tiistai 8. lokakuuta 2013

Pentusia?

Vilja oli pari kuukautta hiljaa, mutta nyt taas pojat kiinnostaisi. Onneksi on näinkin pitkään ollut rauhassa, saanut kasvaa ja kehittyä mukavasti. Tyttönen onkin painoltaan jo huikeat 5,2 kiloa! Ei ole mikään luikku kuten äitinsä ennen ensimmäisiä pentuja.
Kropaltaan onkin kehittynyt oikein hienosti, mutta pää on vielä ihan pennun. Ja luonne, tietysti... Veikkaan, että lisää kehitystä alkaa tapahtua vasta sitten pentujen jälkeen, kuten Cindylläkin.

Kasvatussuunnitelmia on tehty ja mietiskelty hartaasti vähän pitemmälläkin tähtäimellä. Ennen minkäänlaista toimintaa kuitenkin koitamme päästä Lambergin Sepolle sydänultraan. Jos vain saamme ajan lokakuun lopulle, tulee mukaan myös Cindy-mamma - viime ultrasta on kulunut vähän päälle 2 vuotta. Muut testit on Viljasta jo otettu.

Tällä hetkellä oma kotokissalukuni on ehdottomasti täynnä, joten tarvitsen tulevaisuudensuunnitelmissani apua usemmaltakin taholta. Ensimmäisenä kuvaan astunee sijoituskoti. Jos pentusia aikanaan saadaan maailmaan, toivotaan, että syntyy semmoinen täydellinen tyttönen, joka voisi Viljan ja sulhon jalanjälkiä jatkaa. Sijoituskoti olisi haussa mieluiten läheltä Tamperetta. Lähemmät yksityiskohdat mietitään sitten myöhemmin, mutta mahdolliset kiinnostuneet voivat toki jo ilmoittautua :)

Tulevaisuudessa apua tarvitaan enemmänkin, koska suunnitelmia on tosiaan mietitty enemmänkin pitkä- kuin lyhytnäköisesti. Mutta kaikki aikanaan!


Tulevan pentueen kohdalla on suuuuret odotukset luonteen suhteen. Jos pidät fiksuista ja aristokraattisista, omanarvontuntevista kauniina koristeena nököttävistä kissoista, suosittelen heti vaihtamaan sivua ;) Jos taas pidät totaalisen pöhköistä, ihmisrakkaista hömppähassuista, joilla ei aina välttämättä ihan heti leikkaa, mutta joiden seurassa naurua riittää sitäkin enemmän - jatka lukemista!
Toki ei voi taata mitä pennut vanhemmilta perivät, mutta tulevassa pentueessa on vanhempina niin mahtavaluonteinen pöhkökaksikko, että ennustukseni ei vaan voi mennä kovin paljon metsään!

Kävin tuossa jokunen aika sitten tutustumassa sulhoehdokkaaseen kotioloissa, ja ihastuin ikihyviksi. Voi sitä puskuttelun ja pusuttelun määrää! Aiemmin olen nähnyt hänet vain näyttelyissä, mutta minusta on tärkeämpää nähdä, millainen kissa on omalla reviirillään.

Kollilla on jo jälkeläisiä, leikkaamattomia poikiaikin, mutta itse pidän eniten tämän sukutaulusta ja kissasta muutenkin. Oikein mukavaista jälkikasvua kylläkin saanut aikaan!

Isukki on tabbykuvioinen ilman valkoista. Oma veikkaukseni on, että kaikki pennut tulevat olemaan ruskeatäplikkäitä, valkoisella tai ilman. Yhtä suuri todennäköisyys toki on, että ovat tiikereitä, tabbyja tai syntyy myös mustia tai mustavalkoisia. Vaikka periaatteessa mahdollisuus on myös sinisiin tai sinikuviollisiin, en usko että meille on diluutiovauvoja tulossa. Moinen olisi toki mahtava yllätys!

Liitetäänpä loppuun vielä muutama kuva, jotka mielestäni kuvaavat kissojen luonnetta hienosti :) Asiallisia kuvia sitten myöhemmin! Mustavalkoiset kuvat yrittävät pitää kollin henkilöllisyyden vielä salassa, mutta eihän noista voi olla tunnistamatta jos on tunnistaakseen ;)



 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Viljalle ei tule yhtään Oskarin näköistä vauvaa, kun muuten luulen että joudun kissa numero viitosta harkitsemaan :P

    VastaaPoista