Lauantaina koitti se suuri päivä, kun ensimmäisen lapsukaisen oli aika lähteä maailmalle. Haikeaa jälleen kerran, mutta olen onnellinen, että Voitto pääsi hyvään kotiin, kun veljet vielä omiaan etsivät. Veikkokin olisi halunnut lähteä Voiton matkaan, ja päästi pienen itkun ulko-ovella Voiton lähdettyä. Myös Cindy itki yhteenmenoon ainakin minuutin. Jännä juttu, itku oli sellaista jota en ole oikeastaan ennen kuullut, ihan kuin mamma olisi todella ymmärtänyt, että yksi vauva lähti nyt. Tämän jälkeen painuttiinkin sitten unille, jonka jälkeen jatkettiin normaalielämää ilman Voittoa.
Voiton uudesta kodista tulikin jo oikein mukavia uutisia. Matka Espooseen oli mennyt hyvin, ja tutustuminen oli heti lähtenyt käyntiin kovan hurinan saattelemana rohkeasti ja uteliaasti. Uudet kissakaveritkin ovat joutuneet väistämään rohkelikon tieltä :) Toivotaan, että Voitto saa uusista kavereista pian sydänystäviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti