Ystäväksi föönin kanssa?

Monesti ihmiset ihmettelevät, että "Ihan oikeastiko föönaat kissojasi? Mun Mirri ainaski tappais mut jos yrittäisin moista!" Joo, ihan oikeasti föönaan, kuinkahan kauan menisi, että vaikkapa Tristanin turkki kuivuisi luonnollisesti, ja miltä se sitten näyttäisi? Tristan on alusta asti ollut helppo föönattava, istuu vaan paikallaan ja nauttii lämmöstä. Kiara sen sijaan piti fööniä aluksi hirveänä mörkönä, joka pitää tappaa. Ei se ääni, vaan se ilmavirta. Kyseessä oleva kissa on muuten hyvin rohkea, vilkas ja ääniäpelkäämätön, mutta jostain syystä se puhuri tuntui inhottavalta. Tässä kerron, miten Kiarasta tuli föönin ystävä.

1. Ensimmäisellä föönauskerralla käynnistin föönin n. 5 metrin päässä, ensin toiseen suuntaan ääneen tottumiseksi, sitten käänsin puhurin kissaan päin. Kiara alkoi nyrkkeillä ja mäiskiä ilmassa kuin mikäkin hurja hirviö olisi vastassa. Kissan koskeminen föönatessa aiheutti hirveän sätkyn ja pomppaamisen puolen  metrin korkeudelle ilmaan. Nameja tarjottiin kokoajan, mutta ne eivät kiinnostaneet. Vähitellen tulin föönin kanssa lähemmäs. Kiara istui lattialla suht rauhassa, kunhan kukaan ei koskenut. Jos fööni tuli liian lähelle, se sai turpaansa. Kauaa en viitsinyt kissaa kiusata, hiljaa hyvä tulee. Onneksi turkkia ei ole vielä paljon.

2. Toisella kerralla kamppailu ilmavirtaa vastaan ei enää ollut niin jatkuvaa, mutta koskeminen aiheutti säpsähdyksen. Ei siis puhettakaan, että voisi vieläkään samaan aikaan kuivata ja kammata. Kampa sai välittömästi turpaansa jos sen yritti viedä lähellekin kissaa. Namit eivät kiinnostaneet kun fööni oli päällä, mutta heti kun se sammutettiin, namit ahmittiin innokkaasti ja annettiin kammata. Vuoroin kuivaus, vuoroin kampaus. Edistystä oli havaittavissa.

3. Eilen oli vuorossa kolmas pesu. Aloitin heti aika läheltä, eikä ilmavirta enää juurikaan haitannut kissaa. Harjata ei silti edelleenkään saanut, kampa tai lähestyvä käsi sai tassusta, ja myös tarjottuja nameja läpsittiin. Kuitenkin puolessa välissä rohkeus voitti, ja neiti alkoi ahmia nameja kuivausalustalta välittämättä föönistä. Seuraavaksi tarjosin nameja kädestä, kelpasivat, ja tämän jälkeen kissaan sai myös koskea namin antaneella kädellä. Kun käsikosketus oli saavutettu, myös harjan annettiin tulla lähelle. Namit saivat pikkuisen niin hyvälle mielelle, että seuraavaksi jo harjattiin ja föönattiin yhtäaikaa, eikä kisu ollut enää millänsäkään.

Kerroin tarinan kannustukseksi sellaisille, joista tuntuu, että oman kissan föönaaminen on täysin mahdotonta. Kaikki kolme harjoitusta tapahtuivat 2-3 viikon välein. Yllättävän nopeasti päästiin täydelliseen lopputulokseen, vaikka alku vaikutti aivan toivottomalta!

Kiara melkein ½ vuotta ♥