Treffit ohi ja jännittäminen alkaa!

Olin pyytänyt Viljalta, ettei alkaisi mouruamaan vielä, koska olin menossa viikonloppuna Lahteen Herra Ylpön keikalle juhlistamaan synttäreitäni. No niinhän siinä sitten tietysti kävi, että torstai-iltana alkoi kujertaminen. Siitä huolimatta lähdin lauantaina Lahteen, ensin Norjalainen Metsäkissa ry:n järjestämälle eläinlääkärinluennolle ja sitten Hipun luo Nastolaan.

Sulhon omistajalla oli sunnuntaina menoa, joten niinpä sitten sunnuntai-aamuna vääntäydyin parin tunnin unien jälkeen ylös sohvalta ja puoli seitsemän aikaan lähdin ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Matka Hämeenlinna-Tampere sujui jänskätellen, mitä Vilja mahtaa tykätä tuliaisestani. Pysyin mukavasti hereillä, kun kollipoika lemusi sen verran miehekkäältä. Onneksi ei sentään tässä vaiheessa vielä laulellut yhtään, tyytyi vain kuuntelemaan minun lauleluani radion mukana :D

Kotosalla kannoin sitten vessasta kaiken irtaimen tavaran pois, ja päästin pojan tutustumaan sviittiinsä. Kun paikka oli tutkittu, kävin hakemassa Viljan. Niinkuin aiemmat kuvat kertovat, ensireaktio ei ollut kovin ihastunut :D Vilja murisi ja jos Pikkis uskaltautui liian lähelle, saattoi kuulua myös sähinää. Tilanne oli sen verran kireä, että oman turvallisuuteni vuoksi en uskaltanut edes istua lattialla :D Toisaalta en myöskään uskaltanut jättää kisuja kahden, ettei tule ruumiita. Niinpä koitin valokuvaamisen lisäksi keskittyä koulutehtäviin vessassa seisten. 

Nelisen tuntia Vilja jaksoi äristä, kunnes aivan yhtäkkiä kippasi kyljelleen ja alkoi kurista. Oli todella hauska nähdä, miten kissan asenne muuttui sekunnissa! Keksipussitanssin lisäksi asiaan saattoi vaikuttaa se, että Pikkis roiski pissaa pitkin seiniä, ja haju oli todella pyörryttävä...

Tämän jälkeen uskalsin sitten jättää pariskunnan keskenään, ja lähteä omiin askareisiin. Pariskunnalla oli kyllä intoa, mutta taito puuttui. Jossain vaiheessa iltaa päästin Viljan lepotauolle, joka ei kyllä kovin lokoisasti alkanut, koska Cindy hyökkäsi välittömästi kollinhaisuisen tyttärensä kimppuun. Niinpä jouduin laittamaan muut kissat siksi aikaa ulos, kun Vilja oli levolla. Myöhemmin sitten suosiollisella avustuksellani saatiin aikaan kaksi onnistunutta astumista, kun pidin kyljelleen ja selälleen kaatuvaa Viljaa hetken pystyssä.

Tiistaina ei onnistunut mikään, ja aloin jo epätoivoisesti heittää toiveet pennuista :D Hirveää ressiä voikin moinen aiheuttaa, niinkuin sitä nyt ei jo olisi tarpeeksi tuon koulun kanssa.
Lopulta sitten keskiviikko-aamuna ja iltana onnistui vielä yhdet kerrat ja huokasin helpotuksesta, ehkä tästä kenties jotain aikaansaannoksia tulee?

Sun päässä on jotain likaa...

Annoin pariskunnan olla yhdessä vielä 48 tuntiakin pitempään, koska eihän ne mitään saaneet keskenään aikaan, ja Pikkis aloitti aina lohduttoman itkun, jos jäi yksin. Jouduin laittamaan oveenkin lapun, ettei naapurit luule, että kidutan kissojani :D Lisäksi Cindyn vihamielisyyden takia oli parempi, että Vilja pysyy poissa näkyvistä, kunnes se on pesty.
Onneksi huomasin, että kun Pikkiksen laittaa boksiin, toivottelee hyvät yöt ja sammuttaa valot, se malttaa nukkua ja olla hiljaa :D

Unilla

Torstai-iltana vihdoin minulla oli sopiva rako, jossa ehdin viemään haisulin takaisin Hämeenlinnaan. Hän taisi olla iloinen kotiinpaluustaan, kun viidessä minuutissa pissasi 4 kertaa boksinsa takaseinään. Boksi näyttikin lähinnä siltä, kuin siellä olisi teurastettu joku! Kerroinko muuten jo, etten ikinä hanki kollia :D

Kotimatkalla hain kaikenlaisia siivoustarvikkeita, ja yöllä sitten vietin parituntisen kuuraten vessan lattiasta kattoon! Lopuksi tein Viljalle vielä parin minuutin pikapesun omppushampoolla, jonka jälkeen Cindy hyväksyi taas tyttärensä, eikä luullut sitä kolliksi!

Nyt sitten vaan jänskätellään muutama viikko, ennenkuin ensimmäiset mahdolliset merkit saattavat tulla näkyviin! Peukut pystyssä, ettei uusintatreffejä tarvita! Lähtömitat ovat paino 4450g (hui, mihin on kadonnut yli puoli kiloa muutaman viikon takaisesta?) ja masunympärys 39cm.

Pesulla