Tallinna nähty!

Tallinna koettu ja takaisinkin päästiin ehjinä!
Herätyskello pirisi perjantaiaamuna vähän neljän jälkeen, siitä vaan hurjan pirteänä ylös parin tunnin unien jälkeen. Cindy-neiti tietenkin luki ajatukset, ja linnoittautui sohvan sisään. Onneksi siihen oli varauduttu ;) Matkaan päästiin puoli kuuden aikaan, kisut matkustivat oikein tyytyväisinä nassut vastakkain. Eka stoppi oli Jalasjärvellä, jonne jätin auton viikonlopuksi nukkumaan, ja hyppäsimme kissojen kanssa Anun ja Tintti-kissan kyytiin. Tampereelta jatkoimme Pirokin bussin kyydissä. Bussi tuntui yllättävän tyhjältä, mutta tällä kertaa suuri osa matkustajista tulikin kyytiin matkanvarrelta tai vasta satamasta. Satamasta seuraamme liittyi myös Darwin, ei-enää-niin-pieni mörkö Draconian HarmonyDivine. (No, oli Darwinilla omistajakin mukana;)) Ellei olisi kuvia nähnyt, en olisi kyllä tunnistanut samaksi kissaksi kuin viime marraskuun Turokissa! Kissat passeineen bussiin, ja itse laivaan aikaa viettämään. Täytyy toivoa että viereisessä pöydässä istunut mies ei ymmärtänyt suomea :D Ilme oli kyllä aika kärsivä, mutten tiedä johtuiko se merisairaudesta, krapulasta vai meidän kissajuttujen tasosta.

Tallinnassa pääsimme sitten suoraan hotellille, onneksi tällä kertaa etusijalla oli kissojen hyvinvointi eikä viinanhimoiset ihmiset. Hotelli oli jälleen Clarion hotel Euroopa, ja huonekin identtinen viimekertaisen kanssa. Hyvä niin, en tiedä voisiko tuon parempaa hotellia toivoa. Ainoana miinuksena kaikki kuitenkin varmasti osaavat mainita portaiden puutteen. Huoneemme oli 2-kerroksessa johon olisi kipaissut minuutissa, mutta sen sijaan kissaboksien kanssa seisottiin hissiä odottelemassa ihan älyttömiä aikoja, kun saksalaisten turistien piti päästä milloin minnekin. Hissin toiminnassa ei ollut mitään järkevää logiikkaa...

On aika yllättävää miten hyvin kisut näillä näyttelyreissuilla tulevat toimeen, kun jaamme hotellihuoneita tai muita majapaikkoja. Ehkä se auttaa kun ollaan ei-kenenkään-maalla, pieniä suhinoita lukuunottamatta Tintti, Cindy ja Tristan tulivat heti hienosti toimeen. Yökin sujui ilman minkäänlaisia häiriöitä. Mitä nyt havahduin kun kukin kissa vuorollaan tuli tarkistamaan olenko elossa...

Tintti ja Tristan + hyvät maisemat

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen bussi vyöryi kohti näyttelyhallia. Eläinlääkärijonot ulottuivat pitkälle ulos saakka - siis paljon pitemmät kuin viime reissulla. Yllättäen jono kuitenki liikkui viime kertaan verrattuna ihan pikavauhtia, ja pian pääsimme jo sisustelemaan häkkejä. Ilokseni huomasin, että mukana oli tälläkertaa muitakin mustavalkoisia kissejä, eli Cindy ja Tristan eivät olleet pöydällä aivan peräkanaa. Sekä leikkaamattomia että kastraatteja oli 2, joten värin paras-valintaa ei kuitenkaan saatu kokoon.
Lauantain tuomarina meillä oli Henry Hornell Norjasta. Olin kovasti jännittänyt, mitä turkittomasta Cindystä sanotaan. Jännitys oli turhaa, Henry tuntui neidistä kovasti tykkäävän :) Veeeery nice! Erityistä kehua sai piiiitkä häntä, hyvät muskelit, hyvälaatuinen turkki sekä mukava luonne. Cindy käyttäytyikin aivan superihanasti. Pusuja, puskuja, leikkiä... Kellahti pöydälle hellittäväksi ja leikitettäväksi. Tyttö oli tainnut kovasti kaivata näyttelyareenoille, kun noin harvinaisen onnellinen oli. Serti tuli ilmanmuuta ja myöskin kutsu tuomarin paras-valintaan.

Jos Cindy oli very nice, Tristan oli veeeery very nice ja Henry olisi halunnut laittaa pojan taskuunsa. Henry piirsi ensitöikseen seteliin suuuuuren sydämen. Kehuja tuli ja myöskin kutsu tuomarin parhaaseen. Valintoja odotellessa tuli hieman shoppailtua ja tietenkin myös syötyä edullista ja maukasta näyttelyruokaa. Tuomarin paras-valinnassa leikkaamattomia naaraita oli - ellen ihan väärin muista - 6, joista Cindy sijoittui kolmanneksi. Aivan huippuhienosti, ja käytös oli jälleen hienoa, näyttelyasennosta ei hievahdettukaan pitkän valinnan aikana. Kotioloissa kun Cindy ei hirveästi käpälöinnistä ja paikoillaan olosta perusta, sen vuoksi olen niin iloinen hienosta ja rauhallisesta käytöksestä.
Kastraattiurosten määrää en edes muista, mutta loppuvalintaan jäi Tristan ja ragdoll. Pitkän pähkinnän päätteeksi Tristan vei voiton ja jälleen kerran en meinannut saada kissaa takaisin. Tristania syliteltiin ja haliteltiin ja mussuteltiin, oli siinä taas pikkupoika ihmeissään mitä tuo setä oikein tekee? Eikai se vie mua kotiinsa? Päivän lopuksi paneelissa tuli vielä yksi ääni, mutta BIS-voiton vei ragdoll(?) kahdella äänellä.

Olisikohan kello lähennellyt kuutta, kun pääsimme lähtemään takaisin hotellille. Illemmalla Darwin tuli kylään. Tarkoituksena oli ottaa hieman perhekuvia, tosin kolmikkokuvia ei ylimääräisten käsien puutteen vuoksi saatu. Kuvat puhukoot puolestaan :)

Veljekset

Nuuskis nuuskis? Oletko sinä poikani?

Murhaava katse :)

Omistajien juorutessa Darwin vietti aikaansa vielä vähän matkan päässä äitistä, veljestä ja vieraasta tytöstä. Vierailu päättyi lopuksi siihen, kun emännät alkoivat tapella kumman kolli tuo komea uros on ;D No, oikeasti Tintillä taisi jäädä vessakäynnin jälkeen vähän kakkaa peppuun, joka aiheutti suihkariloikan sängylle sekä hätähuudon, jolloin supermamma Cindy ryntäsi välittömästi sängylle apuun. Vastassa ei kuitenkaan ollutkaan mikään hädässä oleva pentu, vaan iso riehakas neiti, joten homma meni takaa-ajoksi ja rähinäksi. Leidit kuitenkin ruuan myötä rauhottuivat ja kävimme yöpuulle (liian myöhään). Yöllä herättiin pieneen rähinään, erotettiin tytöt ja jatkettiin unia. Jälleen viiden aikaan rähistiin, jolloin Tintti muutti boksiin ja saatiin vielä hetki nukkua. Yöunet jäivät liian lyhyiksi, mutta aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin jälleen näyttelyareenalle. Kunhan ensin oltiin sitä hissiin pääsemistä odoteltu puoli vuotta.

Sunnuntaina tuomarina oli Elena Zagorskaya Venäjältä. Hänellä oli tuomarioppilas, joka myöskin puhui venäjää, joten sainpa sitten arvostelutkin venäjäksi. Kiva. Ymmärsin ihan hirveästi. Elekieli kertoi että Cindyllä on piiiiitkä häntä. Ja Tristanin profiili oli yön aikana mennyt mutkalle. Tuntui ettei kumpikaan ollut juurikaan edes kiinnostunut kissasta, katselivat mieluummin seinille, kun kissa yritti tuomarinpöypöydällä ollutta lelua tavoitella. Arvata saattaa että menestystä ei tänä päivänä liiemmälti tullut. Sertit toki molemmat saivat. Tristan pääsi kyllä tuomarin paras-valintaan, mutta käännytettiin nopeasti pois... On aika hilskatin kivaa että tämä sama tuomari on meillä myös Pirokin sunnuntaina. Kaksi viikkoa väliä ja sama tuomari, hohhoijaa.

Darwin-pojan näyttelyviikonloppu meni oikein hienosti. Molempina päivinä huippuhienot arvostelut ja lauantaina valmistuttiin IC:ksi ja käytiin paneelissa. Sunnuntaina paneelipaikka hävittiin karvan verran. Darwin on viimeaikoina kehittynyt todella paljon, ja turkkikin on ihan uskomattoman muhkea! Ei ole pörröpallo-Tristankaan tuollaiseen turkkiin vielä yltänyt!

Darwin ja Anne Veland

Tuore International Champion tyytyväisenä mökissään

No, sunnuntain näyttelystä päästiin lähtemään todella hyvissä ajoin, lienikö kello vielä edes kolmea. Kotimatkalla väsy painoi, mutta jostain syystä en saanut bussissa nukahdettua. Kissat ottivat todella rennosti, Cindy möllötti lähes koko matkan selällään etutassut pitkällään oviluukusta sojottaen. Molempien matkaaminen sujui kiitettävän rauhallisesti ja rennosti sekä meno- että paluumatkalla. Bussista autoon siirryttyä silmät sitten alkoivat itselläkin lupsua ja siinä vaiheessa kun Jalasjärvellä piti itse hypätä ratin taakse, mietin jo olisiko parempi vaan jäädä huoltoaseman pihalle nukkumaan... Kissat kuitenkin piti saada äkkiä kotiin. Cindyllä nimittäin sattui elämänsä ensimmäinen boksivahinko. Neiti ei ollut käynyt aamun jälkeen näyttelyssä pissalla, joten loppumatkasta hätä oli ylitsepääsemätön ja kasteli puolet pehmustepatjasta litimäräksi :( Seuraavan kerran mietin kyllä 2 kertaa ennenkö lähden noin väsyneenä ajamaan. Kotona oltiin 3.00.

Kaikenkaikkiaan mukava ja onnistunut reissu, mutta maanantai meni kyllä kokonaan sängyn pohjalla torkkuen.

Maanantaina me kaikki näytettiin tältä.