keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pentukuumetta?

Sunnuntaina kävin Kauhavalla nostattamassa hieman pentukuumetta. Cindyn tuoreimmat siskopuolet NordicTigers-kissalassa olivat ennättäneet kasvaa jo 10-viikkoisiksi pieniksi riiviöiksi. Vauhtia ja virtaa ei viisikolta kyllä puuttunut! Eikä söpöyttä. Ovat tainneet kaikki periä äitinsä turkin, noin muhevia karvamölleröpentuja en kyllä ole ennen tavannut!

Ja katsokaapa tätä kuvaa. Kaikki samassa läjässä ja katsovat samaan suuntaan! Minä kun yritin tällaista kuvaa omasta kuusikostani ottaa ainakin tuhanteen otteeseen siinä onnistumatta. Kilttejä ja tottelevaisiakin vielä kaupanpäälle? Bonuksena vielä isikin taustalla.


Vaikka kädet naarmutettiin ja housuja pitkin kiivettiin, varpaisiin iskettin hampaita ja juostiin kippo päässä ympäri huonetta, maltettiin lopuksi vielä uinahtaa syliin. Kissanpennuissa riittää kyllä niin paljon elämäniloa ja energiaa, että ei niiden kanssa voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle.

Äippä-äänekäskin pääsi kuvaan. Kertookohan tämä ilme hänen mielipiteestään riiviöinnistä?

Isiä väsyttää. SC Marmatin Armas ja NordicTigers Cedric

Niin ja ei kannata haaveilla. Kaikki on jo varattu ;)

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Demonin paluu

Hän on täällä taas. Pieni musta demoni. Viimeksi hän on ollut meillä kylässä joskus loppuvuodesta 2009. Hän huutaa kuin vuoren kokoinen hirviö joka teurastaa lammaslaumaa manaten samalla pahoja henkiä. Yötä päivää. Varsinkin yötä. Vuorokaudesta toiseen. Hänen mielestään joka paikka tulee peittää keltaisella tahmealla, haisevalla eritteellä. Myös nukkuvat ihmiset. Ja uusi kiipeilypuu. Ja kengät. Ja takit. Ja verhot. Ja pahvilaatikot. Ja kaikki. Jos jälkiä yrittää siivota, hän huomaa kyllä ja korjaa asian välittämästi. Olen uhannut tehdä hänestä lapaset ja yön unettomina tunteina myös heittää ikkunasta ulos. Uhkailut eivät auta, koska demoni osaa lukea ajatuksia, ja tietää etten oikeasti ole tosissani. Haluaisin vain nukkua hetken.

Seuraavassa kuvassa urhea soturi yrittää kuristaa demonin hengiltä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Huutoa, karvanlähtöä, synnytyksiä ja saaliita

Emäntä on palannut etelän lämmöstä. Cindyllä oli niin ikävä, että huusi ikäväänsä niin jotta tanner tömisi. Vai poikiakos se huutelikin? Tällä kertaa myös pissattiin niin paljon, että harkitsin jo pakkaavani neidin postipakettiin ja lähettäväni pikapostina sulhasen luo. Sänkyyn/ihmisten päälle ei ole pissattu miesmuistiin, mutta nytpä tapahtui sekin. Toivottavasti tämä ei enteile että palataan taas tiuhempaan ja rankempaan möyrytahtiin, sillä vielä pitäisi hetken aikaa odotella. Toivotaan, että sulhanen on pian valmiina vastaanottamaan leidin kylään.

Tristan puolestaan on päättänyt tiputtaa kaiken karvansa. Eihän poika vielä ole bikineissä ollutkaan, mutta ei kyllä myöskään sitä odottamaani muhkukarvaa kasvattanut. Saapa nähä kuinka kaljuksi poika tulee Tallinnan reissuun mennessä :S Olisi nyt hetken voinut vielä pitää turkkinsa kasassa, kun tuon näyttelyn jälkeen pääsee ansaitulle näyttelytauolle. Lähteä nyt ulkomaille bikineitä esittelemään, ei me sentään mihinkään rantalomalle lähdetä...

