Seinäkiipeilijä

Aiemmassa tekstissä mainitsin, kuinka Vilja yritti kiivetä pystysuoraa seinää, kun naapurin kisut kurkistelivat katonrajasta. Eilen ei kiipeily jäänyt enää yritykseksi! Töistä tullessani päästin kisut normaaliin tapaan ulos. Keittiössä hääräillessäni silmäkulmaan osui yhtäkkiä kissan häntä ikkunan ylänurkasta! Mitä ihmettä! Kurkistin ikkunasta ja huomasin, että kissa oli kiivennyt seinää pitkin niin ylös kuin pääsi! Luulin että se on Tristan. Ekana tietysti nappasin mukaan kameran ja ryntäsin ulos. No sehän oli Vilja! Neiti kiljui "apua apua, miten täältä pääsee alas?" En meinannut edes ylettää pelastamaan neitokaista hädästä. Kaikkea sitä. Eipä ihan turhaan verkotettu tuota naapurin seinää tuplasti, kun naapurin verkko on melkoinen reikäinen räpellys.

Mä muutan naapuriin!

Tämän jälkeen Vilja pääsi välittömään manikyyriin. En silti ymmärrä, miten ihmeessä se tuonne kykeni kiipeämään!

Lumivaltakunta ja huonostikäyttäytyvät lumihirviöt

Parveke on pysynyt aika hyvin lumettomana, ennenkuin tässä jokunen viikko sitten pyrytti oikein olan takaa, ja koko parveke puineen sai lumikuorrutuksen. Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö puolestaan on muodostanut järjettömän kokoisen jäävuoren, joten melko arktiset oltavat on ulkoilutilassa. Lumi taitaa olla karvatöppösten mieleen, koska pihalle pyydetään ja rynnätään taas innolla.

Eilen huomasin kuitenkin melkoisen epätoivottua käytöstä, kun jäin seuraamaan ikkunasta, mitä turkikset pihalla touhuavat. Pitkien valjasulkoilujen aikana on normaalia, että Tristan tai Cindy saattaa kaivaa lumeen kuopan ja pissata. Ymmyrkäisenä seurasin, kun Tristan kaivoi parvekkeen kinokseen kuopan, ja pissasi sinne. Hetken päästä Cindy teki saman eri kohtaan! Noh noh! Parvekkeella on sentään myös hiekkavessa!! Viljallakin näytti olevan pissahätä, ja kävi kaivelemassa molempien aikuisten pissapaikalla, mutta meni sitten kuitenkin fiksuna tyttönä oikeaan vessaan. Nyt täytyy vaan toivoa, että moiset jätökset haihtuvat lumen mukana, tai hankkia lapio ja paiskoa lumet pois parvekkeelta.

Tääkö on vessa?

No tässä on kans ihan hyvä vessa.

Onhan se nyt ihan hiekkalaatikon näköinen.

Mamma mitä sä teit, et kai vain pissannut siihen?!

Hetken ulkona touhuttuaan kisut asettuvat aina kiipeilypuuhun kukin omalle orrelleen möllöttelemään; katselemaan ohikulkijoita tai uinumaan. Eivätpä meinaa tulla sisällekään, kun ovea avaan.

Pallomamman hieno turkis!

Vilja

 PS: Selvennykseksi, että meillä ei kissoilla ole tapana pissailla mihin sattuu, mutta tuo lumi ilmeisesti vaikutti hyvältä peittelymateriaalilta.

Tuijotuskilpailu

Tänään ihmettelin, miksi kaikki kisut tuijottivat naapurin seinää ollessaan ulkoilemassa. No siellähän oli tuijotuskisa meneillään!

Plöö, näytän teille kieltä!

Naapurin kisut olivat päässeet ulkoilemaan, ja kurkistelivat katonrajasta. Heidän kiipeilypuunsa on siirretty meidän seinän viereen, kun toiseen laitaan tuli se ilmalämpöpumppupömpeli. Onneksi ovat niin korkealla, etteivät pääse nuuskimaan. Vilja yritti kyllä kiivetä seinää pitkin tekemään tuttavuutta...

Aktiivitytöt

Meillä on kaikenlaisia rumia hökötyksiä pitkin lattioita. Tytöt saalistavat raksunsa paljon mieluummin erilaisista vempeleistä kuin ruokakiposta. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua siltä, että mitkään aktivointilelut eivät enää tuo tytöille haastetta! Kestosuosikkina on ollut "koeputkisto". Täytettyäni putket ja laitettuani aukot vaikeimmalle tasolle, tytöt saattavat pyöritellä niitä puolikin tuntia putkeen, ja vekotin on tyhjä alta aikayksikön.

 Vanha video, pentujen ensitutustuminen "koeputkistoon"

Viime kuussa tilasin uuden "putkivuoriston" ja laitoin siihen heti mukana tulleet vaikeutuspalikat, eli korkeammat tornit. Ei kovin montaa minuuttia kulunut, kun tytöt ymmärsivät, miten raksut putkista ronkitaan. Korkeat putketkin alkoivat pienen harjoittelun jälkeen tyhjentyä. Jos näihin laittaa liian pieniä raksuja, yhdellä tassun kauhaisulla saa päräytettyä kunnon annoksen ympäriinsä.

Jahas, mikäs tää on?

Tuolla putkessa on jotain! *ronkiti ronkiti*

Kas, nameja!

Katsos tyttö, tuonne laitat tassun, niin sieltä saa namia.

Sun vuoro yrittää.

Helppoa ku heinänteko!

Kumpi on kumpi?!

Löytyy myös pieni raksupallo, joka ei pienimmälläkään aukolla pysy kauaa täytenä. Tyhjän kananmunakennon täytän myös raksuilla, ja sitä paiskotaan pitkin kämppää, kunnes se on tyhjä. Tekemistä tytöillä siis ainakin riittää, mutta mistä saisimme lisää haasteita? Otamme mielellämme vastaan vinkkejä uusista vempeleistä. Tavallisesta kupista meillä ei raksuja enää tarjota, vaan ruuan eteen joutuu tekemään töitä ;)

Poikia ei moiset vempeleet kiinnosta tippaakaan! He opettelevat mieluummin temppuja ihmisen kanssa, kun taas tytöt eivät jaksa siihen keskittyä ollenkaan. Huvinsa kullakin, onneksi sentään jokaiselle jotain!

Erilaiset ulkoilijat

Tammikuussa tuli käytyä kaikkien pitkäturkkien kanssa valjastelemassa lähimaisemissa. Kuvia ei ole. Cindyn kanssa lähdin testaamaan, olisiko se vielä yhtä vauhdikas talviulkoilija kuin viime talvena. Taisi olla vähän alkukankeutta, ei nääs kyllä pahemmin mihinkään liikuttu. Lähinnä juoksenneltiin 100m pitkää polkua edestakaisin, ja välillä seisoskeltiin paikoillaan minuutteja. Välillä tehtiin hienoja spurtteja, mutta sitten iski taas jämähdys. Lämpötila toki oli lähempänä miinus kymppiä, joten ihan paras ulkoilusää ei pienelle kisulle ollut, vaikkakin talviturkkia ja rasvakerrosta neidillä piisaa ;) Koiraa vaanittiin matalalla, ja katsoin parhaaksi nostaa neidin syliin, jottei utelias kiltti koira saa köniinsä.

Tristan tykkää ulkoilla säällä kuin säällä, mutta lenkkeilijäksi siitä ei kyllä ole. Enemmänkin keskitytään tutkimaan kaikenlaista, eikä jolkotella menemään. Leikin varjolla (risu) sain pojan kyllä juoksemaan koko "pururadan" päästä päähän, mutta kyllä meinasi vähän välillä paleltaa. Meillä on ihan mukava pieni metsä parinkymmenen metrin päässä, jossa risteilee muutama polku. Ei tarvitse välttämättä puistoon lähteä autolla.

Viljan kanssa valjastelua vähän venytin, kun viimekertainen ulkoilu marraskuussa oli neidille niin epämieluisa. Yllätys olikin suuri, kun tällä kertaa häntä nousi nopeasti pystyyn, ja luonne oli ihan samanlainen kuin sisälläkin. Päistikkaisia syöksyjä syvään lumihankeen tai pusikkoon. Välillä hurjia spurtteja ja sitten kiljutaan hetki paikallaan täyttä kurkkua. Viljankin sain houkuteltua juoksemaan koko pururadan läpi. Pikkuneiti oli tällä kertaa kaikkein mukavin ja vauhdikkain ulkoiluseuralainen.

Kovimpien pakkasten aikaan kisut eivät suostuneet lopulta menemään enää edes pikaiselle parvekevisiitille, mutta nyt pyydetään taas ulos aamuin illoin. Myös Misty uskaltautuu silloin tällöin hieman ulkoilemaan, mutta odottaa silti innolla kesää...

Möllötellään

Terve!

Ei meille mitään kummempaa kuulu, me vaan olla möllötellään!

Cindy kasvattaa masua, Vilja vinkuu, touhuaa, riehuu ja kasvaa. Tristan se vaan hengaa ja Mistystä on tullut mahoton sylikissa! Mennään jopa vieraiden syliin köllöttelemään! Cindyn paino on kuusi kiloa ja muistuttaa yhä enemmän palloa. Vilja lähestyy neljää kiloa, ja pituutta löytyy jo lähes saman verran kuin Cindyllä. Turkki on tyttösellä tosi hienossa kunnossa. Myös Cindy on kasvattanut hienon kaulurin, ehkä se kastraattiturkki sieltä on tulossa? Tristan viihtyy edelleen bikineissä.

Pikkusiskon leikitys

Välillä voi vähän poseerata!

Höpötassut

Vilja ottaa rennosti

Tristanin uusi lakki

Voisko joku täyttää tämän vempeleen?

Sunnuntaihengailua

Laiheliini-mamma ja tytär

Allergiatestin tulokset

Odoteltiin tuloksia jo ennen joulua, mutta tänään ne viimein tupsahtivat. Tristanin aknen syytä miettiessä käytiin siis kuukausi sitten ottamassa hieman verta allergiatestejä varten, josko siitä saisi vaikka jotain osviittaa. Nuo ei kai mitään sataprosenttisia tuloksia ole, mutta ei ollut nauta ei, eikä edes vehnä. Sen sijaan ensimmäisenä silmiini pisti KANA! Siis ei voi olla totta? Ruoka-ainepaneeliin on koottu seuraavat allergiaa aiheuttavat: ohra, ankka, maissi, merilevä, kana, porkkana, maito ja seafood/fish mix pahimmasta lievimpään. Sitä vähän ihmettelin, että kaloista ei ole testattu kuin tuo epämääräinen seafood mix, joka ilmeisesti käsittää pari googlen kuvahaun avulla löytynyttä pirun rumaa kalaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, sekä katkaravut. Neljää ensimmäistä lukuunottamatta arvot olivat tosin aikalailla siinä normaalin rajoilla, eli alkuun testataan poistaa ruokavaliosta kaikki ohra, ankka, maissi ja merilevä. Ja joo kyllä, meillä sattuu juuri olemaan sitä Feline Portan ruokaa, jossa on kuin onkin merilevää... Nämä ovat kyllä suht helppoja ruoka-aineita poistaa ruokavaliosta, tosin tuota maissia taitaa olla vähän joka raksussa? Tristanhan tosin ei raksuja syö kuin joskus maistellen, mutta luultavasti nyt poistetaan raksucoctailista kaikki näytepussit sun muut, ja syödään vaan ihan raakaa Power of Naturea. Siinä on kyllä kanaa sekä porkkanaa, mutta oikeesti en vaan jaksa uskoa tuohon kanan "myrkyllisyyteen". Testataan. Sitäpaitsi tarkoittaako se silloin kaikkia kanan osia? Me syödään raakaruokana lähinnä kaikenlaisia kanan osia; sydämiä, kivipiiraa, maksaa, filettä... 

Kaikista pahimmat allergia-arvot olivat kylläkin muissa kuin ruuissa, eli malassezia ja pullularia. Mitäs ne sitten ovat? Googlen kuvahaku antoi jälleen jotain ällöttäviä örmiäisen kuvia. Malassezia on ilmeisesti joku ihmisen iholla esiintyvä hiivasieni. Täh. Mä olen niin väsynyt, etten jaksa tarkemmin tutkia asiaa toistaiseksi.

Lisäksi punaista näyttävät myös jotkut kasvit, kuten rölli, tuoksukki, karvamesiheinä ja muut tutut pihan kasvit. Ihan rajoilla ovat myös erilaiset pöly- ja varastopunkit, hyttynen, kärpänen ja kirppu...! Jotain positiivista, ihmiselle ei sentään ole allerginen, eikä kissoille ;D

Sinänsä nyt ei ole mitään hätää, koska nämä mahdolliset allergiat eivät kissaa itseään vaivaa mitenkään. Ainut vaiva on tuo akne, joka sekin toistaiseksi on ollut vain kosmeettinen haitta. Yritetään nyt kuitenkin katsoa, josko hieman rajatummalla ruokavaliolla olisi vaikutusta. Täytyy vaan tarkkaan tutkia ne pienet präntit purkkien kyljessä. Tai paremminkin zooplussan tuotekuvauksissa...

Ei kiinnosta, mä saunon nyt.