maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hiljenee...

Kovin oli hiljainen aamu tänään. On ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että kissat heräävät pari tuntia ennen kuin kello soi, ja riehuvat ja rymyävät sydämensä kyllyydestä. Ei se minua ole haitannut, mitä nyt välillä on havahtunut kun letka kiitää pitkin sänkyä tai kolistelee jossain. Olikin aika erikoista, että tämän yön ensimmäinen herätys oli herätyskellon pirinä. Silmät avattuani näin Kiaran kuorsaamassa 10 sentin päässä naamastani, Siirin lipaston päällä tyhjän ruokakipon ympärille kääriytyneenä ja Viki löytyi selän takaa umpiunessa. Kolme on poissa. Kummasti se meno vaan rauhoittuu kun väki vähenee.

En muuten ole tirauttanut yhtäkään itkua ;) Hirveän haikeaahan se on, kun ihanat nuppuset lähtevät, 13 viikkoa on ollut pitkä mutta silti niin lyhyt aika. Paljon on ehtinyt tapahtua. On kuitenkin niin mukavaa kuulla uutisia uusista perheistä, että voi olla vain onnellinen että kaikki saavat omat rakastavat perheet. Enemmän siinä meinaa itku tulla kun saa uudesta kodista viestejä että kasvatti on kaikkea mitä voi kissanpennulta toivoa, rohkea, reipas, sopeutuvainen, luottavainen, hellyydenkipeä ♥ Juuri sellaisia pikkukissoja tahdonkin täältä lähettää maailmalle.

Ensimmäisenä lähti Hippu. Hänellä olikin edessään pitkä matka Nastolaan. Koko aamu leikittiin ihan extrapaljon, niin että pienokainen oli matkaan lähtiessään ihan rättiväsynyt ja malttoi matkustaa nätisti. Hippu on kotiutunut hienosti ja hurmannut uudet orjansa, mutta Hipun uudet kissaystävät eivät ole pikkupirpanan tuloa vielä sulattaneet. Toivotaan että sielläkin pikkuhiljaa aletaan ystävystyä!

Seuraavaksi nappasin Sasun kainaloon, ja lähdin viemään vauhtitassua uuteen kotiin. Matkaa olikin hurjat 6 km :) Vastassa oli Cindyn ikäinen norskityttö Sani. Joka sanoi SÄH. Ja MUR. Toivotaan, että täälläkin pikkupirpana pian onnistuu kesyttämään uuden kaverinsa ;) Sasu on kotiutunut todella nopeasti, edes yöllä ei yhtään itkettänyt!
Mamiii... Eikö toi kissa tykkää musta? Sasu ja Sani

Seuraavaksi lähdin viemään Frodoa, tällä kertaa matkaa oli vielä hurjemmat 2 km! Frodoa odotti norskipoika Messi. Ikäeroa pojilla on vain vajaa 4 viikkoa, joten odotin, että tämä tutustuminen voisi mennä helpommin kun molemmat ovat niin pentuja. Messi sanoi SÄH. Frodo ei edes huomannut sähisevää kaveria ihmetellessään minne oli joutunut. Kun paikkaan oli hieman tutustuttu Messi perässä hiihdellen, alkoi Frodo puolestaan sähistä. Messi olisi ollut jo valmis leikkimään, KURR! Vähän jo yhdessä telmittiinkin siinä ensimmäisten tuntien aikana. Messi otti kaverin vastaan tosi hienosti, näistä tulee varmasti tosi kiva parivaljakko!
Siis... onko tolla jotain asiaa mulle? Messi ja Frodo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti