Olen kokoajan ajatellut, että meillä on ollut puolen vuoden näyttelytauko, mutta eihän siitä edellisestä Turokista ollut kuin 4kk. No, pitkään on silti kotona möllötelty. Cindy puolestaan ei ole näyttelyssä käynyt yli vuoteen, viime näyttelystään hän jäi treffeille Oskarin kanssa.
Lauantaina lähdimme matkaan kohti Kristiinaa, jossa nukuimme ruhtinaalliset neljän tunnin unet. Kisut oli illan mittaan väsytetty niin hyvin, jotta hekin kuorsasivat rauhassa koko yön. Neljältä soikin jo herätyskello, ja 5:23 oli koko jengi tavaroineen saatu ahdettua autoon. Kisut saivat kuunnella konserttia, kun hoilasin täysillä Neon 2:sta jotta pysyn hereillä. Ihme kyllä tällä kertaa ei hirveästi väsyttänyt. Hurjastelimme aika vauhtia pitkin autioita teitä, ja matkaan kului 2 tuntia ja 45 minuuttia. Eläinlääkärintarkastuksessa ei enää juurikaan ollut jonoja.
Vilja oli sitä mieltä, että häntähän ei mikään lääkäri tutki... Hyvää esimakua tulevaan päivään, kun tuhatjalkainen rimpuili jokaiseen ilmansuuntaan... Vilja ei yhtään tykkää siitä, kun hänen naamaansa hipelöidään. Moista pitäisi varmaan hieman kotioloissa harjoitella enemmän.
Pääsimme asustamaan lähelle muita Draconian jengiläisiä, paikalla olivat jo Usva sekä Väinö ja Cindyä vastapäätä ihana Oskari. Darwin oli ikävä kyllä jäänyt tänään kotiin :(
Mustavalkoisia norskeja oli ilmoittautunut yllättävän paljon. Tuomarina oli ruotsalainen Mats Askett, ja pääsimme arvosteluvuoroon melko aamusta. Väinöllä oli paikalla kilpakumppani, ja tällä kertaa hän jäi kakkoseksi isolle ja hyvinkehittyneelle ruotsalaisnuorukaiselle. Kuten arvasin, Viljalla oli arvostelupöydällä noin viistuhatta jalkaa. Olis ollut kiire leikkimään ja remuamaan. Tuomari onneksi oli tosi rauhallinen ja käsitteli kisua hienosti. Hurjasti hän Viljasta tykkäsi.
 |
| Pliiis, ole nyt Vilja kiltisti... |
 |
| Enkä oo! Mrnäää! |
Värin paras-valinnassa oli sitten vastassa tämä Väinön voittanut nuori, yksi pentu ja muutama aikuinen kissa. Tuomarilla ei näyttänyt olevan ollenkaan vaikea valinta, kun hänen mielestään yksi joukosta loisti niin selkeästi. Ja se oli Vilja! Hui! En yhtään odottanut. Ja hei mä näin ne ilmeet :D
Cindy pääsi sitten pöydälle, ja sai myös tosi hienot arvostelut :) Mitään ei sanonut "hyvinsyöneisyydestä", vaan Cindy oli todella heavy muscled, vahva, korkeajalkainen ja upeaturkkinen naaras. Mitään muuta valittamista ei ollut, kuin kropassa saisi olla sentti lisää pituutta. No sitä nyt saisi olla vaikka kymmenen senttiä... En itsekään meinannut löytää sitä kaulurin valkoista länttiä, koska kauluri on tällä hetkellä niin hurjan muheva. Siitä ei tullut sakkoja, mutta Mats sanoi, että voisin kyllä leikata sen pois ja muuttaa värin mustaksi. Mutta turhahan se tässä vaiheessa on, kun menettäisi kaikki saavutuksensa, eikä sillä muutenkaan ole enää väliä. Kesäturkissa se valkoinen kyllä sieltä erottuu, ei tuo muhkuturkki varmaan ikuinen ole. Värin parhaassa ensin vertailtiin tyttöjä, eli Cindyä ja Usvaa. Valinta oli todella vaikea, tuomari tavasi seteleitä pitkään ja mietti, mutta lopulta jonkun ihan pienen jutun (en muista minkä) takia Usva oli parempi. Niinhän sen kuuluikin mennä; pojasta polvi paranee :) Usva myös valmistui Grand International Premioriksi!
 |
| Ilmehirviöt arvosteluvuoroa odottamassa |
 |
| Mamma saapuu tuomaroitavaksi |
Arvosteluiden jälkeen menimme varaamaan kuvausaikoja Tessalta. Olimme jollain sijalla tuhat, mutta koska muita ei ollut paikalla, me pääsimme heti. Toivoin, että Cindystä saataisiin edes yksi tai kaksi hyvää kuvaa. Viime kuvauksissa puolitoista vuotta sitten neiti oli aivan mahdoton propellikorva, ja ne vähätkään onnistuneet kuvat eivät olleet kovin mairittelevia. Olinkin aivan hurjan yllättynyt, kun neiti poseerasi oikein nätisti, ja korvat pysyivät oikeassa asennossa. Cindy leikki ja höpsöili ja makoili kuvausalustalla kaikki jalat kattoa kohti... Niinhän siinä sitten kävi, että kovan valikoimisen jälkeen valitsin jopa 11 kuvaa! Tottakai myös kaikki ne höpöilykuvat, jossa irvistellään vampyyrinä :) Nyt sitten vaan odotellaan, koska kuvat tupsahtavat sähköpostiin!
Tuomari oli tosi perusteellinen ja hidas, joten TP-valintoja saatiin tovi odotella. En taas odottanut paljoakaan, kun nuoria oli valinnassa joku kuutisen. Viljaa vastassa oli myös siskopuoli Tassu, Oskarin vauva hänkin. Luulin että Viljan silmät ovat pyöreät, mutta kyllä nauroin ihan ääneen, kun katselin kuvia valinnasta :D Mitä pöllöjä! Kyllä on neideissä paljon samaa, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin!
 |
| Nenukan Dream Touch "Tassu" Kuva: Nina Määttä | |
|
 |
| Draconian SerenadeOfSorrow "Vilja" Kuva: Nina Määttä |
Tässäkin valinnassa perustelut olivat jokseenkin samat kuin VP-valinnassa, Vilja vaan taas oli niin glowing, että hän oli tuomarin paras nuori ja meni paneeliin! Ohhoh!
Paneelissa mua jännitti ainoastaan se, pysyykö tuhatjalkainen siinä pöydällä... Onneksi oli hyvä assistentti Sanna esittämässä Viljuskaa. Mutta voi, nätistihän neitonen siellä esiintyi! Näköjään sitä pitää vaan omalle mammalle vähän pistää vastaan. Nousin lähteäkseni hakemaan tyttöä, ja pysähdyin suu auki tuijottamaan, kun huomasin, että joku oli äänestänyt Viljaa! Ja mitäh! Vilja sai tasapeliäänet toisen kissan kanssa! Uskomatonta! Osa tuomareista oli jo lähtenyt, mur, ja vaikka kissoja oli 8, äänestäjiä vain 5. Elena Zagorskaya oli sitten se, joka teki ratkaisun, kumpi näistä kahdesta voittaa. Ja jos nyt ei vielä tähän päivään mennessä ollut selvää että hän ei jostain syystä pidä mun kissoista, niin nyt viimeistään :( No jokatapauksessa aivan loistava menestys Viljalla, näin se näköjään menee silloin, kun ei odota mitään!
Päivän päätteeksi julistettiin vielä parhaat siitoskissat, ja Cindy oli paras siitosnaaras ja Oskari paras siitosuros! Mahtava pariskunta ♥
 |
| Paras siitosnaaras GIC Hillevillan Rebekka "Cindy" ja paras siitosuros GIC Suvipäivän Oskari O |
Kotimatkalle päästiin jo hyvissä ajoin ennen puoli kuutta. Ei ollut turha reissu, vaikka mittariin kertyikin taas 600km ja seitsemän tuntia. Yöksi ajettiin jälleen Kristiinaan. Kyllä uni maittoi!
 |
| Perhekuva :D Isi, äiti ja Väinö-poika |
