Tiistaina lähti Siiri kohti Turkua. Siirin boksissa oli matkustanut myös Onni-kolli, mikä olikin Cindyn mielestä erittäin mielenkiintoista. Neiti hipsi salaa boksiin nuuhkimaan ihania aromeja, kunnes ilkeä mamma kauhuissaan riipi vastahakoisen nuuskuttelijan ulos boksista. Hetken päästä boksista pelastamisen jälkeen kuului MOUR ja Misty oli Cindyn kiinni niskassa. Eiii! No, se jäi onneksi siihen. Cindyllä ei nimittäin ole ollut ainuttakaan kiimaa sitten helmikuun ensimmäisten päivien, eikä minun puolestani tarvitse tullakaan. Ehkä tyttö totesi että oli vähän liian rankka urakka, en taho enempää lapsia!
No, Siirin kotiutuminen on mennyt hyvin. Vastassa oli iso lauma kissoja, joten alkuun taisi hieman jännittää mutta siitä selvittiin. Siiriä näenkin onneksi jo kohtapian, Tampereen näyttelyssä.
 |
| Hei hei Siiri! |
Tiistaista perjantaihin Viki ja Kiara olivat kuin paita ja peppu, kokoajan yhdessä. Ehkä niitä vähän tuntui ihmetyttävän, kun ei enää jokaisen nurkan takaa löydykään leikkikaveria. Cindy ei ole pistänyt pahakseen lasten vähenemistä, ei ole ollut havaittavassa minkäänlaista etsimistä. Jäljellä olevia on kyllä hoivattu senkin edestä. Maitotarjoilu ja pesupalvelu toimivat.
Torstai-iltana lähdin Kiaran kanssa tulevaan sijoituskotiin visiitille. Viki tuli myös mukaan. Talon isäntä Figaro ei niinkään ilahtunut pienistä karvanenistä, ja aika paljon sähinää ja murinaa kuultiin. Eipä Kiara kuitenkaan kakkoseksi jäänyt, yksi sihahdus sai ison kissan luikkimaan hölmistyneenä pakoon. Miten tuo pieni tirri kehtasi mulle sähähtää? Aika nopeasti uusi paikka otettiin haltuun ja alettiin leikkiä. Hieman kyllä peräänkuuluttaisin itsesuojeluvaistoa! Figaro murisi sängyn alla, mutta mitä teki Viki? Meni nukkumaan sängyn viereen. Krooooh! Kostautuihan se uhkarohkeus sitten, kun joutui hyökkäyksen kohteeksi. No, ei muutakun painuttiin sitten puun yläoksalle kuorsaamaan. Melkoisen pelottomia ja uhkarohkeita pikkutirrejä!
 |
| Kiara ja Figaro |
 |
| Viki uinuu metrin päässä vieraasta murisevasta kissasta. |
Perjantaina tuli sitten Vikinkin aika lähteä uuteen kotiin Helsinkiin. Matka oli sujunut hyvin. Perillä odotti Iitu-kissa, joka oli Vikin sähähdettyä mennyt sängyn alle mököttämään ja nukkunut yönsä mielenosoituksellisesti kenkäkaapissa Vikin uinuessa uusien omistajien kainalossa. Kyllä hihittelin ääneen kun tuon kuulin, toivottavasti draamakuningatar on jo leppynyt :) Saattaa olla tuollainen riuhukakara pieni kolaus, kun perheen koiraa on saanut pitää tassun alla ja olla kuningatar.
 |
| Hei hei Viki! |
Hiukkasen jännitin mitä Kiara tuumaa, kun viimeinen oman kokoinen kaveri lähtee. Ilta meni kuitenkin nukkuessa, eikä kaverin katoaminen tuntunut surettavan. Kuvittelin, että nyt aletaan taas elellä kuin huopatossutehtaalla. Mutta vielä mitä! Illalla olisin kaivannut jotain suojabunkkeria, kun Misty ja Cindy innostuivat kisailemaan ja juoksemaan ympäri taloa niin että hännät vain viuhuivat! Kaippa ne ajattelivat että JES, nyt ne kakarat lähtivät, me saadaan olla taas itse olla lapsia! Kuin taikaiskusta Cindyä alkoi taas lelut kiinnostaa ja aikuinen äidillinen käytös muuttui höpöriehuliksi, päättömiä syöksyjä hiirien perässä. On nuo vaan mielenkiintoisia olentoja!
Kiarakin on hienosti sopeutunut olemaan ainut minikissa, keksii kaikenlaista tekemistä itsekseen. Palloja ja hiiriä jaksetaan yksinään teurastaa tuntitolkulla. Myös isompia kissoja haastetaan välillä leikkiin, eikä kukaan onneksi ole pannut pahakseen, kaikki juoksevat vuorollaan pikkuisen kanssa. Myös minä olen saanut pikkuiselta entistä enemmän huomiota. Neiti on alkanut jutella, ja kipittää usein häntä pystyssä hellittäväksi. Jokaikisen yön Kiara on nukkunut kanssani sängyssä. Tänä aamuna olikin yllätys, kun en herätessäni nähnyt ainuttakaan kissaa. Mutta siellähän se pikkuinen oli peittoni alla lämpimässä ♥ On tosi mukavaa, että minulla on muutama viikko aikaa tutustua tytön luonteeseen kunnolla, kun pentukaverit eivät enää ole viemässä neidin kaikkea liikenevää aikaa.
 |
| Nyt mä saan kaiken maidon, jee! |
Cindy on taas lakannut rakastamasta Tristania, kun ei enää tarvitse hänen palveluitaan lastenhoitajana. Tristanin hyökätessä leikkisästi mamman kimppuun, saa aina palkaksi murinaa ja rääkäisyjä. Jos sen sijaan Cindy aloittaa leikin, saattavat pitkäänkin painia keskenään hyvissä tunnelmissa. Yleensä painiparit ovat kuitenkin Misty+Cindy tai Misty+Tristan. Nämä yhdistelmät ovat niin tasaveroisia, että rajultakin näyttävät painit ovat vain leikkiä, eikä toiselle koskaan äristä. Cindy ei tunnu vieläkään sulattaneen sitä, ettei ylikasvanut pentu Tristan koskaan muuttanut pois. Onkin edelleen aivan käsittämätöntä, miten Cindy otti Tristanin parhaaksi kaverikseen vähän ennen synnytystä ja ystävyys kesti vankkumattomana lähes pentujen luovutukseen saakka. Nyt Tristan saisi Cindyn puolesta painua taas niin pitkälle kuin pippuri kasvaa :)
No, lopuksi haluaisin vielä toivottaa paljon onnea, iloa ja mukavia hetkiä pentujen uusiin koteihin! Kuulumiset ja kuvat ovat AINA enemmän kuin tervetulleita, odotan innolla :) Lähellä asuvien ei myöskään tarvitse epäröidä pyytää kissanhoitoapua jos tulee reissuja tai muuta eteen! Ja näyttelyissä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti