Aamulla kymmeneltä soitin sitten taas klinikalle, ja kerroin, ettei ollut tapahtunut mitään edistystä. Verikokeen tulokset olivat jo tulleet, eikä niissä kuulemma ollut minkäänlaista huomautettavaa! Lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa, joko avataan se heti, tai sitten vielä tukihoidetaan tänään. No avaaminenhan tietysti kuulostaa ihan hurjalta...
Noustiin ylös ja Misty käyttäytyi taas suht normaalisti. Ei se syö, mutta tulee syliin, puskee naamaa ja kehrää. Koitin tarjoilla kaikenlaisia ruokia, ja kas kummaa, pieni kinkunpala maistui! Myöhemmin lipitti sormenpäästä muutaman nokareen juustotahnaa. Ei paljoa, mutta hienoa että edes jotain!
Kahdeksi mentiin taas klinikalle. Tehtiin samat toimenpiteet kuin eilen, eli oksennuksenestopiikki, nesteytys ja röntgen. Pääsin katsomaan röntgenkuvia, ja siellä oli kyllä muutosta. Tällä kertaa suoli oli melkoinen sykkyrämykkyrä. Hurja kaasukertymä oli eri kohdassa, näytti siltä, kuin se saattaisi lähiaikoina tulla ulos ja sitten helpottaa. Ikävänä uutisena kuitenkin se, että näytti kuulemma kovasti siltä, että pitäisi leikata. Siellä saattaa olla jokin lanka, joka vetää suolistoa sykkyrään. Jos näin on, maanantaina on liian myöhäistä, mutta enää ei ollut aikaa leikata. Lähin leikkausvalmis päivystäjä on viikonlopun aikana Tampereella! :(
Mukaan saatiin Diarsanyliä ruuansulatuksen ylläpitoon. No sitähän me ei todellakaan ekan kerran jälkeen yritetä enää syödä. Kaikki lensi välittömästi pitkin seiniä ja suihkuverhoa järkyttävän kuolauksen säestämänä. Hyi helkkari, sanoi Misty ja piiloutui saunajakkaran alle tunniksi.
Tiedossa on nyt siis kissan vahtimista ja toivotaan kovasti, että joku ihmekäänne tapahtuisi, eikä tarvitsisi lähteä keskellä yötä kiitämään Tampereelle leikkauspöydälle!
 |
| Tämä ei ole kivaa :( |
:((( Peukut pystyssä täälläkin!
VastaaPoista