Karvattomat pitkäkarvat pääsivät myös vihdoin kunnolla hankeen pomppimaan. Hienosti se eteneminen sujui vaikka hanki oli syvää ja ilma kylmää. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen harmittaa entistä enemmän, ettei meillä ole ulkotarhaa. Niin iloisilta pikkuiset vaikuttavat päästessään ulos peuhaamaan!

Nam, lumihiutaleita!

Toissailtana pääsin myös kerryttämään hieman synnytyskokemuksia! Illalla/yöllä saattelimme maailmaan 6 pienenpientä maatiaiskissinpentua. Ihan hurjasti jäi harmittamaan, etten ehtinyt paikalle ensimmäisen pennun synnyttyä elottomana. Olisi ollut hienoa päästä testaamaan kaikkia elvytyskeinoja, joihin olen valmistautunut Cindyn synnytyksiä odotellessa, mutta se oli jo myöhäistä. Loput pennut olivatkin sitten varsin pontevia tapauksia. Pentuset olivat ihan hurjan pieniä, kaikki noin 85g lukuunottamatta yhtä (muistaakseni) 59-grammaista sinttiä :( Musta emo putkautti yhden mustavalkean, kaksi sinistä ja kaksi sinivalkeaa puikulaa. Melkoinen litania poikia, vain viimeinen taisi olla tytteli. Nyt vaan toivon ihan hurjasti voimia ja taistelutahtoa pikkuisille, ja emolle jaksamista! Kaikki ainakin löysivät nisille helposti ja roikkuivat niissä kiinni kuin viimeistä päivää. Emo oli ihan tooodella rauhallinen ja luottavainen. Cindy on aina hoitanut kaiken alusta loppuun itse, ja minulle on jäänyt vain ihailu ja kuvaus. Niinpä olikin mielenkiintoista päästä seuraamaan erilaista synnyttäjää. Ramona synnytti kyllä  kyllä hienosti ja sutjakasti neljässä tunnissa kaikki pennut, mutta jätti tekemistä kätilöillekin. Napanuoria ei katkaissut itse ollenkaan, vaikka istukoita popsutteli menemään. Pääsin siis ensimmäistä kertaa katkaisuhommiin, joka onneksi sujui nätisti. Lisäksi yhden pennun syntyessä emolle tuli kauhea "vessahätä", ja se ryntäsi hiekkalaatikolle pentu takapuolesta roikkuen. Onneksi oli ihmisapulaisia paikalla! Emon mahaa sai ihan rauhassa tunnustella, pentuja sai ottaa kuivattavaksi ja tutkittavaksi. Ramona vain nautti silityksistä, kehräsi ja piilotti pennut käpäliensä alle maitobaariin lämpimään. Kuivattavana olevien pentujen huutoihin emo ei raegoinut oikein mitenkään, mutta toivotaan, että äidinvaistot vielä vahvistuvat ja kaikki menee hyvin! Lisättäköön kuitenkin vielä, että lähtökohdat pennuille eivät ole hirveän kehuttavat, kun niiden isä on emon veli. Emo on siis "löytökissa" joka on pelastettu 18 kissan taloudesta, jossa naaraat ovat lisääntyneet yhden ainoan kollin kanssa :( (PS: Lisähuomautuksena, että seuraavana päivänä syntyi vielä seitsemäs pentu, kaikki kuusi elävänä syntynyttä voivat hyvin!)

Lopuksi vielä villejä terveisiä Darwinilta. Tristan tulee olemaan hyvin kateellinen kun näkee, mitä veli sai tänään saaliiksi! 

Kuva: Henna Raudaskoski

Kuva: Henna Raudaskoski
Darwin sai viikko sitten myös hieman isomman saaliin. Se oli valkoinen ja sanoi mour. Saa nähdä tuleeko Cindystä parin kuukauden päästä MUMMO! Sitä jännityksellä odotellessa...

torstai 5. tammikuuta 2012

Hyvää joulua, uutta vuotta ja muita sensellaisia

Vuosi on jo ehtinyt vaihtua, joten toivotellaanpa näin jälkikäteen hyvät joulut ja sensellaiset :) Olkoon tuleva vuotenne täynnä kehräystä!

