Pohkis-näytelmät

Toukokuussa äitienpäiväviikonloppuna oli vuorossa kotinäyttely! Luonnollisesti paikalle täytyi raahata koko jengi ja muutama ylimääräinenkin kaupanpäälle ;) Elli saapui Vantaalta Vaasaan Usvan ja Väinön kanssa jo perjantaina. Olin järjestänyt heille ikioman yksiön, jossa majailla.

Usva toimi kuskina

Ja Väinö apukuskina

Illalla menimme näyttelyn pystytystalkoisiin ja saimme leikkiä hyönteismyrkyttäjiä! Kyllä olikin kätevät myrkytysmasiinat, semmosen minäkin haluan, ettei sormet väsy jatkuvasta supsuttamisesta.

Häkit saatiin onneksi laittaa jo paikoilleen aamuksi. Siinä olikin hommaa, kun tarvitsimme yhteensä 6 häkkipaikkaa! Talkoilun jälkeen olimme ansainneet maittavat Amarillo-illalliset. Kotiin taisin päästä joskus yhden aikaan yöllä, enkä ollut vielä edes pakannut...

Tristan, Veikko ja Vilja tankkaamassa

Usva kylässä

Väinö on kuin kotonaan

Sukua?

Parin tunnin unilla sitten aamulla auto täyteen kissuleita ja kohti Botniahallia. Löysin jopa perille, kun edellispäivänä olin käynyt Elliä ajeluttamassa vähän Mustasaaren metsissä...

Oli melkoista luksusta, kun häkit olivat jo valmiina odottelemassa. Tuomarina oli Kristiina Rautio, ja meidän piti olla vuorossa heti aluksi. Mutta niinpä siinä sitten kävi tietenkin, että Kristiina tapansa mukaan aloitti arvostelut käänteisessä järjestyksessä, ja meille tuli melkoinen odottelupäivä!

Usvan pää tippuu, ei jaksa enää odotella!

Lopulta kuitenkin pääsimme vuoroon ja kaikki saivat mukavat arvostelut. Ainoana vikana oli se, että en runsaasta yrittämisestä huolimatta saanut kaikkia Veikon takkuja setvittyä! Nyt minulle vasta valkeni, että norskin turkkeja on erilaatuisia! Kaikilla omilla kissoillani turkinlaatu on loistava, eikä oikeastaan vaadi minkäänlaista hoitamista. Veikolle puolestaan näyttää tulleen isänsä turkki, jonka plussana toki on muhkeus, mutta miinuksena erittäin villava alusvilla! Käytin karstaa, käytin kampaa, käytin jopa saksia. Aikaa meni ja hikikarpaloita virtasi, mutta jokatapauksessa sain arvosteluseteliin takuista torumista...

Draconian jengiä oli paikalla niin paljon, että kastraattien värin paras-valinta saatiin kokoon ihan oman perheen voimin. Kastraatteja paikalla oli siis Cindy-mamma, Tristan, Usva sekä Veikko. Kolmea niistä minun olisi pitänyt pitää yhtä aikaa kolmella kädelläni, mutta Tristania viimeisenä arvostellessaan, Kristiina oli sitä mieltä, että muilla ei ole tässä kisassa mitään jakoa, vaan Tristan vie potin! Näin ollen hän sai vihdoin kymmenennen värin parhaansa, ja saavutti sitä myötä DVM-tittelin!

Tämän jälkeen hän vertasi vielä tyttöjä, eli Cindyä ja Usvaa. Yllätys oli jo se, että hän tykkäsi mammasta enemmän, mutta kun lisäsi siihen perään vielä, että "tämä on päivän paras kastraattinaaras" oli ilmeeni kuulemma näkemisen arvoinen! Meidän pallomamma elämänsä ekaa kertaa paneeliin!

Cindymamma ekaa kertaa paneelissa

Leikkaamattomia oli myös paikalla 3; Väinö, Vilja ja Zygot's Mac Gregor. Kaikki lapset saivat erikoiskehut uskomattoman pitkistä hännistään! Mistähän lienevät moiset saaneet?  Värin parhaaksi tuomari valitsi Väinön, tykästyi häneen oikein kovasti!

Tuomarin parhaiden valinta olikin sitten heti melkein perään. Tuomari sanoi aloittavansa "helpoimmista" eli kastraattiurhoista, ja niin Tristan läjähti paneeliin. Viljalla ei ollut naaraissa oikein mitään jakoa, vaikka yllättävän nätisti käyttäytyikin! Viimeiseksi säästettiin urokset. Valinta oli pitkä ja vaikea, koska mukana oli monta komeaa ja menestynyttä urhoa. Tuomari oli kovin tykästynyt Väinöön, mutta siinä seurassa olisi ollut väärin valita paneeliin noin keskenkasvuista poikasta. Sen verran vaikuttava poika kuitenkin oli, että sai Judge's Sweetheart-erikoispalkinnon ;)

Väinö edustaa

Väinön kilpakumppani käyttää ravinnokseen ihmispäitä ;)

Lasten hienojen tulosten siivittämänä Cindy oli päivän paras siitosnaaras kategoriassa 2. 

Tristan paneelissa

Seuraavana päivänä tuomarina toimi Anne Köhn. Ennen arvostelua Veikolla oli paljon asiaa, eikä mikään tuntunut olevan oikein hyvin. Siirto sturdista häkkiin, jossa sai mukavammin leikittyä, rauhoitti hetkeksi. Onneksi arvosteluvuoroon mennessä huuteluun oli jo kyllästytty. Jälleen kerran vein tuomarille kissan toisensa jälkeen... "Oh, you again!" ;) Kaikki kisut saivat kehuja erityisesti turkinlaadustaan, ja muutenkin mukavia arvosteluita. Veikonkin takut olin vihdoin saanut kaikki saksittua pois ;) Lopuksi koko konkkaronkkaa vertailtiin värin parhaassa, jonka odotetusti voitti Tristan. Tytöistä paremmaksi valittiin tällä kertaa Usva. Lopuksi kerroin tuomarille vielä, että nämä kaikki vertailussa olleet olivat Cindyn lapsia, ja hän sanoi, että "Oh, that's where the super coat quality comes!"

Kukkuu! T: Vilja

Veikko ottaa rennosti

TP:ssä paneeliin päätyi Usva! Tristania vastassa oli ikävä kyllä edellisenä päivänä kaikilla äänillä paneelin voittanut kissa. Kaikenkaikkiaan hieno ja menestyksekäs näyttelyviikonloppu!
PS: Valitettavasti laiska ja muka kiireinen kasvattaja kirjoittaa tapahtumasta näin lähes 2kk myöhässä, joten joitain jännittäviä yksityiskohtia lienee jo hukkunut muistista!

Usva paneelissa

Usva poseeraa

Ja katselee tulevaisuuteen!