torstai 27. syyskuuta 2012

Hei, hei Väinö!

Väinö lähti viime perjantaina kohti uuteen kotiin uusien ystävien luo Vantaalle. Mikä mukavinta, hänellä on nyt kaverinaan siskopuoli Usva :) Paras kaveri tosin taitaa tällä hetkellä olla koira - ovat samalla aaltopituudella rajujen leikkien suhteen :) Täytyy sanoa, että Väinö taisi kyllä olla lempparini tästä pentueesta. Aivan älyttömän suloinen luonne! Kaiken lisäksi nyt 16-viikkoisena uuteen kotiin muuttaessaan hän painoi hurjat 3150 grammaa! Luusto on todella vahva, jalat korkeat ja vartalo pitkä. Pää on vielä hieman kapea, mutta se tulee sitten perässä kun ehtii. Toivotaan, että Väinön kehitys jatkuu hyvänä ja hänestä tulee hieno lempeä jättiläinen. Väinöä tullaan näkemään myös näyttelyissä, mahdollisesti Ery-Sydissä sunnuntaina, mutta viimeistään Turokissa lauantaina!

Väinö lähdössä, mato mukana!

Veikko olisi kovasti tahtonut lähteä Väinön mukaan. Heti kun kuljetusboksi oli saatu koottua, sujahti Veikko sinne odottamaan, eikä meinannut millään suostua tulemaan ulos. Ihanainen Veikko on siis vielä vailla kotia. Tällä hetkellä ovat Viljan kanssa paita ja peppu, mutta pikkuhiljaa olisi meidänkin taloudessa aika päästä "normaaliin arkeen" neljän kisun kanssa. Haluatko sinä tarjota Veikolle kodin jossa hänelle on tarjolla paljon huomiota, seuraa ja sylipaikkoja? Veikko on äärimmäisen ihmisrakas kehrääjä sekä aktiivinen, vauhdikas hassuttelija. Veikko tarvitsee ihmisseuran lisäksi myös eläinkaverin. Veikolla on pentusista jo nyt vakuuttavin pörröturkki, ja puitteet ovat kunnossa myös näyttelyhurmuriksi!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Mekkotyttö

Torstai-yönä alkoi paasto, kun Cindyli alkoi valmistautua sterilointioperaatioon. Tullessani perjantaina lounastunnilla hakemaan tyttöä, kovasti pyydettiin ruokaa ja kiehnättiin. Kävin vessassa, ja sieltä tullessani typy olikin sitten kadonnut. Ei auttanut raksujen rapistelutkaan. Aivan mahdoton tuo ajatustenlukukyky! Raapimapöntön pimeimmästä kolosta se typy sitten löytyi, ja pienen taistelun jälkeen sain sen sieltä ulos. Lähdettiin huristelemaan kohti klinikkaa. Nukutuspiikki aiheutti hieman kuolaamista ja sitten painuttiinkin unten maille. Tunnin päästä sain hakea pienoisen unimaijan. Leikkaus oli mennyt hyvin. Kuulemma oli hyvin huomannut, että oli juuri ollut kiima...

Uutta muotia

Cindyn maaliskuussa yhtäkkiä puhjennut ientulehdus ei ole vieläkään parantunut. Vajaa kuukausi sitten kirjoitin, että saimme siihen vielä antibioottikuurin, josko se auttaisi. No ei auttanut. Harjauskin saa suun vaan enemmän punottamaan ja vuotamaan verta. Suu tarkastettiinkin nyt samalla kertaa, eikä siellä kuulemma näkynyt yhtään hammaskiveä, vain hieman plakkia. Lääkäri oli katsonut parhaaksi, että otetaan sieltä koepala ja lähetetään tutkimuksiin, kun hoidot eivät kerran auta. Juuri vähän aikaa sitten olin äimistellyt pian erääntyvää vakuutuslaskua, mutta taas sain vahvistuksen sille, että kyllä ne vakuutukset vaan kannattaa pitää voimassa! Tästä yllärinä tulleesta koepalan otosta korvattiin semmoinen summa, jonka koko vakuutus maksaa puolessa vuodessa, joten kiltisti maksan kissojen vakuutusmaksuja jatkossakin! Tulokset koepalasta tulevat viikon sisällä. En edes älynnyt kysyä, mitä siitä mahdetaan testata?! Kääk, toivottavasti ei ole mitään hurjaa!


No, operaation jälkeen kisun "luvattiin" nukkuvan noin 4-5 tuntia. Otin siis Cindyn töihin mukaan uinumaan. Eipä sitten mennyt kuin vajaa 2 tuntia, kun tytteli pönkäsi pystyyn, ja alkoi kuulua yök-yök-yök... Ei meinannut uni enää maittaa, ylös olisi pitänyt päästä. Paperinpyörittelyni taisi kuitenkin olla niin uuvuttavaa katseltavaa, että vähän maltettiin torkkua, kunnes lähdettiin kotiin. Kotona olin laittanut vessan lattialämmityksen täysille ja vuorannut vessan pehmoisilla peitoilla. Boksin oven auettua Cindy singahtikin heti ulos. Kävely ei juurikaan edes horjunut, vaikka operaatiosta oli vasta kolmisen tuntia! Makoilin neidin kanssa tunnin verran lattialla - tai no Cindy lähinnä käveli ja tutkisteli ja kehräili. Sitten tuli aika lähteä hakemaan Väinön uutta omistajaa junalta. Katsoin parhaaksi laittaa Cindyn siksi aikaa boksiin lepäilemään, jottei se nyt ihan villinä siellä vessassa pomppisi. Takaisin tullessani neitiä ei enää yhtään kiinnostanut moisessa toipilashuoneessa pötköttely, joten päästin sen ulos. Kaverit hieman haistelivat, ja Cindy jolkotteli ja pomppi ihan normaalisti. Vähän kauhuissani olin, kun hyppi pitkin sohvia ja lopulta korkealle raapimapönttöön nukkumaan. No, mikäs siinä jos tunsi jo olevansa ihan kunnossa! Sukkapukukaan ei näyttänyt mitenkään häiritsevän.

Mamma hei, mikä hätänä?


Yöllä joskus kolmen aikaan heräsin ja lähdin etsimään, missä Cindy on, ja miten hän voi. Puunkolosta löytyi uinumasta, tarjosin sinne hieman ruokaa ja menin takaisin nukkumaan. Lauantai olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Puolen päivän aikaan heräsin, jolloin Cindy raahautui epätavalliseen paikkaan eteisen matolle hiekkalaatikon viereen möllöttämään. Siinä se sitten möllötti ihan koko päivän tyhjyyteen katsellen. Välillä kellahdettiin kyljelleen, mutta ei sekään kovin levolliselta näyttänyt. Koitin nostaa potilaan mukavampaan paikkaan pehmeään pesään, mutta heti raahauduttiin takaisin eteiseen. Ei auttanut särkylääke, ei mikään. Nutriplussaa ja muita herkkutahnoja tarjoilin, ne onneksi maistuivat. Eteen kannettuja ruokiakin maisteltiin muutama suullinen. Eipä moista masentunutta möllykkää silti kovin kiva ollut katsella. Illalla nukkumaan mennessäni nostin Cindyn viereeni sängylle, ja siinä se sitten lepäsikin koko sen 12h minkä minäkin. Välillä heräsin siihen, kun pukua pestiin riiips riiips riiiips. Repiä sitä ei kuitenkaan yritetty, eikä haavan kohtaan kiinnitetty mitään huomiota.

Lauantai-Cindy. Voiko olla surkeampaa näkyä :(

Sunnuntai-aamuna en enää kestänyt katsella masentuneen näköistä mököttäjää, joten ajattelin ottaa puvun pois ja testata, onko se syynä moiseen apaattisuuteen. Cindy ilahtui selkeästi, ja vaikutti heti paljon normaalimmalta ja alkoi peseytyä. Haavaan ei edelleenkään juurikaan kiinnitetty huomiota, se näyttikin oikein siistiltä ja oli pienempi kuin luulin. Haavalappu löytyi pentujen leikeistä jo lauantai-aamuna... Cindy siirtyi petiin nukkumaan ihan normaalille väkkärälle, eikä enää epäluonnolliseen kyyhötysasentoon. Sitten tein virheen, ja jätin kisun vartioimatta kymmeneksi minuutiksi. Takaisin palatessani oltiin täyttä päätä haavan kimpussa, ja verta tuli kuin saavista kaatamalla! Haava oli auennut korkeintaan millin matkalta, mutta verta tirrasi pitkin lattioita. Onneksi en ollut hajottanut pukua, koska pakkohan se oli saada takaisin. Putsaamisen jälkeen laitoin ihoteipillä haavan päälle lappusen, ja sitten vaan miettimään, mitenköhän tuo verkkopuku puetaan takaisin?! Tyhmällä omistajalla meni varmaan puoli tuntia koittaessa pukea sitä miten päin milloinkin, kunnes lopulta meni oikein ;) Onneksi kisu oli kärsivällinen. Haava jätettiin taas heti hienosti rauhaan, vaikkakin jalanreiät ovat puvussa jo niin venyneet, ettei se taida kauaa enää koossa pysyä. Toivotaan nyt kuitenkin, että haava ehtii sen verran mennä kiinni, ettei sitä enää saa nuoltua auki! Vähän se puku taas vauhtia hidasti, mutta hieman enemmän on nyt mekon kanssa liikuttu, jopa ruokapaikalle. Yö nukuttiin taas vieressäni, kun illalla hänet siihen nostin. Puku alkaa olla aika rääsy, mutta estää kyllä tehokkaasti haavaan koskemisen.

Henkivartija

Piristy mamma vähän!

On ollut ilo seurata, kuinka Vilja-vauva hoitaa mammaa. Pusketaan ja mennään viereen nukkumaan, halaillaan. Kunpa tyttöset pysyisivätkin näin hyvinä ystävinä! Vaikka meillä kaikki kisut ovatkin keskenään kavereita, ei sellaista erittamatonta haliparia ole. Paitsi tietenkin pennut. Cindy tykkää pikkulapsistaan edelleen kovasti, eikä ole vielä niihin kyllästynyt.

Pidän mammaa kädestä kiinni. Kai saan vähän poseerata samalla?
Pesurit ♥
Vahdin tässä mammaa. Kai saan vähän poseerata samalla?

Ei hätää mamma, minä pidän kiinni ♥
Nyt toivotaan vaan pikaista paranemista Cindyläisen haavalle!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kastraattikerho saa uuden jäsenen!

Cindy on nyt jo monenmonta päivää ulvonut, että hän tahtoo lisää pentuja. Auuuuu, auuuuu! Eteisen matto on täynnä hirveitä karvatolloja, kun neiti siinä pyörii ja möyryää. Illalla löysin myös yhden merkkauspissan kiipeilypuusta... Niinpä aamulla päätin, että nyt on aika päästää tytteli nauttimaan ansaituista eläkepäivistä! Aika on nyt varattu perjantaille. Nopeasti, ettei Vilja vaan ala ottaa mallia, ja etteivät kaikki karvat muuta kissasta mattoon.

Cindy on todellakin eläkepäivänsä ansainnut. Hänellä on 13 kaunista ja komeaa jälkeläistä, en voisi olla tyytyväisempi Cindyn aikaansaannoksiin. Hän on ollut ihan huippuhyvä emo, parempaa alkua en olisi kasvatukselle voinut toivoa. Toivotaan, että Vilja aikanaan jatkaa emonsa jalanjälkiä!

Äiti ja tytär valvomassa imurointia :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Pirok-kuulumisia

Keskiviikkona meillä oli pesupäivä. Vilja ei oikeastaan olisi pesua vielä tarvinnut, mutta kokemuksen vuoksi neitikin kävi suihkussa. Ei ollut kivaa. Aluksi rimpuiltiin ja kiljuttiin. Tähän asti kaikki pennut ovat olleet ekapesussa tyyniä, mutta Vilja ei oikein moisesta touhusta piitannut. Pikkuhiljaa sitten kuitenkin rauhoituttiin. Föönaus oli toinen ei-kiva juttu, mutta namujen avulla saatiin turkki puolikuivaksi. Noin pieni karvapallero tosin olisi kuivunut itsestäänkin nopsasti, mutta harjoitellaan tulevaisuutta varten.

Tristanin pesu puolestaan meni tuttuun tapaan pojan istuessaan rauhassa paikoillaan sekä pesun, että föönauksen ajan. Jostain syystä Tristan tahtoi välttämättä istua lavuaarissa föönattavana...

Perjantai-iltana vähän ennen puolta yötä elokuvaa katsoessa aloin nuuskia että mistä tulee tuo kissankakan haju? Nuuskin pojat läpi, mutta ei. Sitten Vilja oli kiipeämässä telkkarin päälle, kun katsoin että mitä siltä oikein roikkuu hännästä? No kakkaa tietenkin! Ja sitä olikin sitten koko häntä, takamus ja takajalat täynnä! Koskaan ennen ei ole moista tapahtunut, joten kylläpä oli loistava ajoitus! Makkarin lattialla oli menty kakkajunaa, ja vana kulki läpi huoneen. Ei siinä sitten muuta kuin kisu uudestaan pesulle noin niinkuin 6 tuntia ennen näyttelyyn lähtöä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin tuo pienempi yksilö, eikä muhkukarvaturri...

Joko mennään? kysyy Vilja

Yöunet jäivät pariin tuntiin, ja lähtö meinasi hieman myöhästyä... Kun aamulla auton starttasin ja löin navigaattorin päälle, se kertoi että olisin perillä 10:00. Ihan hyvä muuten, paitsi että eläinlääkärintarkastus päättyisi 9:30... No, matka-ajassa saatiin hieman kirittyä, ja olimme perillä 9:20. Valitsimme tietenkin hitaimman jonon, ja oltiin aikalailla viimeiset eläinlääkärintarkastuksessa... No ei se mitään, sturdille oli varattu paikka, ja senhän heittää kokoon parissa sekunnissa, eikä kisujen arvostelutkaan olleet heti aamusta.

Olin aivan yllättynyt, kuinka hienosti Vilja matkusti. Boksissa oli pehmoinen pesä, jossa neitonen lepäili ja nukkui koko matkan tosi nätisti, hiiskumatta sanaakaan, vailla huolen häivää. Ehkä vastapäätä näköetäisyydellä matkustanut idoli-isoveli rauhallisella käytöksellään näytti mallia.

Sturdiin päästyään Viljalla olisi ollut energiaa vaikka kuinka, ja typy kuperkeikkasi, leikki ja hassutteli minkä ehti. Typyä ei näyttänyt yhtään jännittävän, vaan kehräsi, jutteli ja leipoi jatkuvasti.

Kauneusunilla

Näyttelykatti

Lauantain tuomarina oli Glenn Sjöbom Ruotsista, ilmeisesti ihan tuore tuomari II-kategoriassa. Hän tykkäsi Viljasta oikein kovasti. Arvosteluseteli on täynnä pelkkää excelenttiä ja yleisvaikutelma "very sweet and friendly female" ♥ Vilja kehräsi koko arvostelun ajan, ja tuomari painoi kisun muutaman kerran korvaansa vasten, pussaili, hymyili ja myhäili silmät kiinni. Mukava näyttelyuran aloitus!

Myös Tristanista Glenn tykkäsi kovasti. Mitään yrityistä sanottavaa hän ei keksinyt, kaikki oli vain excelenttiä ja yleisvaikutelma oli "friendly male". Tämän sertin myötä Tristan valmistui Supreme Premieriksi! Nyt on sitten kaikki tittelit jo saavutettu, vaikka ikää on vasta 2½ vuotta.

Molemmat pääsivät TP-valintoihin. Valinnassa Vilja sai vielä hurjasti kehuja ja "I love you"-kommentteja, mutta pidemmän korren veti komea maine coon-poika. Vilja oli kuitenkin erittäin hyvä kakkonen :) Kastraattiuroksia oli monenmonta, valinta kesti kauan, mutta paneeliin meni tietenkin Pata Ässä.

Kaksi marjaa

Valmistumislahjaksi Pirok tarjosi Tessan kuvauksen. Paikanpäällä tosin selvisi, että ilmaiseksi saa vain 2 kuvaa. No enhän minä niin vähään tyytynyt, joten otin lisäksi vielä 6 kuvaa omalla kustannuksella. Taustaksi valitsin tällä kertaa hieman pinkkiä miehekkäämmän vihreän värin. Pentusten isukista Oskarista on niin kauniita kuvia samalla vihreällä taustalla, että halusin itsekin testata sitä. Nyt sitten jänskätellään varmaan pari kuukautta, että kuvat kolahtavat sähköpostiin...

Näyttelyssä oli paikalla myös Usva, joka majaili viereisessä häkissä. Oli mukava nähdä typyliiniä ♥ Hän otti oikein rennosti, ja lötkötteli häkissään murhaava ilme naamallaan ;)

Usva hymyilee ylpeänä hienosta sertistään!
Kuva: E. Kaukiainen

Usva lepäilee

Näyttely päättyi puoli seitsemän aikaan, ja lähdimme ajelemaan yöpaikkaan. Vaikka takana oli pitkä näyttelypäivä, Vilja jaksoi ihan loputtomasti leikkiä pienten ihmisleikittäjien kanssa. Ja kun leikitys lakkasi, juostiin vielä portaita ylös alas ja yläkerrassa edestakaisin niin että tanner tömisi! Hiukan kyllä hirvitti, koska tullaan ylätasanteelta päistikkaa alas...!

Illalla Tristan päätti sitten ottaa mallia pikkusiskosta. Laatikkoon käytiin päästämässä ihan normaalit kakat, mutta jostain syystä sitä kuitenkin tarttui aimo annos myös pöksyihin. Ei voi olla totta! Eihän siitä oikein mitään tullut, kun yritin pöksyjä pyyhkiä paperilla ja huljutella lavuaarissa. Kammankin oli jättänyt näyttelypaikalle "en mä sitä kuitenkaan yöllä tartte". No niinpä niin. Haisu jäi, mutta onneksi siiseli oli sitten yöllä itse putsannut hyvin.

Nukkumaan pääsimme yhdentoista aikaan. Minä sammuin kuin saunalyhty, ja onneksi kisutkin kävivät levolle. Kuuteen asti nukuttiin häiriöttä, kunnes Vilja sitten ryhtyi riehumaan. Kello olisi herättänyt vasta seitsemältä, mutta eihän siitä nukkumisesta enää mitään tullut, kun Vilja sinkoili ympäriinsä ja peiton alle ja juoksipa suoraan naaman päältäkin. Vähän ylimääräistä energiaa purettiin sitten juoksemalla jälleen portaissa. Lopulta meno näytti niin villiltä, että yläkaiteen päällä keikkuva pikkuneiti piti sujauttaa boksiin turvaan.

Olen aika tyytyväinen saavutukseeni, kun tällä kertaa en ajanut ollenkaan harhaan Raholaan suunnistaessani enkä sieltä poistuessani! Ehkä siellä onkin jo ihan tarpeeksi seikkailtu. Näyttelypaikkakin oli tällä kertaa hieman siedettävämmässä kunnossa. Lattioille levitetyt matot olivat hieman parempia kuin ne viimekertaiset, joka kulmasta repsottavat kamppaajat. Todella monta ilmalentoa ja kompastumista tosin tuli tälläkin kertaa todistettua... Vessat olivat edelleen yhtä kamalan sokkelon päässä kellarissa, mutta sentään toimivat tällä kertaa. Tuomarinpöydät oli laitettu fiksumpaan paikkaan, joten ruuhkat olivat vähäisempiä, kun istumispenkit olivat tuomaripöytien takana, eikä kaikki vain seisoa pönöttäneet tukkien paikan.

Sunnuntaina meillä oli tuomarina Linda Sviksa Latviasta(?), myöskin uusi kakkosen tuomari. Hänkin tykkäsi Viljasta oikein kovasti! Vilja oli aivan innoissaan tuomarin leluista, leikki ja höpöili ja kehräili. Tuomari sanoi, että on aivan ihana nähdä näyttelyissä tällaista kisua, joka todella nauttii olostaan. Minä olin tietysti pakahtua ilosta, kun olin vähän jännittänyt, miten VauhtiVilja mahtaa käyttäytyä. Tämän päivän seteli oli ainakin erittäin kattava, kaikesta mahdollisesta oli kirjoitettu ja kaikki oli excelenttiä. Yleisvaikutelmana "super-charming & attractive girl" ♥ Arvostelusetelistä löytyy myös monta sydäntä! Värin paras- valinnassa oli lisäksi aikuinen uros ja aikuinen naaras, mutta Viljasta tuli värin paras :)

Myös Tristanista hän tykkäsi kovasti, excelenttiä ja strongia jälleen kaikki. Erityiset kehut super grooming & presentation! Yleisvaikutelma "charming & sweet gentleman" ♥ Mustavalkoisissa oli myös toinen kastraattiuros Heinuntuvan Iisakki, ja tuomari halusi verrata näitä kahta. Molemmat ovat suuria ja komeita, mutta paremman pään takia tuomari valitsi Tristanin TP-valintoihin.

TP-valinnoissa naaraiden välillä pähkäiltiin varmaan vartti. Tristanin kanssa istuimme penkillä odottamassa vuoroamme huokaillen antamassa tassua ja syömässä nameja. Kun vuoro vihdoin tuli, oli valinta "hieman" nopeampi. Tristan on kuulemma absolutely perfect kisu, joten hänet valittiin tuomarin parhaaksi. Siinä odotellessamme olin  kuunnellut sivukorvalla joidenkin juttuja isojen kissojen näyttelyasennoista. Tuon kanssa minäkin pähkäilen, kun Tristan on niiin pitkä ja painava, että meinaa olla pitkissä valinnoissa vähän vaikeuksia. Lauantainakin tuomari sanoi, että taitaa käydä vähän raskaaksi... No ei kai, kun taisin olla naamasta aivan punainen ja melkein hikeä pukkasi ja kissa alkoi valua keskikohdastaan... Pitäis vissiin vaan ahkerasti käydä salilla! No, otin vinkeistä vaarin ja päätin nostaa kisun korkeuksiin niin että takajalat tukeutuvat olkapäähän. Yleensä kun tuen oman kyynärpään lonkkaluuhun. No, olihan se toki hieman uljaamman näköinen noin, mutta enpä varmaan siinäkään jaksaisi sitä kymmentä minuuttia pitää. Parhaiten sujuisi kun saisi venyttää kisun suorilla käsillä pään päällä, mutta moinen herättäisi ehkä jo liikaa huomiota :D

No, päivän päätteeksi sitten Tristan meni paneeliin. Kilvassa oli 9 komeaa kastraattiurosta. Tristan oli siihen aikaan päivästä jo ihan unella, ja pani paneelipöydälle maate. Jollakulla tuomarilla oli kuitenkin niin mukava huisku, että Tristan innostui leikkimään ja kääntyi mm. selälleen lötköttämään ja leikkimään. Niinkuin mikäkin pentu taas :) Esiintyminen olikin sitten jopa kolmen äänen arvoinen :) Voitto meni viidellä äänellä birmalle. Hieno suoritus kuitenkin taas, saa mamma olla ylpeä ♥

Ohhoijaa, kun ramasee...

Vähän viiden jälkeen tuli poistumislupa, ja lähdimme köröttelemään kohti Vaasaa. Vilja matkusti taas tosi hienosti, mutta Tristan alkoi Parkanon kohdalla piippailla surkeasti. Pissahätää epäilin, kun ei näyttelyssä ehtinyt käydä vessassa kun esiintymisten välillä vaan nukuttiin sikeästi. No, 50km ennen Vaasaa nenään kantautui sellainen aromi, ettei epäilystäkään mikä hätä oli ollut. Tristan ei ole ikinä ennen tehnyt mitään vahinkoa kuljetusboksiin, vaikka Tallinnassakin ollaan käyty useampi kerta, jolloin boksissa vietetty yli 12h... Hiekkistä en viitsi boksiin tunkea, kun hädintuskin kisu mahtuu sinne itse. No, pysäytin bussipysäkille ja päästin surkean näköisen Tristanin ulos boksista. Todella kreivin aikaan olin juuri ostanut näyttelystä uuden Clipper 3:n. Ja mikä onni, että otin sen valmiiksi kootun, enkä osissa olevaa. Tristan sujahti mielellään uuteen puhtaaseen boksiin. Eihän moisen haisun kanssa olisi ollut kovin mukava matkustaa. Vanhan boksin takanurkkaan oli päästetty mukava löysä läjä. Patja ja filtti oli kohteliaasti siirretty syrjään, etteivät ne sotkeutuneet. Kisukin oli säilynyt puhtaana.  Taisi pojulla jostain syystä olla vähän masu löysällä, kyllähän se normaalisti olisi jaksanut pidättää, eihän edellisestä kakasta ollut vasta kuin alle vuorokausi. No, oikein ajoitetun ostokseni ansiosta loppumatka sujui Tristanillakin mukavasti.

Valmiina kotimatkalle
Vilja otti lokoisan kotimatka-asennon.
Taustalla joku linssilude ;)

Kaikenkaikkiaan ihan mukava reissu, tuli nähtyä paljon tuttuja kisuja ja ihmisiä. Viljan hieno käytös ja monet kehut lämmittivät mieltä ja Tristan-mössykkä oli hyvänä tukena ja turvana ja esimerkkinä pienemmälleen :) Seuraava näyttely taitaa olla sitten marraskuun alussa Seinäjoella. Vilja osallistuu, Tristan on harkinnassa. Näyttää nimittäin siltä että kun talvi on tulossa, täytyy vaihtaa bikineihin :)

Ainiin, sellainenkin iloinen uutinen, että Väinölle on nyt koti tiedossa! Väinö lähtee perjantaina Vantaalle Usvan (+kahden muun kissan ja koiran) kaveriksi :))

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pihkaa ja puistoilua

Halusin hieman ilahduttaa Tristania ja Viljaa ennen pesuja ja näyttelyreissua. Niinpä sujautimme valjaat päälle ja hurautimme Tiklas-puistoon. Sää oli mitä mahtavin ja puisto ihanan vehreä ja rauhallinen.

Arvaa kuka!
Ensitöikseen Vilja hurautti puuhun.
Moikkelismoi! Pihalla on kivaa!
Mitenniin en saa enää kiivetä puuhun?
Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkan ♪♫
Oi nam, paisti!

Tristan loikkasi hautausmaan aidalle tassuttelemaan

Vilja oli todella kateellinen isoveljelle!
Mäkin haluan! Miksen mä pääse?
Viljakin nostettiin tutkimaan jännittävää kasvia
Puskassa voi myös vähän poseerata
Kiivettäisiinkö puuhun?

Oi nam, paisti!
Tuonne voisin ampaista...
Ai en vai?
Könsikäs
Kas, kiva penkki.
Lokki näköpiirissä!
Iloiset ulkoilijat
Vaikka kismelit ulkotarhaan päivittäin pääsevätkin, on valjastelu ihan toisesta maailmasta. Uusia tuoksuja ja ääniä, jänniä eläimiä, kirmailua ja kiipeilyä puissa. Ei kyllä olisi uskonut, että Vilja oli vasta toista kertaa pihalla. Hienosti häntä pystyssä seikkailtiin. Ensi töikseen Vilja hurautti mäntyyn. Ja arvatkaa vaan kuinka pihkainen häntä, masu ja kauluri siitä seurasi! Juuri sopivasti näin paria päivää ennen ensiesiintymistä. No, margariinin, talkin ja kamman avulla sain suurimman osan pois, mutta kyllähän sitä karvaakin hieman lähti mukana...

Isoveli on Viljan suuri idoli, ja kyllä oli neiti katellinen, kun Tristan pomppasi korkealle aidalle. Vilja piipitti surkeasti, yritti hyppiä perässä ja juoksi kovaa kyytiä aidanviertä etsien matalampaa kohtaa, mistä pääsisi Tristanin luo. Tristanille jaettiin puskuja ja välillä jolkoteltiin peräkanaa tai kylkikyljessä. Puistossa vierähti mukava puolitoistatuntinen, ja arvatenkin yöllä nukuttiin hyvin sikeästi :)


tiistai 11. syyskuuta 2012

Viljan ensiesiintyminen lähestyy!

Tulevana viikonloppuna matkaamme Tampereelle. Tiedossa on pikku-Viljan ensiesiintyminen näyttelyssä. Tristan lähtee mukaan tueksi ja turvaksi. Kisukoita voi tulla treffaamaan Raholan liikuntakeskukseen lauantaina ja sunnuntaina klo 10 - 17. Meillä on mukana musta tuplasturdi ja näyttely EI ole eurotyylinen, joten valitettavasti kisuista ei juuri mitään näy siitä mustan verkon läpi... Mutta jos olen paikalla, kisut mielellään raottavat asumuksensa ovia ;)


Myös Veikko ja Väinö voisivat matkustaa mukanani Tampereelle uutta kotiaan vastalle, mutta toistaiseksi moisia ei ole tiedossa. Ota siis yhteyttä, jos olet yhtä tai kahta ihanaa kehruupalleroa vailla :)

Vähän kyllä jänskättää, mitä Vilja mahtaa tuumata moisesta touhusta. Vilja on niin vauhdikas touhutassu, ettei yleensä jaksa kauaa pysyä paikoillaan ihmeteltävänä. Tytteli on myös vasta 2 viikkoa yli sallitun alaikärajan, eli näyttelyn nuorimpia, ellei jopa nuorin mirri. Olisi mukavaa, jos sattuisi olemaan muitakin mustavalkeita pentuja, ja saataisiin vähän vertailua. Mutta saapa nähdä, mustavalkeat ovat yleensä aika harvassa.

Myös Rahola näyttelypaikkana vähän ärmystyttää, viimeksi vannoin ettei enää ikinä sinne! Pirkkahalli on niin loistava näyttelypaikka, Raholasta ei viimekertaisen perusteella ole mitään positiivista sanottavaa. Toivottavasti siellä on tehty ihmeitä ja yllätynkin positiivisesti tällä kertaa!

Huomenna tiedossa sitten puunaustalkoot! Saa nähdä pysyykö Tristanilla turkis päällä pesun läpi, kun yhtäkkiä jokapaikka on alkanut olla pullollaan valkoisia kaulurihaituvia... Tietysti taas juuri ennen näyttelyä ;P

Vilja 14 viikkoa

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

13-viikkoiset

Voiton 13-viikkoiskuvat tuli esiteltyä jo viime postauksessa, joten tässä loput 13-viikkoiset vekkulit!
Veikko ja Väinö ovat edelleen vailla koteja. Aika uskomatonta, onhan kyseessä sentään 2 kaikkein parasluonteisinta Cindyn pentua. Ei minulla toki ole mitään sitä vastaan, että pojat ovat täällä sulostuttamassa elämääni, mutta toivoisin tietenkin, että pääsisivät pian ilahduttamaan uutta perhettään. Sen ne osaavat takuuvarmasti tehdä. Pojat kehräävät ihan loputtomasti ja ovat molemmat aivan ihania sylikissoja. Veikko edelleen enemmän ihmisistä riippuvainen, vaikka Väinö nykyään tulee paijattavaksi jopa Veikkoa useammin.


Veikko
Ota heti syliin -ilme

Vähän vakavampanakin osataan olla!
Väinö
Harjoitellaan hienoja poseerauksia jo näyttelyitä varten...
Vilja