torstai 15. marraskuuta 2012

Pohkis näyttelyviikonloppu

Edellisestä näyttelystä ehtikin vierähtää jo lähes 2 kuukautta. Siinä ajassa Tristan ehti hävittää koko turkkinsa jonnekin. Tai ei se "jonnekin" mennyt, vaan se on kyllä ollut erittäin näyttävästi esillä mm. sängyllä, matoissa ja muuten vaan lattialla. Loput karvat sujahtivat sujuvasti viemäriin. No, eipä ainakaan ollut kuivauksessa kovin kova homma. Viljakin pääsi pesulle, eikä ollut kyllä tippaakaan mukava toimenpide neidin mielestä. Melkoisia loikkayrityksiä ja niin surkeaa itkua, että Cindy tuli oven taakse huutelemaan lohdutushuutoja. Ei kuitenkaan suostunut tulemaan avuksi, kun avasin oven jotta näkee mitä tapahtuu ;)
Kuivaus sujui jo paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, fööni ei enää ollut niin pelottava.

Kaksi marjaa valmiina matkaan

Aamulla puoli yhdeksän aikaan pakkasin nöpönassut bokseihin. Cindy meni varmuuden vuoksi piiloon raapimapönttöön :) Hän sai kuitenkin jäädä Mistyn kanssa pitämään taloa pystyssä. Pitkästä aikaa "kotinäyttely", matkaa vain alle sata kilometriä! Matka sujui nätisti, ilman pienintäkään äännähdystä. Vilja on kyllä alusta saakka ollut kaikkien aikojen rennoin matkustaja! Seinäjoen raviradalle saavuimme sopivasti 10 minuuttia ennen eläinlääkärintarkastuksen päättymistä. Emmekä olleet ainoita, jonot olivat aika massiiviset.

Ensimmäistä kertaa Pohkississa meille oli häkkipaikka aivan niinkuin pitikin. Tähän asti kahden kissan häkit ovat olleet milloin missäkin erikseen. Tällä kertaa ei tarvinnut harkita tuplasturdin sahaamista kahtia, vaan sopiva paikka ammotti nätisti tyhjänä meitä odotellen. Kuulemma jo yli 50% näytteilleasettajista on oma sturdi! Näyttelypaikkana Seinäjoen ravirata on kyllä melkoinen sumppu eikä todellakaan miellyttävimmästä päästä, mutta tällä kertaa porukkaa tuntui olevan vähemmän kuin aiemmin, eikä mitään hurjan pahoja tukoksia syntynyt käytäville. Myös tuomarinpöytien edustalla mahtui liikkumaan.

Lauantain tuomarina meillä oli Satu Hämäläinen. Hän oli hyvällä tuulella ja ihan hirveän mukava tuomari :) Ensimmäisenä arvosteluun pääsi Vilja. Tytteli käyttäytyi hienosti, ja sai huippuhyvät arvostelut. Yleisvaikutelmana "lupaava pentu, reipas"!

Moikka, mä olen Vilja.

Heti Viljan perään oli Tristanin vuoro. Tristanin mielestä pihalla laukkaavat paistit olivat niin mielenkiintoisia, että tuomari kaappasi Tristanin syliin, ja he menivät ikkunalle ihastelemaan hirnuheppoja :) ♥ Kyllä sitten lopulta päästiin myös asiaan, ja myös Tristan sai oikein hienot arvostelut. Yleisvaikutelmana "todella reipas ja ystävällinen". Omistajan mieltä lämmitti erityisesti se, että molempien turkkeja kehuttiin jotakuinkin täydellisiksi, ja ne oli laitettu tiptop joka karva ojennukseen. Taas voi kiittää vain hienoa turkin laatua ja ehkä myös vähän uutta shampoota. Pikkuisen kyllä hauskuutti se, että Tristanin kauluria ja turkkia kehuttiin niin paljon, vaikka turkkia on 50% vähemmän kuin vielä kuukausi sitten ja kauluria jäljellä varmaan 20%.

Katso nyt muakin vähän?

Ai, siellähän näkyykin olevan jotain mielenkiintoisempaa!

Koppoti, koppoti...

Kakkosväriryhmän norskeja ei valitettavasti ollut tarpeeksi, että olisi saatu kokoon värin paras-valintaa. Molemmat kuitenkin saivat kutsun TP-valintoihin. Pentuja valintaan pääsi neljä kappaletta, oikein hienoja ja hurmaavia kaikki. Jokainen sai paljon kehuja. Vaikka Vilja muuten nätisti käyttäytyykin näyttelyissä, näyttelyasennossa ei meinata oikein jaksaa pysyä. Valinta oli aika pitkä, joten välillä neiti saikin esiintyä vauva-asennossa... Yllätys oli kyllä melkoinen, kun loppujenlopuksi voiton vei Vilja! Perusteluista en paljoakaan muista, yleensä siinä jänskättäessä ei muistiin tartu juuri mitään ;) Palkinnoksi Vilja sai aivan übersöpön pikkupokaalin!
Kastraattiurosten TP:n vei sitten toinen norski, ja Tristan sai keskittyä kannustamaan pikkusiskoaan.

Paneelissa ei ääniä herunut, mutta tytteli sai mukavasti lisää kokemusta. Näyttelyasentoa täytyy vielä harjoitella, koska assarikin näytti saavan ihan kiitettävästi takajalkapotkuja osakseen ;)

JättiVilja näyttää pikkuiselta!

Heippa, Kristiina.

Mammaaaa, mitä täällä tapahtuuuuu...

Näyttely oli ilmoitettu päättyväksi 17.30. Tuohon aikaan oli vielä paneeli hieman kesken, mutta lähtölupa saatiin. Yöksi huristelimme kotosalle.
Sunnuntaina varmaan ekaa kertaa tänä vuonna nousin sängystä ennen kellon soittoa. Kisut alkoivat aamusta kysellä, joko taas mennään näytökseen? Cindy tosin ei ollut kiinnostunut moisesta, vaan siirtyi jälleen raapimapöntön koloon piiloon. Tuo on niin hauska juttu, kun neiti ei siellä koskaan muulloin ole, kuin silloin kun ollaan lähdössä kissojen kanssa jonnekin. Jostain se aina aavistaa oikein, vaikkei mitään näkyviä merkkejä lähdöstä vielä olisikaan.

Sunnuntaina matkasimme Seinäjoelle 2-pentueen Frodon ja hänen omistajansa kanssa. Frodo kertoi meille kuulumisia koko matkan, Tristan ja Vilja kuultelivat hiljaa kiinnostuneina ;)

Toisen päivän tuomarina meillä oli jälleen uusi tuttavuus, Marta Ziemianska Norjasta. Tosin lieniköhän ihan alkuperäinen norjalainen, kun höpötteli kisuille välillä semmostakin zimbulazambula-kieltä, että mahtoivatkohan kisutkaan ymmärtää tätösen lepertelyä? Kumpaisestakin tykättiin jälleen kovasti, ja turkit saivat taas extrakehut. Yleisvaikutelmana lovely young lady ja lovely male. Tänään sisarukset olivat ainoat II-väriryhmän kissat, joten ei taaskaan VP-valintoja.

Vilja ei sturdissa turhia stressaile :)

Molemmat saivat kutsut TP-valintoihin. Tristania vastassa oli sopevasti kaksi edellisenä päivänä paneelissa ollutta kissaa, ja sama BIS-kissa meni jälleen paneeliin. Pentuja oli kuusi kappaletta, joista Vilja sijoittui hienosti kolmanneksi, ja tästä joukosta samoin eilisen BIS-kissa meni paneeliin.

Tää on mun!

Päivän mukavin juttu oli kuitenkin Frodon (Draconian Full Moon Madness) näyttelykäytös ♥ Poika leikkii, hassuilee, puskee ja jopa venyttelee tuomarin pöydällä. Veikko Saarela sanoikin, että Frodo oli ehdottomasti päivän hauskin ja mukavaluonteisin kissa! Mukava nähdä kissoja, jotka todella viihtyvät näyttelyissä.

Näyttely päättyi hienosti jo ennen neljää, ja kotimatkalle päästiin jopa suht valoisan aikaan. Seuraava esiintyminen onkin jo ihan nurkan takana, kun Turussa lauantaina esiintyy koko 1-pentue ja 3-pentue Veikkoa lukuunottamatta! Siitä tulee jänskää!

Pokaalipötkötys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti