Vellimasut

Ja niinhän "onnellisesti" siinä sitten kävi, että juuri kun sunnuntai-iltana olin tännekin hehkuttanut ongelmattomuutta, heti maanantai-aamuna minua odotti pellettilaatikossa melkoiset ripaskat. Sen verran oli tavaraa, ettei se kukaan pienistä voinut olla, ja syyllinen paljastuikin nopeasti, kun heti siivottuani Tristan kävi päästämässä toisen satsin erittäin vetistä tavaraa. Voihan itku! Viikonloppureissusta palattuani täällä kyllä jo odotti yrjötty sänky ja matto, jota ehdin ihmetellä, kun jopa pariin kuukauteen ei ole kukaan kisuista kertaakaan oksentanut. Eipä aikaakaan, kun myös Veikon masu osoittautui hieman epäkuntoiseksi. Molemmat pojat vuoronperään oksensivat ja kävivät vessassa koko päivän. Pirteitä olivat kuitenkin, joten tuppasin molemmat täyteen maitohappobakteeria, ja toivoin että menisi nopeasti ohi, eikä tarttuisi muihin. Tarttuvalta kuitenkin vaikutti, kun se oli jo kahdella kisulla. Tiistaina sitten heräsin jälleen yrjöääniin, ja Cindy-mammahan se oli :(  Eiliset potilaat olivat olleet koko yön kunnossa, mutta Voitto oksensi yöllä muutaman kerran. Cindyn yrjöily oli sen verran rajua, että totesin, että pian on kyllä lääkärireissu edessä, jos ei ota laantuakseen. Kun sitten Tristankin jälleen päästi tavaraa molemmista päistä, varasin koko porukalle ajan muutaman tunnin päähän. Siinä olikin hellepäivänä ähertämistä kuskata kuusi kissaa yksinään lääkärille. Vain Misty jäi kotiin, kun oli täysin oireeton. Myös Vilja ja Väinö olivat vielä terveitä, mutta tulivat kuitenkin mukaan.

Väinö on väsähtänyt

Klinikalla kaikki oksentaneet (Tristan, Cindy, Veikko ja Voitto) saivat oksennuksenestopiikit. Kaikki olivat muuten ihan kunnossa, ei tarvetta nesteytykselle tms. Tristan ja Cindy saivat Tylosin-kuurit ja koko jengille Promax-tahnaa. Pennut ovat olleet kokoajan omia pirteitä ja vilkkaita itsejään, ainoastaan ruoka ei maistunut oikein kenellekään, ei edes herkut. Päästyämme kotiin oksensi Väinö melkein heti. Niinpä tietenkin, juuri se joka ei saanut lääkettä! Tylosin oli ihan helkatin pahaa, ja Cindy mökötti pitkään sohvan alla sen jälkeen, kun olin taistellut pillerin puoliksi kurkusta alas ja puoliksi ympäri olohuonetta. Lopputiistai meni suht hyvissä merkein, Cindykin piristyi nopeasti, kun ei enää oksettanut. Seuraavat lääkkeet ovat onneksi sujahtaneet suukkuihin aivan huomaamatta, kun pyörittelin pillerin pieneen palaan sulatejuustoa. Tristan on kyllä urheasti niellyt joka yökkelispillerin ilman mitään mausteita, heitän sen vain kurkkuun kun kisu istua möllöttää jossain.

Levolla

Keskiviikkoaamuna heräsin jälleen kakomiseen, ja tällä kertaa asialla oli Misty! Voi ei! Tätä pelkäsin, kun tiedän, etten saa sitä yksin lääkittyä mitenkään! Jännityksellä odotin koska Misty menee vessaan, ja niinhän siinä sitten kävi mitä odotin, sama homma siinäkin osoitteessa. Mulla oli kaapissa pari pilleriä vanhemmasta keskenjääneestä Tylosin-kuurista, ja päätin yrittää antaa sitä Mistylle. Kuten arvata saattaa, meinasin kuolla, mutta taisi myös Misty järkyttyä sen verran, että Mistyn tauti loppui siihen kuin seinään :D Se oli nopsa, mutta Misty nyt varmaan onkin meidän kisuista vahvin vastustuskyvyltään! Illalla oli sitten vuorossa vielä porukan viimeinen, eli Vilja. Kaikki se kiersi, mutta onneksi ei ollut mitenkään ärhäkkä pöpö, vaan taltutettiin se ilman suurempia ongelmia.

Pöllämystynyt sakki päiväunilla

Painonnousua tämä episodi toki hidasti aikalailla, kun mentiin vähän taaksepäin. Varsinkin Veikko, jota löysä masu vaivasi kauiten. Ruoka ei maistunut kellekään pariin päivään, joten ruiskusta syötettiin maitohapoilla ja vedellä höystettyä kermaviiliä sekä hillssin a/d:tä. Klinikalta napattiin mukaan myös iso säkki RC:n Gastro Intestinalia, joka onneksi sopii oikein hyvin myös pennuille, ja maistuu kaikille.

Kun ruokahalu palasi, se syttyi pennuillekin oikein kunnolla! Ensimmäistä kertaa kaikki oikein riemulla juoksivat jalkoihin, kun täyttelin kupposia. Kaikki ahmivat oikein antaumuksella. Parhaiten maistuu babypatee-velli sekä kaikenlaiset lihat. Possun- ja broilerinsuikaleet sekä possun sydän katoavat alta aikayksikön. On hauskaa myös katsoa, kuinka kaikki jäystävät hartaasti oman päänsä kokoisia paloja erittäin sitkeää kivipiiraa. Myös Multicat-vitamiineja ollaan nassuteltu ahkerasti, kiitokset vain Voiton tulevalle kodille tuliaisista :) Tämä on tosin ensimmäinen pentue, joka ei syö multicatteja nameina. Ollaankin sitten päästy harjoittelemaan pillerinantoa, joka hurjien alkupyristelyiden jälkeen on alkanut sujua ihan mallikkaasti.

Liha on ykkönen

Pentusten päivät kuluvat telmien. Kaikki ovat ihan todella aktiivisia, ja toistensa kanssa painimisen lomassa leikkivät myös paljon itseksekseen kaikenlaisilla leluilla. Veikko on edelleen se mamman mussukka ja kaikkien vieraiden hurmaaja, jonka on aina pakko päästä syliin ja saada eniten huomiota. Väsyn yllättäessä Veikko kiipeää syliin tai olkapäälle kuorsaamaan. Väinö puolestaan on kehityksessään mennyt kaikista ohi, ollen tällä hetkellä huomattavasti muita vahvaluustoisempi ja jykevärakenteisempi. Väinö on porukan puheliain höpönassu, jolla tuntuu olevan kaikenlaista asiaa hassujen temppujensa lomassa. Voitto on muuttunut tarkkailevasta sivustaseuraajasta porukan vauhtivilleksi! Vilja on kova haastamaan kavereita painiin, mutta huiskuilla leikitettäessä jotenkin hölmön hidas, ihmettelevä kummituseläin. Pyöreine silmineen Vilja on aika hassunnäköinen ilmestys. Kaikkien kehitys on kuitenkin hurjan nopeaa ja oikeaan suuntaan menossa.

Veikko ja Väinö eivät vielä ole löytäneet niitä oikeita kotejaan, mutta olen ihan varma, että näin hurmaavat veljekset vielä valloittavat jonkun sydämen ihan lähtemättömästi.

Hyttynen pisti Veikkoa nenään :O