Kisut saivat joululahjaksi (viidennen) Kickeroonsa, ja voi että kun oli taas ihanaa. Cindylle ja Tristanille syntyi tappelu, kumpi pääsee ensin antamaan Kickeroolle takajalkatömpsyä. Cindy voitti. Tunnin päästä saikin kuolaa tippuvan lelun ripustaa pyykkinarulle kuivumaan, kun kaikki olivat sitä vuorollaan kurmoottaneet. Jälkitoimituksena Misty saa uuden mustan (!) raapimatynnyrin, vihdoinkin ovat ymmärtäneet, että on sallittua tehdä myös kivan värisiä kissakalusteita :) Kun nyt kerran intouduin shoppailemaan, päätin samalla vaihtaa myös vanhan hyvin palvelleen Vanuatu-puun harmaaseen Hero-puuhun.

Uutta vuotta juhlin kotona kissat kainalossa herkullisen ruuan parissa. Vuoden vaihtuessa leikkasin kissoille possun sydäntä. On kai siinäkin tapa vaihtaa vuotta.

Eipä meidän joulunaika juurikaan normaalista arjesta ole eronnut, kun ylimääräisiä lomapäiviä ei ollut, eikä meillä koskaan laiteta joulukoristeita, kuusia tai muuta sellaista jännää. Niinpä ei ole mitään jännittäviä kuuseenkapuamistarinoitakaan.

Pikkuvauva Kiara se vaan jatkaa poikien perään haikailua. Suunnitelmat kun on tehty muutettaviksi eikä kissat yleensä ole samaa mieltä ihmisten suunnitelmista, saattaa nyt olla, että Kiaran pentusuunnitelmat siirtyvät aavistuksen eteenpäin. Täytyy ajatella hieman sijoituskodin hermoja ja kissan jaksamista, joten vastoin kaikkia pyristelyitäni joutunen nyt laittamaan neidin pillereille. Kiimat ovat olleet pienelle kissalle raskaita ja toipuminen on vaatinut parin vuorokauden unet. Toivotaan, että pillereitten myötä jaksaa taas keskittyä kasvuun ja syömiseen! Ehkäpä ehdimme käydä vielä toukokuussa Vaasan näyttelyssäkin. Vaikka Kiara on raameiltaan hyvänkokoinen, se tarvii vielä runsaasti aikaa kasvaa, kehittyä ja saada hieman massaa luittensa ympärille.

Myös näyttelysuunnitelmien osalta sen verran muutoksia, ettei Cindyä sitten kuitenkaan nähdä Surokissa. Saapa nähdä siis jääkö Supreme Champion-titteli vain haaveeksi :(
PS: Ketä lähtee sinne helmikuun Tallinnaan? Matkaseura puuttuu yhä!

Kuvat tähän tekstiin tulevat jälkitoimituksena, koska nyt on kiirus aloittaa laukkujen pakkaaminen, tämä tyttö lähtee huomenna Espanjaan! Moikka! 

torstai 15. joulukuuta 2011

Uusia jäseniä kastraattikerhossa + näyttelysuunnitelmia

Miten aika kuluukaan niin nopeasti! Vastahan Moonspell-pentue syntyi, ja nyt jo kolkuttelevat aikuisuuden porteilla! Sasu, Frodo ja Hippu ovat jo päässeet viettämään onnellista kastraattikerholaisen elämää. Vikistä en ole kuullut Tampereen näyttelyn jälkeen mitään, olisi tosi kiva kuulla jotain kuulumisia! Siiri ja Kiara keskittyvät kasvamiseen, ja toivottavasti tytöt ottaisivatkin kunnon kasvuspurtin! Ensi vuoden puolella sitten aletaan enemmän ajattelemaan niitä poikaystäviä...

Ensi vuoden näyttelysuunnitelmia on pikkuhiljaa pähkäilty. Tammikuun Surokin ilmoittautumisaika päättyy huomenna, enkä ole vieläkään päättänyt ilmoitanko Cindyn sunnuntaille. Itsehän lennän tuolloin sopivasti Helsinkiin, mutta kysymys kuuluukin miten saisin myös Cindyn sinne lauantai-iltana tai sunnuntai-aamuna?! Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Cindylle kun olisi toiveissa tuo SC-titteli vielä saada ennen viimeisiä pentuja.

Seuraavana mietintämyssyssä onkin helmikuun Tallinna, molemmat isot kisut tarvisivat korkeimpiin titteleihin vielä ulkomaansertit. Matkaseuraa mulla ei kyllä ole, saa ilmoittautua ;) Pirokin bussikyydissä jokatapauksessa taas pääsisi, joten sen puoleen siinä ei ole murehdittavaa. Tallinnaan jos/kun mennään, jää Jyväskylä pois, kun olisivat peräkkäisinä viikonloppuina.

Maaliskuussa vuorossa olisi jälleen Turok. Sinne pääsisi mukaan myös Kiara, ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Jos kaikki menisi niinkuin toivotaan, tämän jälkeen tytöt jäisivätkin mammalomalle!

Toukokuussa olisi hyvin harvinainen tilanne, kun Pohkis järjestää näyttelyn Vaasassa! Tietenkin juuri silloin, kun mulla ei liene näyttelytettäviä... No, ehkäpä Sasu lähtee mukaan ;)? Ja ehkäpä voisin harkita niinkin hurjaa juttua, josko kokeilisi ekaa kertaa assistentin hommia! Hui!

Edit. Maksoin ja laitoin nyt sitten sähköisen ilmoittautumisen (olipa helppoa) sinne Surokiin. Sit voidaankin alkaa miettiä miten homma onnistuu...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Talvi tulee!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi karvapuikulat pääsivät ihastelemaan lumisadetta. Puistossa räksyttänyt koira latisti hieman Cindyn ulkoilutunnelmaa, mutta tällä kertaa Tristan puolestaan nautti täysin siemauksin. Oppiipahan toinenkin ulkoiluttaja valppaaksi, kun poika ottaa superspurtteja milloin mihinkin suuntaan, ja pinnalta jäätynyt lampikin kovasti houkuttaisi...


 Cindy tuijottaa harakkaa.
Aluksi maa oli vielä syksyisen värinen.
 

Lunta alkoi tupruttaa oikein urakalla.

Tristan puussa.
Kivaa, lunta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Turun turinoita

Turku takanapäin! Perjantaina kymmenen aikaan köytimme Frodon omistajan kanssa 5 kissaboksia takapenkille ja suuntasimme kohti etelää. Sää oli mitä mainioin, alun tihkusateen jälkeen suht kuiva, lämmin ja valoisa. Neljä kissaa matkustivat ihan hipihiljaa, myös Kiara on oppinut matkustamaan erittäin rennosti möllötellen pukahtamatta sanaakaan. Frodo sitten jakelikin mielipiteitään senkin edestä :) Poikahan toki syntymästään lähtien on ollut se, jolla on eniten asiaa ja paljon mielipiteitä! Hyvässä säässä matka taittui kepeästi neljässä tunnissa. Frodo ja Messi vietiin hotelliin, ja minäkin selvisin liikenneruuhkasta ehjänä omaan majapaikkaan Darwinin ja Dawkinsin luo. Pojat oli lukittu omaan huoneeseensa ja kolmikkoni sai käyttöönsä lopun asunnon. Liukuoven raosta hieman tervehdittiin kavereita. Kiaraa ja Tristania ei juurikaan hetkauttanut, mutta Cindy kyllä tiesi, että kollejahan siellä, murrr! 

Kotiutumisen jälkeen lähdimme Hennan kanssa tervehtimään Siiriä! Oli kyllä mukava nähdä pikkutyttöä, josta oli kehkeytynyt todella ihana rauhallinen lötkömussukka. Ainakin sillä hetkellä, kun satuimme paikalle päiväuniaikaan ;) Siirissä oli yllättävän paljon samaa näköä Kiaran kanssa ja yllätyksekseni myös paljon Cindyn näköä. Turkinlaatu on tälläkin neidolla aivan superupea. Kokoa saisi olla vähän lisää, mutta ehkäpä neidit ovat hyvin hitaasti kehittyvää laatua? 



Seuraavaksi suuntasimmekin hotellille, johon Frodon ja Hipun porukat olivat majoittuneet sopivasti vastapäisiin huoneisiin :) Hippu vastaanotti hullut kissanaiset sängyn alla, mutta rohkaistui nopeasti leikkimään. Hippu on aivan upea ilmestys. Turkin runsaus on aivan omaa luokkaansa siskoihin verrattuna, ja luusto on todella vahva. 

Illan päätteeksi kävimme koko porukka hankkimassa ähkyt Amarillosta. ”Nukkumaan” pääsimme vähän ennen puolta yötä. Nukuttua ei tosin tullut tänä yönä yhteensä varmaan tuntia kauempaa. Naapurihuoneessa Dawkins ilmoitti mielipiteitään PÖRRRNAU, PURRRNAU, PIRRRNAU. Cindy vastaili välillä MURRR, MURRR. Tämän lisäksi Tristan yritti kokoajan kaivautua laukkuihin, tai ei pelkästään yrittänyt, vaan availi vetoketjuja ja sukelsi sinne. Myös kaapin päällä olleet lelut houkuttelivat hurjiin loikkiin ja rämähdyksiin. Kaiken lisäksi Cindy päätti pureskella muovisia tuolinjalkoja. Raapimapuu oli eri mallinen kuin kotona, joten niinpä sieltäkin rämähdettiin vähän väliä alas. Kolikoita tiputeltiin pöydiltä ja Kiara veti rallia sängyssä. Koko yö aivan älytöntä touhua. Vertailukohtana yö omassa kodissa, jossa eivät oikeastaan koskaan elämöi öisin millään tavalla. Kun paikka oli minullekin vieras, oli pakko olla kokoajan korva pitkällä ”mitähän ne nyt tekee”. Välillä tytöt käpertyivät molemmille puolilleni uinumaan, mutta kohta oltiin taas ovenraossa ihmettelemässä naapurihuoneessa elämöivää kaveria. 

Aamulla nousinkin erittäin pirteänä ennen kellon soittoa, kun ei nukkutouhusta kuitenkaan mitään tullut. Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin seitsemältä juuri eläinlääkäritarkastuksen alettua. Jonottaa ei tarvinnut, ja pääsin varaamaan pitkän rivistön Draconian klaanilaisille. Tai no, häkkirivien siirtelytalkoihin kului ensimmäinen vartti, eli ei ollut mitään valmiiina kun muutkin saapuivat paikalle. Kaiken lisäksi häkkien valmistuttua huomasimme, että olemmekin Ragdoll-rivissä. Eipä muuta kuin nostelemaan häkit käytävän toiselle puolelle... 

Ensimmäisenä arvosteluvuorossa olivat kilpparineidit Kiara ja Hippu, jotka siis kisasivat toisiaan vastaan. Tuomarina Veikko Saarela. Minulla oli hyvin vahva veikkaus siitä, että Hippu vie voiton, joten EX2 Kiaralle ei tuottanut ääretöntä pettymystä :) Hippu on kehittynyt huomattavasti nopeampaan tahtiin.  Erittäin positiivisena yllätyksenä oli kuitenkin, että tuomarin mielestä Kiara on kuitenkin raameiltaan suurempi ja pitempi. Hipulla on niin vankka luusto, että painoa on enemmän ja on jämäkämpi pakkaus. Isomman turkkinsa alla Hippu ei kuitenkaan siis mikään jättijärkäle olekaan. Toivotaan, että Kiarastakin ajan saatossa kasvaa iso tyttö, vaikka hieman kitkutellen sitä kokoa on tullut. Arvostelusetelissä on jälleen muutamia sydämiä, ja sen mukaan Kiara on suurikokoinen, pitkä, upea profiili, hieno kolmio ja kaunis ilme. Leuka voisi olla hieman vahvempi. Silmät ovat kauniit, mutta vähän dominoivat. Minkäs neiti suurille prinsessasilmilleen mahtaa :) Korvistakaan ei ollut valittamista, turkki on hieno, hienosti laitettu ja kaunis. Häntä on pitkä! Yleisvaikutelmana kaunis mukava naaras <3 Nuorten luokassa oli myös suuri kolli joka lähetettiin TP-valintaan, joten tyttöjen päivä päättyi sitten siihen. 

Sisarukset vertailussa

Cindyn ja Tristanin tuomarina oli Pia Nyman. Tuomaripöytien desinfiointiaineena oli käytössä Hygisoft. Ai että se olikin ihanaa ainetta! Cindy sekosi ihan kunnolla. Nuuuuh nuuuh pusk pusk, neiti puski ihanan tuoksuista pöytää loputtomasti. Hieman oli vaikea tyttöä tutkia ja arvostella, kun oli kokoajan peppu pystyssä nassu pöydässä :) Katsojat varmaan aattelivat, että sillä on hirveä kiima päällä. Yleisvaikutelmana Cindyn setelissä lukeekin ”Hömppä tyttö” :) <3 No, kerrankin oli tuomari, jonka mielipiteistä olin aivan samaa mieltä. Cindy on ”täydellinen” tyttö jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se on kokoa tai kahta liian pieni. Seuraavan kerran täytyy varmaan virittää näkymätön suurennuslasi tuomarin ja kissan väliin :) 

Tristan oli sitten jälleen se parannettu painos äidistään. Jättikokoisen tassukan kahden vuoden ikäkin jo häämöttää, mutta yleisvaikutelmana edelleen ”Leikkisä pikkumies :)” Kunpa pysyisikin tuollaisena aina! Piiiitkästä aikaa oli tarpeeksi kastraatteja paikalla, jotta saariin aikaa värin paras-valinta. Tristanilla oli kaksi ruotsalaista kilpailijaa, mutta niinpä vain Tristan nappasi voiton ja sai kutsun TP-valintaan ja myöhemmin tuli valituksi myös tuomarin parhaaksi :)

Myös muilla kasvateilla päivä meni hienosti. Frodon luokassa oli kolme nuorta poikaa, mutta Kristiina Rautio piti pojasta kovasti, ja niinpä Frodo sai EX1:n! Frodossa on Kristiinan mielestä ”sitä jotakin” ja kasvatuksellisesti hyvin mielenkiintoinen. Huolimatta siitä, että värin paras meni nuorten luokan tytölle, myös Frodo haluttiin mukaan TP-valintaan. Aika erikoista, mutta Kristiina halusi vielä silloinkin korostaa, että Frodo on hyvin hieno yksilö. 

Frodo & Albert Kurkowski
Darwinilla alkavat hormonit vähitellen heräillä, joten näyttelykäytös ei välttämättä ole enää ihan enkelimäistä. Siitä huolimatta poika sai luokkansa viimeisen sertin ja valmistui Grand International Championiksi + bonuksena vielä värin paras! 

Lasten hienojen saavutusten ansiosta Cindy oli päivän paras siitosnaaras! Ehdin kyllä jo pettyä, kun näyttelyn lopuksi kuulutettiin siitosnaaraaksi joku toinen. Mutta kas, se olikin uros… Eli pettymys vaihtui sitten kuitenkin iloon :)

En edes muista moneltako näyttely päättyi, mutta eiköhän se ollut sen 7. Majapaikkaan päästyämme ei sitten syömisen lisäksi paljon muuta tehty, vaan hilppastiin nukkumaan toiveissa saada edes hieman enemmän unta kuin edellisenä yönä. Ainakin alku oli lupaava, kun Cindy käpertyi jalkoihini ja muutkin ottivat uniasennot. Kymmenestä kahteentoista nukuttiinkin melko sikeästi, mutta loppuyö oli jälleen katkonainen. Cindy päätti, että suljettuja ovia ei sallita, ja avasi jatkuvasti sekä vessan, että tuulikaapin oven. Tristan tietenkin heti haukkana suihkukaivolla putkimiestä leikkimässä, joten eipä siinä auttanut kuin kerta toisensa jälkeen nousta sulkemaan ovet ja leikittämään kissat hetkeksi väsyksiin. Hohhoijaa! Tietenkin sitten puoli kuuden aikaan kaikki käpertyivät nukkumaan, ja sain itsekin kunnolla unenpäästä kiinni. Puolen tunnin kuluttua kello herätti, eikä kukaan kissoista tehnyt elettäkään herätäkseen… Huoh! 

Darwin ja Dawkins jäivätkin sunnuntai-aamuna kotiin nukkumaan, mutta onneksi löysin omin nokkinenikin labyrinttikylästä ulos, sen verran monta kertaa se tuli ajettua läpi viikonlopun aikana :) Sunnuntaina ekana vuorossa olivat mustavalkoiset nassukat tuomarinaan Beverly Elian Romaniasta. Hänellä ei ollut meille juurikaan mitään uutta kerrottavaa, ja itseasiassa Cindyn ja Tristanin setelit ovat melkein identtiset yleisvaikutemaa lukuunottamatta! Tristan on attractive boy ja Cindy sweet female :) Molemmat saivat jälleen sertinsä, ja VP-valinnoissa oli jälleen samat vastustajat. Tristan sai yhdeksännen värin parhaansa! Enää puuttuu yksi DVM-tittelistä, tosin ikärajakaan ei ole vielä täynnä. 

Kiaralla oli tuomarina jälleen sama kuin 2kk sitten Pohkississa, Mira Fonsén. Sunnuntaina ei ollut vastustajaa, joten tulos oli EX1 ja sama uros-nuorukainen lähetettiin jälleen TP-valintaan. Mitään negatiivista ei Kiarasta tälläkään kertaa sanottu, typykkä vain tarvitsee aikaa kasvaa ja kehittyä. 

Cindy ja Tristan pyörähtivät jälleen myös TP-valinnoissa, mutta tällä kertaa kukaan ei mennyt paneeliin. Frodon omistaja sai kunnian pidellä Cindyä TP-valinnassa kun itsellä oli syli toista kissaa täynnä, ja kyllä täytyy sanoa että on se vaan nätti neiti kun yleisöstä katselee. Onkohan jossain päin maailmaa jo kehitetty kissojensuurennuskone?

Siitosluokassa ei sunnuntaina ollut muita naaraita, joten Cindy kävi jälleen pokkaamassa pokaalin :) Pisteissä ei toki ollut hirveästi hurraamista kun Darwinkin oli jäänyt kotiin. 


Kotimatkalle pääsimme suht hyvissä ajoin, mutta pimeä tie ja loputon sade eivät silti hirveästi houkutelleet. Pyyhkijät eivät saaneet matkalla levähtää hetkeäkään, ja puolivälin tienoilla vesi muuttui sitten pikkuhiljaa kiinteämpään muotoon, kunnes kohta tuli räntää vaakatasossa. Niin, just sitä joka ois voinu pysyä poissa! Kummasti sama tie jota tullessa päästeltiin satasta, muuttui 60-70 matelutieksi. Eipä sillä, tuo vauhti tuntui ihan riittävältä siinä säässä, eikä 150km edessä madellut rekkakaan tuntunut hirveältä rasitteelta, ihan hyvä vaan kun aurasi meille tietä. Ja toki myös tiputteli uumenistaan jotain jättimäisiä lumijääpalloja, joita ei ehtinyt väistää... 
Paluumatkaan saatiin tuhrattua yli tunti kauemmin, mutta perille päästiin. Mielenkiintoisen sään ansiosta pysyin myös hyvin hereillä, vaikka unta oli viikonlopun aikana aika niukasta kerätty varastoon. Kotona sitten simahdinkin välittömästi sänkyyn kaaduttuani kännykkä kädessä. Zap.
Onneksi maanantaina oli vapaapäivä. Kisut retkottivat koko päivän milloin missäkin ketarat ojossa. Misty vain energisenä ihmetteli, mikä kavereita vaivaa. Nyt saadaankin sitten hetki taas lekotella kotona. 




Kiara 7,5 kk