Tammikuussa tuli käytyä kaikkien pitkäturkkien kanssa valjastelemassa lähimaisemissa. Kuvia ei ole. Cindyn kanssa lähdin testaamaan, olisiko se vielä yhtä vauhdikas talviulkoilija kuin viime talvena. Taisi olla vähän alkukankeutta, ei nääs kyllä pahemmin mihinkään liikuttu. Lähinnä juoksenneltiin 100m pitkää polkua edestakaisin, ja välillä seisoskeltiin paikoillaan minuutteja. Välillä tehtiin hienoja spurtteja, mutta sitten iski taas jämähdys. Lämpötila toki oli lähempänä miinus kymppiä, joten ihan paras ulkoilusää ei pienelle kisulle ollut, vaikkakin talviturkkia ja rasvakerrosta neidillä piisaa ;) Koiraa vaanittiin matalalla, ja katsoin parhaaksi nostaa neidin syliin, jottei utelias kiltti koira saa köniinsä.
Tristan tykkää ulkoilla säällä kuin säällä, mutta lenkkeilijäksi siitä ei kyllä ole. Enemmänkin keskitytään tutkimaan kaikenlaista, eikä jolkotella menemään. Leikin varjolla (risu) sain pojan kyllä juoksemaan koko "pururadan" päästä päähän, mutta kyllä meinasi vähän välillä paleltaa. Meillä on ihan mukava pieni metsä parinkymmenen metrin päässä, jossa risteilee muutama polku. Ei tarvitse välttämättä puistoon lähteä autolla.
Viljan kanssa valjastelua vähän venytin, kun viimekertainen ulkoilu marraskuussa oli neidille niin epämieluisa. Yllätys olikin suuri, kun tällä kertaa häntä nousi nopeasti pystyyn, ja luonne oli ihan samanlainen kuin sisälläkin. Päistikkaisia syöksyjä syvään lumihankeen tai pusikkoon. Välillä hurjia spurtteja ja sitten kiljutaan hetki paikallaan täyttä kurkkua. Viljankin sain houkuteltua juoksemaan koko pururadan läpi. Pikkuneiti oli tällä kertaa kaikkein mukavin ja vauhdikkain ulkoiluseuralainen.
Kovimpien pakkasten aikaan kisut eivät suostuneet lopulta menemään enää edes pikaiselle parvekevisiitille, mutta nyt pyydetään taas ulos aamuin illoin. Myös Misty uskaltautuu silloin tällöin hieman ulkoilemaan, mutta odottaa silti innolla kesää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti