä hiekkaa on aivan jokapaikassa! Tuntuu kuin itsekin nukkuisi hiekkalaatikossa, vaikka tuulettaisi tai imuroisi pedin joka päivä. Pikkuiset ovatkin saaneet jo runsaasti siedätyshoitoa Dysonilta. Siis maailman äänekkäimmältä mölyimurilta. Onneksi Cindy ei pelkää imuria, ja on esimerkillään näyttänyt pennuillekin, ettei ole mitään hätää. Hieman silmät ymmyrkäisinä pennut toljottavat imuroidessani, ja muutamalla ekalla kerralla sihisivät suut auki. Eilen kuitenkin imuroin ihan pentujen ympäriltä, eikä kukaan näyttänyt edes huomaavan mitään, kun olivat keskittyneet maidon mussuttamiseen.

Ja maito todellakin maistuu edelleen, mikään muu ei. Ikänsä puolesta saisivat kyllä edes hieman kiinnostua kiinteästä ruuasta. Ketään ei tippaakaan kiinnosta, mitä mamman lautaselta löytyy. Jokunen tassu sinne on välillä vahingossa eksynyt, muttei yksikään nassu. Suupieliin olen koittanut joitain ruokia pyyhkäistä, jonka jälkeen mokomat vain istuvat silmät ymmyrkäisinä lipomassa "älä sotke mun naamaa"! Jos ruoka ei maistu, niin johdot kyllä. Suukkuihin on kasvanut rivit pieniä naskaleita, joita täytyy kavereiden takamusten ja häntien lisäksi testata myös kelloradion johtoon. Eikä mulla tietenkään ollut kaapissa valmiina sitruunamehua.

Voitto 4 viikkoa

Kummituseläin Vilja 4 viikkoa

Riiviöiden lempipuuhaa on myös verhoissa kiipeäminen. Saan kyllä syyttää ihan itseäni, kun tein niin älyttömän järkevän verhoratkaisun pentuhuoneeseen. Pitsiverhoihin kynnet tarttuvat mukavasti, ja varsinkin Vilja löytyy usein yli metrin korkeudelta verhoissa keikkumassa.

Vilja on kiltti tyttö.

Isot kisut puolestaan eivät ole juuri muuta ehtineet tehdä, kuin pönöttää ulkotarhassa. Varsinkin Misty tuntuu olevan aivan äärettömän onnellinen uudesta ulkoilumahdollisuudesta! Viime viikolla kylässä käynyt "ihmisisoisäkin" sanoi, että Misty on ihan kuin uusi kissa! Se on iloinen, sosiaalinen ja hurjan tyytyväinen. Misty istuu ulkona puussa tai tähystyslaatikon päällä tuntikausia. Istuu ja tuijottaa. Välillä käydään iloisesti kurisemassa ja puskemassa ja ehkä maltetaan vähän jotain syödäkin. Asumme varsin rauhallisella alueella, autoja menee ohi ehkä viisi tunnissa. Koiria ja muita ötököitä tiellä puolestaan kulkee melkein jatkuvana virtana! On siinä paljon jännää katseltavaa kisuille. Illalla ollaan sitten niin väsyneitä jatkuvasta tuijottamisesta, että koko yö nukutaan umpiunessa omassa raapimapöntössä parvekkeen oven vieressä. Vielä en ole ovea jättänyt yöksi auki. Myös Tristan viettää suurimman osan ajastaan Mistyn seurana ulkona. Kaikenlaiset ötökät ovat suuri hitti. Hirveitä tömähdyksiä on kuulunut, kun pojat pyydystävät koipeliineja ja hyppivät niiden perässä.

Puukin saatiin vihdoin kokoon parvekkeelle
Tähystäjä työssään
Misty esittelee pentujen uutta puuta
Poikien vakiopaikka

Myös Cindy viihtyy pihalla, kun on saanut pennut ruokittua ja laitettua nukkumaan. Äidin vaistot kuitenkin toimivat hyvin, eikä pihalle unohduta kovin pitkäksi aikaa, vaan lähdetään tarkistamaan tarvitsevatko pennut hoivaa. Tänä aamuna mietin mitä Cindy huutaa, vaikka maha on täynnä, vessassa käyty ja pennut laitettu nukkumaan. Piti päästä aamuiselle happihyppelylle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti