Uitettuja kissoja

Maanantaina päästiin kylpyyn! Ihan vaan harjoitusmielessä tulevia näyttelypesuja ;) varten testattiin, mitä pikkuiset tykkäävät virkistävästä suihkuttelusta. Ja voi että kuinka iloisesti ne yllättivätkään, yksikään ei päästänyt pienintäkään ääntä! Kaikki olivat äärettömän nätisti ja rauhallisesti vaikka läpimäriksi kasteltiin, vähän shampoota vaahdotettiin ja vielä huuhdeltiin. Tuloksena ihania omenantuoksuisia pehmopalleroita! Tottakai vähän piti välillä vähän rimpuilla, mutta ei merkkiäkään siitä että homma olisi ollut jotenkin epämieluista tai pelottavaa. Kyllä saa taas olla ylpeä rohkeista pikkuisista!

Siiri ehti jo vähän kuivatella ennen kuvan ottamista ;)

Sasu

Kiara

Hippu

Viki

Frodo

Mitä me syödään?

Kuusi kärpästä yhdellä iskulla, kerrotaan tänne mihin kaikkeen ollaan tässä ensimmäisten viikkojen aikana totuttu, ehtivät tulevat perheet vielä valmistautua takaamaan vauvoille pehmeän laskun uusiin koteihin ;) Itsekin lykkäsin vielä viimeisen Zooplus-tilauksen matkaan, jotta ehtii tulla ennen pentusten muuttoa. Olisi muuten voinut tulla aika laihat pentupaketit - uskomatonta mitä tahtia ruoka katoaa kaapista...

Kaikkien pentujen ehdotonta herkkua ovat kaikenlaiset raa'at lihat. Päivittäin vähintään yksi ateria koostuu lihasta. Monipuolisesti vaihdellen on tarjolla ollut mm. broilerinfileesuikaleet, -sydän, -kivipiira ja -maksa, possunsuikaleet ja -sydän, naudansuikaleet ja -sydän sekä kaikenlaiset jauhelihat. Myös silakkafileet maistuvat. Pari kertaa viikossa ollaan herkuteltu kananmunan keltuaisella. Kaikki lihat tarjotaan raakana, paitsi vatsaystävällistä kanaa ja seitiä ovat saaneet keitettynä. Lihaa kuluu laumalle noin puoli kiloa päivässä.

Lihojen lisäksi Zooplussan kitten-märkäruokavalikoima on käynyt tutuksi. Ruokavalikoima on pyritty pitämään laadukkaana ja viljattomana. Miamor, Feline Porta 21, Schesir, Animonda-vuuat ja jopa Animonda Carny-purnukat maistuvat. Aikuisten kupeilta on myös käyty hyvällä ruokahalulla maistelemassa Miamorin, Feline Portan ja Cosma Thain erilaisia makuja. Ilokseni kukaan ei ole osoittautunut nirsoksi, kaikki on maistunut mitä tarjolle on laitettu. Onkin ollut aivan ihanaa, kun pariin kuukauteen ei ole tarvinnut heittää roskiin murustakaan kuppiin kuivettunutta kissanruokaa! Märkäruuan menekki on jopa kilo päivässä! Ensimmäistä kertaa kaipaisi penturuokiin muutakin pakkauskokoa kuin 100g annospussit...

Kuivaruuan tarjoaminen on pidetty vähäisenä, mutta toki senkin syöminen ollaan opeteltu. Maistiaisia on saatu seuraavista merkeistä: Orijen, ANF kitten, Royal Canin babycat, Royal Canin Maine Coon kitten sekä IAMS kitten. Toivoisin, että mikäli raksuja jatkossa halutaan syöttää, panostettaisiin tässäkin laadukkaaseen ja viljattomaan merkkiin, kuten Orijen.

Multicat-monivitamiinipillerit ollaan opeteltu syömään päivittäin herkkuna, joinain päivinä ne korvataan Kitzyme-vitamiinitabletilla. Kun ollaan oltu kilttejä, saadaan herkkuina maiskutella PrimaCatin täyslihanameja.

Hiekkana meillä on käytössä laajamittaisissa testeissä parhaaksi osoittautunut Extreme Classic. Tarjouksesta napattiin myös pari pakettia Evercleania ja meinasimme tukehtua pölyyn ;) Myös pelletit nököttävät yhdessä laatikossa, mutta ikävä kyllä kukaan ei pidä niitä kelpona asioimisalustana, ja kyseinen laatikko onkin saanut pönöttää nurkassaan ihan rauhassa.

Nami nami maiskis!

Näyttelysuunnitelmia

Syksyn näyttelykutsuja on jo kovaa tahtia julkaistu, joten väkisinkin pitäisi alkaa omia suunnitelmia selkeyttämään jos aikoo mukaan mahtua. Mokomat kun täyttyvät nykyään jo niin aikaisessa vaiheessa. Perinteiseen tapaan kaikki suurinpiirtein järkevällä etäisyydellä olevat näyttelyt ovat syys-lokakuussa peräkanaa parin viikon välein. Loppuvuodesta sitten kaikki näyttelyt ovat taas pääkaupunkiseudulla, jonne en mielellään täältä periferiasta lähde.


Cindy on ollut näyttelyssä viimeksi marraskuun Turokissa. Alkuvuoden Jyväskylä ja Tallinna jäivät väliin, kun pentuhommat tulivatkin eteen suunniteltua aiemmin. GIC-tittelistä puuttuu siis vielä 3 sertiä. Nyt sitten jännityksellä ja vähän kauhullakin mietitään, olisiko neiti näyttelykunnossa elokuun Tallinnaan mennessä. Suurpentueen myötä menetetty paino on onneksi jo kerätty takaisin, mutta turkkia ei ole yhtään. Pohjavilla on nollassa, päällysturkki on karheaa ja vähäistä. No, turkinkasvatuskuurille aletaan heti kun imettäminen loppuu. Toivotaan että saadaan neiti jälleen kukoistamaan!


Tristan ei nyt ulkomaansertin tarpeessa olisi, mutta jos Cindy lähtee, tulee poikakin toki mukaan. Toisaalta marraskuun Tallinna olisi sopivampaan aikaan, Tristan olisi ehtinyt valmistua GIP:ksi ja saisi lähteä hakemaan viimeiseen titteliin tarvittavaa ulkomaansertiä. Pähkäilyä pähkäilyn perään, loma olisi kyllä jo haettu elokuun Tallinnan näyttelyn aikoihin...


Suurimmat odotukset kohdistuvat syyskuun Pirokiin Tampereelle. Toivotaan, että saadaan paikalle mahdollisimman monta kasvattia! Mikäli Cindy saa Tallinnan sertin, olisi Pirokissa toivottavasti edessä GIC-valmistuminen. Lisäksi siellä saadaan Cindylle ensimmäistä kertaa siitosluokka ja toivottavasti myös kasvattajaluokka! Kasvateista mukaan ovat tulossa ainakin Tristan, Darwin ja Kiara, toivottavasti myös Viki ja vielä lisää tarvittaisiin. Tämän myötä Cindy-mamma jäisi sitten luultavasti näyttelyeläkkeelle. Tosin vannomatta paras, mutta näillä näkymin näin.


Muutaman viikon päästä Pirokista olisi Pohkissin "lähinäyttely", joka tosin tällä kertaa menee yhä kauemmas. Ihan mukava että tulee uusia näyttelypaikkakuntia, mutta alkaa olla jo rajoilla jaksaako Kokkolaan saakka ajaa päiväkseltään kahtena päivänä. Voi olla että jos jostain lähdetään tinkimään joko kissojen tai oman jaksamisen kannalta, se tulee olemaan tämä näyttely. Pohkissista taas parin viikon tauko, ja vuorossa Jyväskylä. Vielä ei olla mihinkään ilmoittauduttu, mutta pian aletaan raapustamaan papereita. Kasvattien omistajat ja tulevat omistajat, kertokaa ihmeessä näyttelysuunnitelmistanne, tahdon tietenkin olla mukana ja apuna missä vain voin olla, ja olisi ihan mahtavaa jos pikkuvaavejakin nähdään syksyllä pentuluokissa!
Loppuvuosi on sitten näyttelyrintamalla hiljaista, ainoastaan Turok on pienessä mietintämyssyssä. Ja pähkäily jatkuu....

Riemukasta juhannusta!

Minäkin maltoin hieman käydä juhannusta juhlimassa ja jättää kissalauman hoitajan hoivattavaksi. Olikin ensimmäinen yö ilman kissoja! Kieltämättä nukun mieluummin lämpimässä sängyssä yhdeksän kissan ympäröimänä, kuin jääkylmässä teltassa tyhjentyneellä patjalla ;) Olin poissa vain vuorokauden, mutta kyllä jälleennäkeminen oli taas mukava. Koko lauma oli eteisessä vastassa, ja voi sitä kehräyksen ja hännänhuiskinnan määrää!

Ennen juhannusta meillä kävi pieniä vieraita. On ollut mukava huomata, että pentujen puolesta ovesta saa astua vaikkapa kirahvi, mukavaa kun tulee vieraita ja vielä mukavampaa jos/kun vieraiden tulo tarkoittaa väsymätöntä leikittämistä! Kaikki ottavat vieraat vastaan rohkein mielin, eivätkä vierasta. Lapset leikittivät pentuset ihan loppuun, yksitellen kaikki simahtivat niille sijoilleen. Tuollaisia pieniä leikitysapulaisia saisi käydä vaikka joka päivä ;)

Aiiij paiiij ♥

Pikkuiset leikkikaverit

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Aika käy uhkaavasti vähiin. Kauheaa ajatella, ettei enää ole montaa viikkoa yhteiseloa jäljellä pikkuisten hurmureitten kanssa. Luulin, että menon rauhoittumista saattaisi jo odottaa, kun riehujia on näinkin monta. Kummasti siihen vain on tottunut, että koko ajan jostain kuuluu rapinaa tai kilinää ja jokainen askel pitää katsoa tarkkaan, jostain suunnasta kuitenkin aina joku syöksähtää. Kuinka sitä enää osaakaan olla, kun ei silmissä viuhu siimahännät eikä tarvitse enää toimia kiitoratana ja levähdyspaikkana loputtomissa leikeissä. Mutta ei ajatella sitä vielä, vaan nautitaan jäljellä olevista yhteisistä hetkistä!

10-viikkoiskuvat mussukoista:

Siiri

Sasu

Kiara

Hippu

Viki

Frodo

Seuraneitejä ja -poikia

Muutaman viimeisen viikon aikana pikkuiset ovat yhä enenevissä määrin ottaneet kontaktia ihmisiin. Kun kissakavereita on ympärillä niin paljon, ne antavat usein kaiken huomion toisilleen, ja leikkivät keskenään tuntikausia. Olen kuitenkin panostanut siihen, että mahdollisimman paljon leikitetään myös ihmisten toimesta, ollaan yhdessä ja silitellään paljon. Paijauksesta lähdetään usein vauhdilla kaverin niskaan, eikä malteta rauhoittua hellittäväksi. Nyt ovat kuitenkin enemmän malttaneet pysyä paikoillaan ja selvästi nauttivat myös hellittelystä. Sohvalla istuvaa ihmistä saatetaan kesken leikkien tulla puskemaan ja pussaamaan, ja jos väsy yllättää, uinahdetaan tiukasti jalkaan painautunena. Vaikka leikkisivätkin keskenään, tiedostavat kyllä hyvin ihmisen läsnäolon ja tulevat samaan huoneeseen touhaamaan, mitä ikinä sitten tenkään ja missä. Aamulla herätessäni kaikki tulevat mukaan vessaan, ja yleensä vähintään puolet on samalla kertaa hiekkalaatikossa asioilla. Onneksi on iso laatikko ;) Astianpesukonetta täyttäessä vähintään yksi on kiivennyt koneeseen ja muut yrittävät perässä. Ruokaa laittaessa pitäisi olla vähintäänkin lentoalus, että pystyisi keittiön lattialla liikkumaan. Melkein kuin olisi kissoista tehty liikkuva matto lattialla! Samaten kissojen ruuan ruokintapaikalle kuljettaminen on melkoinen suoritus, kun puolet yrittää päästä säärtä pitkin syömään ja puolet pyörii jaloissa yrittäen kampata. Hiekkalaatikkoa tyhjätessä vähintään pari "auttaa" pönöttämällä keskellä laatikkoa ja loput kiikkuvat reunalla. Illalla menen yleensä yksin nukkumaan, mutta yöllä herätessä pienet karvapallot ovat vaivihkaa ympäröineet minut. Eihän siinä sitten tietenkään paljon kääntyillä, kun yksi nukkuu selän, toinen jalan päällä. Ihanat ♥

Viki ♥ Kiara

Myös muistakin kuin Frodosta on alkanut löytyä ääntä. Varsinkin Hipulla on nyt ollut kaikenlaista asiaa ihmisille, ihana pieni höpöttelytyttö! Kir kur miu mau! Myös Kiara kertoi minulle eilen jotain hyvin tärkeää: MIU! Yleisesti ottaen ovat kuitenkin hyvin hiljaista porukkaa. Jotkut vieraat ovatkin ihmetelleet miten hiljaista on, vaikka ympärillä pyörii 9 kissaa! Myös kehräysäänissä Frodo ja Hippu painivat ihan omassa luokassaan. HURRRRR PURRRR PÖRRRR heti kun vain hipaiseekin! Kiara ja Siiri hyrrääväät hiljaisen pehmeästi, kun taas Sasu ja Viki ovat karskeja kolleja joille ei mikään kehräily sovi ;) Yhtälailla kuitenkin pitävät rapsuttelusta.

Aivan hurmaavia musseloita ovat kyllä, vaikka jotenkin odotin näistä tulevan enemmän sylikissoja. Ehkä sitten, kun muuttavat uusiin koteihin ja saavat vielä enemmän yksilöllistä huomiota. Nyt kun pitää muistaa antaa kaikille yhdeksälle tasapuolisesti huomioita, ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Paljon ollaan kuitenkin oltu yhdessä, muiden rymytessä festareilla minä rymyän kissojen kanssa, ja lomapäiviä on otettu kissanhoitovapaiksi. Olin myös viime viikolla pienessä leikkauksessa, sairasloma kului mukavasti kissojen kanssa. Kamala olo parani kummasti pienten ilopalleroiden touhuja seuratessa.

Sukupuolenvaihdos!

No ei vaiskaan. Mutta kyllä tuli pienimuotoinen sydänkohtaus tuossa pari päivää sitten. Kaikkea sitä saattaakin mieleen juolahtaa. Alusta lähtien Wolfshade on minusta näyttänyt ihan eriväriseltä kuin tiikeriveljensä. Suurimmasta syntymäpäinostaan huolimatta on nyt kasvanut samaa tahtia tyttöjen kanssa veljien johtaessa sadalla grammalla. Lisäksi kasvoiltaan on minusta tyttömäisempi. Katsellessani salamalla otettuja kuvia aloin tiirata että siinähän on selvästi punaista vaikka kuinka! Onko se sittenkin kilppariruskeatiikeri! En tarkistanut vastasyntyneiden sukupuolia, enkä itseasiassa myöhemminkään, koska tässä pentueessa on tyttöjen mahdollista olla vain kilppareita, muut ovat poikia. No, ei muutakun sydän pamppaillen tutkimaan nukkuvaa kissaparkaa. Eikä sieltä meinannut veljiin verratessa mitään löytyä! Kaikenlaista jo ehti pienen hetken aikana mielessä pyöriä, vaikka olisihan tuollainen "virhe" nyt aikaisemmin huomattu. Poika sai onneksi pitää sukupuolensa ja emäntä voisi vähän rajoittaa vilkasta mielikuvitustaan ;)

Älä houri, en minä mikään tyttö ole!