Cindyn tiineys on edennyt lähes huomaamattomasti ja huomiotaherättämättömästi jo viime metreille. Masu on aikaisempiin tiineyksiin verrattuna melko pieni, ja olen nyt aika varma, että siellä polskii vain ne kaksi palloa, jotka ultrassakin tavattiin. Paino on noussut vaivaiset 900g ollen nyt 5,7kg. Toivotaan, että nämä kaksi syntyvät ehjinä ja terveinä, eivätkä viihdy masussa liian kauaa, kun tilaa on.
 |
| Muhku ja muhkun painikaveri |
Usvakin löysi viime viikolla ikioman kodin! Helatorstaina alkoi Usvan matka junalla kohti uutta elämää Vantaalla. Usvalla on uusina kavereina 9-vuotias pyhäbirmatyttö, 4-vuotias norjalainen metsäkissatyttö sekä 1-vuotias hauvatyttö.
Tässä uuden omistajan ottama kuva ensimmäisenä iltana. Usva on löytänyt heti parhaat paikat! Toivottavasti saamme jatkossakin tiiviisti seurata Usvan elämää.
Yhden kissan puuttumisen huomasi heti ihan selkeästi. Usva on kyllä niin vauhdikas ja energinen pakkaus, että illalla meillä oli melkein hiirenhiljaista. Ajattelin, etteivät kissat Usvan lähtöä hirveästi noteeraa, mutta olin väärässä. Misty ei ole aikoihin kiljunut "tylsää"-huutoa eikä maannut katollaan sohvalla sitä rapsutellen ja huomiota hakien "ettekste huomaa mua". Myös Tristan alkoi puskea minua ennätyspaljon, ja vaati huomiota. Usva toi meille kaikille kyllä paljon iloa ja energiaa. Cindyssä Usvan lähtö aiheutti juurikin sellaisen käytöksen muutoksen, jota olin odottanut. Nyt tytteli on paljon enemmän esillä, ja tulee yhtämittaa esittelemään masuaan ja köllöttelemään viereen puskien ja kehräillen. Cindy on iloinen, me muut hieman Usvaa kaipaamme :)
On ollut hassua huomata, että kisut koittavat myös paikata Usvan jättämää aukkoa. Ensimmäisenä yönä Tristan toi minulle kepin sänkyyn ja herätti. "Kato mäki osaan!" Seuraavana iltana Misty teki saman, kiljuen samalla "kato mikä saalis, pyydystin ihan ite" ja eilen myös Cindy raahasi huiskaa iloisesti naukuen. Usvan lempipuuhaahan oli keppien noutaminen ja niiden kuljettaminen paikasta toiseen. Usva toi öisin koko keppiarsenaalin sängyn viereen ja herätessäni piippasi iloisesti pyytäen heittämään kepit noudettavaksi. Tristankin osaa noutaa, mutta Usva oli tässä niin taitava, että veli antoi hänelle yksinoikeuden tähän leikkiin. Misty ja Cindy puolestaan eivät moista normaalisti tee, joten onkin ollut tosi suuri ihmetys nähdä tällaista käytöstä. Ehkä ne ovat taas ymmärtäneet, kun meidän mielestä noutokissa-Usva oli niin hauska, ja noutoleikkiä on ihmistenkin ollut niin mukava leikkiä.
Mistyn simmukkakin on ihan parantunut. Parantuminen alkoi heti ensimmäisenä lääkityspäivänä, ja parin päivän päästä oli ihan ennallaan. Antibioottikuuri kesti 10 päivää aamuin illoin, ja ilokseni voin kertoa, että jokaikinen pilleri meni huomaamatta herkkutikkuun piilotettuna herkkuna. Jee!
Ja entä ne potkupyöriäiset? Kova on meno ja melske masussa :) Cindy esittelee masuaan mielellään, ja tuntuu siltä, että oikein pyytää tunnustelemaan ja ihailemaan masua. Kovaan ääneen tullaan viereen kehräilemään ja puskemaan ja kellahdetaan kyljelle tai selälle köllimään. Useimmiten myös vaihdetaan välillä kylkeä, että saa tutustua molempien puolien vauveleihin :) Molemmilta puolilta löytyy yksi innokas potkunaattori. Kerran kuvittelin, että toisella puolella olisi ollut kaksi, mutta ehkäpä ne vain liikkuvat niin vauhdikkaasti. Muutamat päiväunet olemme jo nukkuneet yhdessä, kun olen nukahtanut käsi massulla Cindyn tyytyväiseen kehräykseen.
 |
| Vonkale |
 |
| Joko ne syntyis... |
Myös pentupesä on koottu makuuhuoneeseen odottamaan. Petasin sinne nätit pehmusteet, mutta tapansa mukaan Cindy oli eri mieltä sisustustyylistä.
 |
| Cindyn käsitys sopivasta pentupesän sisustuksesta |
 |
| Joko joko pian pääsee kätilöimään? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti