sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Visiitti Kempeleelle

Lauantai-aamuna herätyskello pirisi 4.00. Kolmen tunnin yöunien jälkeen ei tuntunut että olisin edes tässä maailmassa, mutta noustava oli. Kissa autoon ja kohti Kauhavaa. Aiheutan Anulle aina harmaita hiuksia ilmoittamalla olevani myöhässä ;) Tiet olivat autiot, joten olimme sitten kuitenkin sovittuun aikaan 5.55 perillä. Tai eivät ihan autiot, mistä niitä lintuja oikein riittää aamuhämärän aikaan? Sumu oli niin sankka että hädintuskin metriä näki eteensä, tiellä ja tien reunoilla parveili koko matkan varmaan sadoittain niin sorsaa, fasaania, harakkaa, naakkaa kuin kaikkia mahdollisia pikkusiipiäisiä. Ei välillä auttanut muu kuin laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta! Onneksi kaikki säilyivät hengissä. Voisivat kuitenkin vähän itsesuojeluvaistoa kehittää ja pysyä siellä metsän puolella tai olla lentämättä sentin päästä tuulilasia. Oho, eksyinkö asiasta?

Matka Kauhavalta Kempeleelle taittuikin tuntia odotettua nopeammin, joten paikalla oltiin jo hyvissä ajoin yhdeksältä. Eläinlääkärintarkastus kesti puoli yhteentoista saakka, mikä olikin aika luksusjuttu kauempaa tuleville.

Kauhukseni huomasin, että Tristanin turkki näytti ihan karmealle, kiillottomalle ja ikäänkuin "palaneelle". Vasta myöhemmin illalla tajusin mistä se johtui. Turkki ei ollut ehtinyt pesun jäljiltä kuivaa kunnolla. Pesu sujui paremmin kuin koskaan, Tristan istui lähes hievahtamatta paikallaan koko pesun ajan. Taisi viilennys tulla tarpeeseen. Sen sijaan föönaus ei onnistunut ihan loppuun asti - onko mikään ihme näillä helteillä ettei kuumalla föönillä puhaltaminen ole ihan lempijuttu? Lisäksi täällä oli muutaman päivän ajan ollut älytöntä sadetta ja myrskyä, joten ilmankosteus oli vähintään 100%. Kuivatappa siinä sitten turkkia, kun pesu kaiken lisäksi oli vasta perjantai-iltana ysin aikaan valmis... Ehkä tästä opimme vastaisuudessa pesämään kissan ajoissa. Nyt seuraavana päivänä turkki nimittäin on taas upea. Ehdin jo syyttää uutta shampoota. Merkki oli sama mutta pullo uusi, ja ajattelin siihen laitetun jotain turkinpilaajaa. Syy löytyikin omasta mattimyöhäisyydestä ja sääherrasta.

Tuomarina meillä oli ihan uusi tuttavuus Carl Cristian Gulsett Norjasta. Arvostelusta ei ikävä kyllä saanut oikein mitään irti, arvosteluseteli on vain täynnä excelenttiä eikä puhunut juuri mitään eikä mielestäni edes tutkinut kissaa kunnolla. Nostaminen istualtaan kissa mytyssä ei minusta oikein riitä. En oikeastaan edes saanut selvää tykkäsikö tuomari kissasta vai ei. Ainut kommentti oli JÄLLEEN KERRAN että "Tätä ei olisi saanut kastroida"...
Tuomarin paras-valinnassa vastassa oli maine coon ja ragdoll. Sen kummemmin perustelematta Tristan valittiin tuomarin parhaaksi. Jee! Ja tässä vaiheessa taas harmitti vietävästi kun turkki ei ollut ihan kunnossa. Enkä ollut vieläkään tajunnut mistä se johtui. Olis pitänyt jostain bongata fööni ;)

Paneelissa oli viisi kissaa. Äänet jakautuivat hyvin tasaisesti, kolme kissaa sai yhden äänen ja voittaja kaksi ääntä. Tristan sai äänen Bjarne Wikströmiltä, mikä oli aika kivaa - hän on nimittäin kahdesti aiemmin lähettänyt Tristanin paneeliin, mutta muistaakseni ei niinä kertoina ole kuitenkaan sitä äänestänyt.

Paneelista kisua hakiessani olin viimein kerännyt tarpeeksi rohkeutta viedäkseni sen kuvaukseen. Hallin nurkassa näet oli kuvaaja, jolla kisun sai kuvauttaa ilmaiseksi. Maksun aika tulee vasta sitten jos tai kun jonkun kuvista itselleen tahtoo. Ja miksi en meinannut uskaltaa? Koska Tristan on pikkupentu ison kissan ruumiissa. Aiemmin katselin kuvausta, ja on jännä miten juuri ketään kissaa ei kuvausapulaisten heiluttelemat lelut kiinnosta, nököttävät vaan paikallaan ja katselevat pitkin seiniä. Tristania sen sijaan ei pidättele mikään, jos lelu jossain heiluu. Kun kuvauspaikka oli avoin, niin äkkiäkös siitä lähtee jonnekin kirmailemaan. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Hiki vaan valui kun sai ympäriinsä kirmailevaa kissaa palauttaa takaisin kuvauspallille. Kuvausapulaisella oli maailman kivoin lelu - eihän silloin voi poseerata vaan hyökätä sen kimppuun ;) Sitten kun vihdoin hetkeksi rauhoituttiin köllimään, loppui kuvaajalta akku :D Hih. Toivotaan, että edes yksi kuva olisi oikein tosi onnistunut. Mustavalkoiset kissat kun ovat suuren kontrastin vuoksi niitä mahdottomimpia kuvattavia, minkä tämäkin kuvaaja totesi. Olisipa sitten edes yksi edustuskuva olemassa. IP-valmistumiskuvakin on vielä lähettämättä Kissa-lehteen...

Kotimatkalle päästiin lähtemään puoli seitsemän aikaan. Melko myöhään, vaikka näyttelyssä oli vain 280 kissaa. Toki arvostelutkin alkoivat vasta kello 11. Koko päivä oli vietetty ikkunattomassa hallissa, joten ei ollut hajuakaan millainen ilma pihalla on. No lämmin tietenkin. Alkumatka oli karvaturri-Tristanille vähän tuskaa, mutta onneksi loppumatkasta viileni. Suunnittelemiani kylmäkalleja en ikävä kyllä voinut patjan alle laittaa, koska ne ovat herran herkkua. Seuraavalla kerralla sitten jäädytetään muutama tavallinen limupullo boksikaveriksi. Kotona oltiin yhdeltätoista. Juuri ja juuri ehdin saada hampurilaisen nassuun, kunnes nukahdin sohvalle ja olinkin kyllä ihan ruumis. Kuulemma on yritetty herätellä, mutta havahduin vasta viideltä kovalta sohvalta epäluonnollisessa asennossa siihen, kun Hippu kehräsi rinnalla niin että koko talo jytisi ja puski naamaa. Kissoille ruokaa ja sänkyyn loppuyöksi. Rankka reissu ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti