Mun pitäisi kirjoitella loppujen pentujen kotiutumisesta ja hiljaisesta talosta. Mutta sitä täytyy vielä hetken odotella. Päällimmäisenä nyt on totaalinen sekoaminen. Havaittiin Kiaran kanssa, että hänelle ei ole omia näyttelyverhoja. Eihän tuon väriseen turkkiin sovi pinkit verhot, niinkuin noille mustavalkeille prinsessoille. Olisiko oranssi sopiva? Sehän on tunnetusti myös ihan lempivärini. Entä tiikerikuvio? Sopisi hyvin, neiti kun nyt sitten vaihtaa kuvionsa tabbysta tiikeriksi ja rekkarit menee uusiksi. Vai miten olisi musta?
 |
| Tämä värihän on kuin minulle tehty! |
Olen vannonut itselleni etten tee näyttelyverhoja yli oman tarpeen ennenkö edelliset on myyty. Enkä ole tehnytkään ainakaan vuoteen. Säilytystilaa ei ole. Romuhuone on täynnä kangasta. Olin menossa ostamaan vähän ompelulankaa, että saadaan neidille tiikeriverhot varastossa olevasta kankaasta. Eksyin vahingossa kangaspuolelle. Voi mitä ihania värejä! Sekosin. Ostin yli 40 metriä kaikkia ihania kankaita. 40 metriä!? Voi hyväntähen. Kaksi isoa säkkiä - annas kun mietin mihin ne oikein tungen. Ripustaisinko seinille? Ja kuka niistä leikkaa verhopaloja? Ompelu on mukavaa, mutta se leikkaaminen ja mittaaminen... Hommaan saa varata reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä, varsinkin kun on tällaisia pieniä apureita, joilla on oma mielipiteensä siitä miten kangas kannattaa lattialle asetella.
 |
| Me pidetään tästä kankaasta kiinni niin sun on helppo leikata! |
 |
| Joo tää ois nyt tän 70cm niinku pyysit. |
 |
| Langat valmiina! Sit vaan huristeleen! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti