tiistai 28. elokuuta 2012

Luovutusikä on ihan ovella!

Cindy on ollut tällä kertaa hieman erilainen emo. Aivan yhtä supermamma kuin ennenkin, mutta meno on ollut hieman erilaista.
Aiemmat pentueet oppivat syömään kiinteää ruokaa melko varhaisessa vaiheessa, mutta tällä kertaa pentuset elelivät pelkällä äidinmaidolla aivan älyttömän pitkään, vasta kahdeksan viikon kieppeillä pääasiallinen ruoka alkoi tulla lautaselta. Toisaalta sitten taas aiemmin Cindy on imettänyt huolella vielä 13 viikon ikäisiäkin pentuja. Tällä kertaa imetys väheni radikaalisti heti kun kiinteä ruoka alkoi upota, eikä nyt muutamaan viikkoon ole imetetty oikeastaan ollenkaan. Pennut eivät oikeastaan enää ole edes yrittäneet tulla maitobaarille. Ehkä joskus yön pimeinä tunteina joku pentu saattaa masun puolelle eksyä, mutta kovasta kehräyksestä ja mussutuksesta huolimatta luulen, ettei maitoa taida enää tullakaan. Nisät ovat pienentyneet, maitoreppu on kadonnut ja Cindy on muutenkin palautunut imetysrasituksesta aivan huippunopeasti ja hienosti. Ruokinta-automaatin sijaan Cindy on pennuille hyvä kaveri. Monenmonta kertaa päivässä mamma raahaa pennuille erilaisia leluja kovan saalismiu'unnan säestyksellä. Välillä Cindy painelee tuhatta ja sataa ympäri taloa pennut perässään tai toisinpäin. Hauskaa näyttää olevan! Kertaakaan ei pennuille ole vielä muristu tai sähisty, joten vielä eivät käy hermoille, vaikka hyppivät välillä banzai-loikkia mammankin niskaan.

Cindy ja Muumi hengailevat

Muutaman päivän päästä onkin jo ensimmäisten hyvästien aika, kun Voitto lähtee kohti uutta kotia ja uusia kissaystäviä Espoossa. Voittoa tullaan onneksi jatkossa näkemään myös näyttelyissä, joten mitään lopullisia hyvästejä ei tarvitse jättää :) Tuntuu, että Voittokin tekee nyt kaikkensa jättääkseen mahdollisimman mukavat muistot itsestään. Poikien luonteet tuntuvat vuoronperään pehmentyvän, kun Veikon lisäksi nykyään sylissä viihtyy kehräilemässä myös Väinö, ja viimepäivinä myös Voitto on useasti kavunnut syliin unille.

Voitolle ompelemani peitto sai heti suuren suosion. 

Ainiin, Tristanin rekkaritkin löytyivät ;) Koska olin asennoitunut siihen, että olen tunkenut ne johonkin outoon paikkaan, en arvannut että ne olivat kuin olivatkin siellä laatikossa, missä niiden kuuluikin olla ;) Ei toki siinä kansiossa missä piti, mutta sen alla kirjekuoressa. Hohhoi...

Myös pentusten rekkareissa meinasi olla ongelmaa. Alkoi jo tulla pieni hätä, kun niitä ei vaan alkanut kuulua ei näkyä, vaikka pentuoppaat ja myyntilappuset Kissaliitosta jo tulivatkin. En tiedä missä Itella oli niitä viikon verran pyöritellyt, mutta nyt ne vihdoin rantautuivat turvallisesti perille! Huomenna menemme viimeisille rokotuksille ja terveystarkastuksille. Onneksi saadaan nyt merkinnät rekkareihin, ettei tarvitse mitään erillisiä lippulappusia pyöritellä. Luovutusikä siis uhkaavasti lähenee. Veikko ja Väinö eivät kuitenkaan vielä ole lähdössä mihinkään, vaan miettivät yhä kuumeisesti, missä heidän omat ihmisensä oikein piileskelevät?

Hyvää yötä! T: Vilja ja Misty

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti