maanantai 16. huhtikuuta 2012

Varovaisia toiveita

Ehkä ihan varovaisesti uskallan nyt sanoa tai ainakin toivoa, että Cindyn masussa on jotain elämää! En kuitenkaan uskalla yhtään iloita ennen ultraa. Niin paljon viimeaikoina on kissamaailmassa kuulunut uutisia valeraskauksista yms ongelmista. Masun möyhintää on jatkettu päivittäin, Cindykin jo tietää mitä aion, ja tulee vapaaehtoisesti kehräillen näyttämään masuaan. Hentoa punerrusta alkoi näkyä muutama päivä sitten, tosin en edelleenkään tiedä kuinka paljon siitä on oman mielikuvituksen tuotetta. Nyt varsinkin toisella puolella alkaa punertaa jo enemmänkin, ja ovatpa nisät ehkä hieman suurentuneetkin. Enää ei tarvitse haravaa löytääkseen jotain tiheän masuvillan seasta.

Paino ei ole noussut yhtään, vaan on edelleen jopa hieman miinuksen puolella. Olen tarkkaan vertaillut muistiinpanojani edellisistä tiineyksistä, ja yhtäläisyyksiä löytyy. Cindy on jälleen nukkunut öitä vieressäni, eikä vakio-yöpaikoillaan seeprapedillä tai sohvalla. Seurallisuus on muutenkin lisääntynyt; kehräämässä, puskemassa ja juttelemassa käydään paljon muulloinkin kuin raksukupin ollessa tyhjänä. 

Viikko vielä pitää odottaa ultraa. Ja halvaksi tulee tämä kissaharrastus taas, kun Mistyllä on samalla kerralla hammashoito, ja pari päivää ennemmin eli tulevana lauantaina, ajelen Usvan, Kiaran ja Kiaran tulevan sulhasen kanssa Tampereelle sydänultraan. Tuhatlappusen saa taas kaivaa takataskusta, vaikka kukaan ei ole edes kipeä :)

1 kommentti: