Veikko ja Väinö vielä vailla koteja!

Pennut ovat ehtineet jo melkein kymmenen viikon ikään! Komeat kollinalut Veikko ja Väinö eivät vielä ole löytäneet niitä oikeita kotejaan. Molemmat ovat vilkkaita, aktiivisia ja sosiaalisia veijareita, jotka toivovat saavansa uudessa kodissa seuraa lajitoveristaan. Tietysti hurjan hienoa olisi myös se, jos pojat sattuisivat löytämään kodin, jossa olisi tilaa heille molemmille!

Veikko on luonteeltaan maailman ihanin mamman mussukka. Missä minä, siellä Veikko. Veikko on oikea sylikissa, joka ryntää ensimmäisenä tutustumaan kaikkiin tuttuihin ja tuntemattomiin kyläilijöihin. Huomiota on saatava, ja jos ei heti olla syli avoinna, pienellä piippauksella ilmoitetaan, että ota syliin, heti! Veikko kiipeää mielellään olkapäälle ja kaivautuu hiuksiin kehräämään. Illalla Veikko kaivautuu peiton alle lämmittämään. Telkkaria katsoessa voi olla varma, että Veikko kiipeää syliin pienelle kerälle tai rinnan päälle naamaa puskemaan. Myös vauhtia löytyy, ja sisarusten kanssa painitaan ja riehutaan ihan täyttä päätä. Veikko jaksaa leikkiä tuntikausia, kun vaan leikittäjiä riittää. Myös omatoiminen leluilla leikintä on mieluisaa puuhaa.
Kooltaan Veikko on pennuista pienin. Näyttelykissaksi hänellä on kuitenkin kaikki puitteet kunnossa, ja supersosiaalinen ja ihmisrakas luonne soveltuisikin varmasti hyvin siihen touhuun. Tärkeintä on kuitenkin, että Veikko saisi kodin jossa ei seura ja huomiointi lopu.

Veikko

Väinö on luonteeltaan Veikkoa hieman vilkkaampi, vauhdikkaampi ja itsenäisempi. Hän on pennuista äänekkäin, ja kertoo suloisella piippausäänellään minulle usein pieniä tarinoita päivän tapahtumista. Väinö on erityisen kova kehräämään, muttei aina jaksa pysähtyä paijattavaksi, kun maailmassa riittää niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Väinö on hyvin rohkea ja utelias kissa. Kooltaan hän on porukan suurin, siis aivan valtava! Luusto on äärettömän vahva ja rakenne hyvin vankka. Väinöllä on upea profiili ja leuka ja hänestä tulisi varmasti melkoisen komea näyttelytähti! En ihmettelisi, jos Väinö luovutusiässä painaisi vaikka kolme kiloa! Painokäyrät kieppuvat ihan omissa sfääreissään pitkälti Tristanin vastaavia lukemia edellä. Väinöstä kasvaa todennäköisesti todella komea jättikollipoika! Hauskana erikoisuutena Väinöllä on väriä vaihtava nenä ;) Kenties siitä on tulossa puoliksi vaaleanpunainen, puoliksi musta. Myös Väinö on onnensa kukkuloilla, kun leikittäjiä löytyy, mutta pallojen ja hiirulaisten kuritus onnistuu omatoimisestikin.

Väinö

Jos kävisi niin onnellisesti, että pojat pääsevät yhteiseen kotiin, yhteishinta on hieman edullisempi. Näitten pentusten arvo mitataan kuitenkin enemmän rakkaudessa kuin rahassa, niin hurmaavia pikkuviikareita he ovat :)


Jotta Voitto ja Vilja eivät nyt jäisi ihan paitsioon, laitetaan myös heistä vähän luonnekuvausta!

Auringonpalvojat Vilja ja Voitto

Voitto oli aluksi hieman tarkkailevampi luonne, mutta nykyään Voitto riehuu yleensä etunenässä. Muutoin hän on luonteeltaan hyvin paljon Väinön kaltainen. Huomiota hakemaan ja kehräilemään tullaan sitten, kun tärkeämmät asiat (kavereiden ja lelujen kurmootus ja pitkinpoikin juoksentelu) on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Voitto kuljettaa usein ylpeänä saalislelujaan suussa ympäri taloa. Illalla Voitto tulee mielellään tyynyn viereen rapsuteltavaksi ja paijailtavaksi. Voiton silmissä ja katseessa on jotain erikoista syvyyttä ja nallekarhumaisuutta. Kropaltaan Voitto on Veikon ja Väinön välimaastossa, hyvänkokoinen. Painokäyrät huitelevat aika samoissa lukemissa isoveli Tristanin kanssa.

Vilja, pentueen ainut tyttö, ei ole mikään tyttömäinen prinsessa, vaan yksi jätkistä. Useimmiten Vilja on se, joka pomppii sivuttaispomppuja selkäkarvat pystyssä haastaen veljiä painimaan. Vilja on omatoimisen leikkimisen mestari ja keksii tekemistä vaikka tyhjästä. Omaa häntäähän voi aina jahdata, tai vaikka näkymättömiä mielikuvitusolentoja. Onkileluilla leikitettäessa Vilja on poikiin verrattuna hassun "hidas" ja jää välillä vain ihmettelemään, kun muut ryntäävät lelun kimppuun päätäpahkaa. Kuten Väinöllä ja Voitolla, riehuminen menee etusijalle, ja kehräys ja paijaushetket ajoittuvat iltaan ennen nukkumaanmenoa. Viljan kanssa nukahdetaan välillä tassu tassussa nenäkkäin. Vaikkei Vilja mikään prinsessa olekaan, kuningattaren elkeitä löytyy kyllä. Muutaman kerran olen herännyt siihen, että itse makaan pelkällä patjalla ja Vilja on kerällä keskellä tyynyä. Yksi Viljan lempipaikoista on myös korkean kiipeilyputken katolla, josta katsellaan alamaisia ja tiputetaan ne alas, jos kehtaavat yrittää Viljan valtaistuimelle.Kooltaan Vilja on myös hyvänkokoinen, jopa Veikkoa painavampi. Viljan ilme on vielä melkoisen hullunkurinen, kun pienet pyöreät silmät toljottavat maailmaa ihmetellen. 

Kaikenkaikkiaan kaikki pennut ovat erittäin aktiivisia, ja ihan tasaveroisia ja parhaita kavereita keskenään. Vilskettä ja vilinää riittää, jopa niin paljon, että meidän pikkuvauva-isoveli Tristan ei aina jaksa jokapuolelta loikkivia ja lentäviä pikkutermiittejä. Aina-valmis-leikkimään-Tristan välillä jopa sihisee pikkuisille - olkaapas rauhassa! Mistyn kanssa pikkuiset painivat paljon, on se siimahäntä sitten niin ihan pyydystettävä! Mamma huolehtii lapsista edelleen hyvin, vaikkakin antaa niille paljon tilaa, ovathan ne kaikkien aikojen vilkkaimmat pennut. Imetys on (onneksi) aika vähäistä, kerran tai pari päivässä joku saattaa saada maitoannoksen. Tämä on mahdollistanut sen, että Cindy on erittäin hyvin palautunut imetysrasituksesta. Painoa on tullut muutamissa viikoissa 400g lisää, turkki on kasvanut kovasti, eikä neito näytä enää yhtään luurangolta - oli sellainen hyvin lyhyen ajan.

Hei päästä meidät sisälle! (imuroin)