Etsi videolta tuttu kissa ;)
Iltasanomat - Ken on heistä kaunein...
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Viikonloppua odotellessa
Täällä odotellaan jo innolla viikonloppua. Tiedossa on retki Turkuun. Perjantai-aamuna olisi tarkoitus lastata auto täyteen kissoja ja ihmisiä, takapenkille pitäisi saada mahtumaan Cindy, Tristan, Kiara, Frodo ja Messi. Toivottavasti Messi ei tunne oloaan ulkopuoliseksi suurperheen joukossa. Pidetään peukut pystyssä, että tämä ihana kesäinen sää jatkuu vielä ainakin viikonlopun yli. Kauhulla muistelen vuoden takaisen Turokin -30 asteen pakkasia ja lumituiskua. Silloin tosin en ollut itse ratissa. Tällä hetkellä säätiedotukset onneksi toissapäiväisestä "ensilumesta" huolimatta näyttävät erittäin lupaavilta. Tuon viitisen tuntia vierasta tietä ajelisi toki mieluiten valoisaan aikaan kuivassa ja seesteisessä säässä.
Frodo ja Messi pääsevät asumaan hotelliin, johon majoittuu myöskin Hippu. Minä tungen katraani kanssa Darwinin ja Dawkinsin luo. Onneksi molemmat neidit ollevat sitten juuri lopettaneet kiimansa, kun asuintovereina on kaksi leikkaamatonta kollia... Niin siis totta tosiaan - myös Kiarasta on tullut nainen :( Mokomakin pikkuvauva muka näin pienenä alkoi ymmärtää poikien päälle. EI kiva :(
Perjantaina pääsen kyläilemään myös Siirin luo ♥ Josta sitten hotellille Hippua ja Frodoa tervehtimään ja sitten olisi suunnitelmissa lähteä syömään koko Draconian konkkaronkka. Paljon ohjelmaa ja paljon kasvattikissoja omistajineen, jee, toivottavasti kuitenkin päästään ajoissa nukkumaankin, niin ollaan sitten lauantai-aamuna pirteinä.
Lauantaina ja sunnuntaina näytellään. Hippu ja Kiara ovat lauantaina vastakkain, toivottavasti saadaan kivat vertailut. Vahva veikkaukseni kuvien perusteella on, että iso ja kaunis tyttö Hippu vie voiton ;)
Eilen kävin tervehtimässä Frodoa, joka on viimeaikoina kovasti miehistynyt! Pohkississa Frodo oli vielä melkoinen vauvanassu, mutta nyt alkaa 4-kiloisella pojulla olla jo kovasti kolli-ilmettä ja pituuttakin on venytty rutkasti. Häntä meinaa vähän jäädä jälkeen... Valkoiset tassunpohjat ja medaljonki alkavat piiloutua vähitellen muhentuvan karvan alle, mutta eivätpä ne ikävä kyllä minnekään häviä...
Frodo ja Messi pääsevät asumaan hotelliin, johon majoittuu myöskin Hippu. Minä tungen katraani kanssa Darwinin ja Dawkinsin luo. Onneksi molemmat neidit ollevat sitten juuri lopettaneet kiimansa, kun asuintovereina on kaksi leikkaamatonta kollia... Niin siis totta tosiaan - myös Kiarasta on tullut nainen :( Mokomakin pikkuvauva muka näin pienenä alkoi ymmärtää poikien päälle. EI kiva :(
Perjantaina pääsen kyläilemään myös Siirin luo ♥ Josta sitten hotellille Hippua ja Frodoa tervehtimään ja sitten olisi suunnitelmissa lähteä syömään koko Draconian konkkaronkka. Paljon ohjelmaa ja paljon kasvattikissoja omistajineen, jee, toivottavasti kuitenkin päästään ajoissa nukkumaankin, niin ollaan sitten lauantai-aamuna pirteinä.
Lauantaina ja sunnuntaina näytellään. Hippu ja Kiara ovat lauantaina vastakkain, toivottavasti saadaan kivat vertailut. Vahva veikkaukseni kuvien perusteella on, että iso ja kaunis tyttö Hippu vie voiton ;)
Eilen kävin tervehtimässä Frodoa, joka on viimeaikoina kovasti miehistynyt! Pohkississa Frodo oli vielä melkoinen vauvanassu, mutta nyt alkaa 4-kiloisella pojulla olla jo kovasti kolli-ilmettä ja pituuttakin on venytty rutkasti. Häntä meinaa vähän jäädä jälkeen... Valkoiset tassunpohjat ja medaljonki alkavat piiloutua vähitellen muhentuvan karvan alle, mutta eivätpä ne ikävä kyllä minnekään häviä...
 |
| Frodo ihailee auringonlaskua omistajiensa kuvaamana |
perjantai 18. marraskuuta 2011
Veljekset
Tristan oli Tessan kuvattavana syyskuussa Tampereen näyttelyssä ja Darwin lokakuussa Jyväskylässä. Veljeksistä oli onnistuttu nappaamaan jokseenkin identtiset kuvat, hännän asentoa myöten 8) Molemmat kisut ovat valinneet myös melko miehekkäät taustavärit...
 |
| GIP Draconian AutumnReflection |
 |
| IC Draconian HarmonyDivine |
tiistai 15. marraskuuta 2011
Cindyn ulkoilukauden avaus
Monista muista kissablogeista saa lukea, kuinka kisujen ulkoilukausi on päättynyt, kun ilmat ovat viilentyneet. Meillä se menee hieman päinvastaisesti. Lauantaina vietettiin Cindyn ulkoilukauden avajaisia. Hieman sataa tihuutti, puistossa oli märkää (omiin sukkiin / kenkiin muodostui melkoiset lotisevat lammikot) mutta sepä ei meidän neitiä haitannut. Kun nyt vielä lunta tulisi, toivoo Cindy. Toki myös Tristan oli mukana, ja olikin tosi mukava yhteinen ulkoiluretki. Kisut kulkivat kokoajan yhtämatkaa ympäriinsä suuressa puistossa, vuorotellen toinen toistaan seuraten. Tristan tosin on enemmänkin kesäulkoilija, joten häntä piti välillä hieman kantaa ;) Cindy pinkoi perässä mihin tahansa poika kannettiinkin. Ihana ulkoilutettava. Ainut syy miksi lumentuloa saattaa odottaa, on se, että lumessa kirmatessaan Cindy tuntuu olevan iloisimmillaan. Kesällä ulkoillessa neiti yleensä vain jököttää paikallaan ja miukuu. Tunnin ulkoilun jälkeen Tristan sai tarpeekseen, ja jämähti puun alle makaamaan. Cindyn kanssa kiertelimme vielä hetken, kunnes kuraiset syksyn lehdillä kuorrutetut tassuttelijat pääsivät takaisin kotiin lämpimään.
Ikävä kyllä kamera ei ollut mukana sateen takia, parivaljakosta olisi saanut ihania yhteiskuvia. Upeita kännykameraotoksia:
Vaikka kotioloissa mamma ei aina jaksakaan poikaansa sietää, puistossa oltiin parhaita kavereita eikä poikaa voinut päästää kauas pois silmistä. Viikonlopun aikana on nähty myös harvinaisia yhteisiä halipusipesuhetkiä. Voi kunpa noita olisi useamminkin!
Ikävä kyllä kamera ei ollut mukana sateen takia, parivaljakosta olisi saanut ihania yhteiskuvia. Upeita kännykameraotoksia:
 |
| Valot päälle, alkaa hämärtää |
 |
| Lenkkeilijät samalaisissa tuulipuvuissaan |
Vaikka kotioloissa mamma ei aina jaksakaan poikaansa sietää, puistossa oltiin parhaita kavereita eikä poikaa voinut päästää kauas pois silmistä. Viikonlopun aikana on nähty myös harvinaisia yhteisiä halipusipesuhetkiä. Voi kunpa noita olisi useamminkin!
 |
| Pusimusipesuhali ♥ |
maanantai 7. marraskuuta 2011
Herra Dyson
Olenkin tainnut unohtaa esitellä uuden perheenjäsenemme, vaikka hän on elänyt keskuudessamme jo useamman kuukauden.
Mutta miten hän liittyy kissoihin? No kai se on itsestäänselvää, että kissakodissa karvaa löytyy ja tarvitaan hieman tehokkaampaa puhdistajaa kuin eläimettömässä. Malliltaan uusi kaverimme on DC32 Animal Pro - eli kaiketi juurikin karvatalouksille suunniteltu. Ja onhan se ero vanhaan rutkuun kuin yöllä ja päivällä. Pölysäiliön tilavuus on 2l ja kummasti se täyttyy melkeinpä yhdestä imurointikerrasta, vaikka ei paljoa näkyvää pölyä lattioilla leijailisi. Jostain se sen hurjan likamäärän kuitenkin löytää ja imee sisuksiinsa.
Mitä mieltä kissat ovat moisesta kapistuksesta? Tavallinen imuri ei heitä pelota lainkaan, mutta ans olla kun Herra Dyson käynnistettiin ensimmäisen kerran... Kyllä siinä itsekin melkein korvatulppia kaipaisi! Misty häipyi sen siliäntien ja mitään pelkäämätön Tristan muuttui pallokalaksi. Muutaman ensimmäisen imurointikerran kisut pysyivät moisesta mölykapistuksesta hyvin kaukana, mutta nyt Tristan on alkanut jälleen tapansa mukaan osallistua siivoukseen. Ei toki enää/vielä yhtä läheisesti kuin vanhan imurin kanssa, jolloin suurinpiirtein istui suulakkeen päällä imuroitaessa... Cindy ei pidä laitetta sen kummoisempana, vaan yleensä nukkuu/tarkkailee imuria puusta omasta pussukastaan. Misty vihaa uutta imuria yli kaiken. Mistyhän pelkäsi normaaliakin imuria siihen saakka kunnes Cindy tuli taloon ja opetti Mistylle, ettei siinä ole mitään pelättävää. Ehkä Misty ajan kanssa ystävystyy Dysoninkin kanssa. Vanhaan ei ole paluuta.
+ ihan oikeasti tehokas
+ paljon erilaisia suuttimia
+ ei tartte hankkia pölypusseja
+ hienon värinen ;)
- todella kova ääni
- säiliö pitää tyhjentää melkein joka imuroinnin jälkeen
- hieman iso, raskas ja kömpelö
Mutta miten hän liittyy kissoihin? No kai se on itsestäänselvää, että kissakodissa karvaa löytyy ja tarvitaan hieman tehokkaampaa puhdistajaa kuin eläimettömässä. Malliltaan uusi kaverimme on DC32 Animal Pro - eli kaiketi juurikin karvatalouksille suunniteltu. Ja onhan se ero vanhaan rutkuun kuin yöllä ja päivällä. Pölysäiliön tilavuus on 2l ja kummasti se täyttyy melkeinpä yhdestä imurointikerrasta, vaikka ei paljoa näkyvää pölyä lattioilla leijailisi. Jostain se sen hurjan likamäärän kuitenkin löytää ja imee sisuksiinsa.
 |
| Mua ei pelota! |
Mitä mieltä kissat ovat moisesta kapistuksesta? Tavallinen imuri ei heitä pelota lainkaan, mutta ans olla kun Herra Dyson käynnistettiin ensimmäisen kerran... Kyllä siinä itsekin melkein korvatulppia kaipaisi! Misty häipyi sen siliäntien ja mitään pelkäämätön Tristan muuttui pallokalaksi. Muutaman ensimmäisen imurointikerran kisut pysyivät moisesta mölykapistuksesta hyvin kaukana, mutta nyt Tristan on alkanut jälleen tapansa mukaan osallistua siivoukseen. Ei toki enää/vielä yhtä läheisesti kuin vanhan imurin kanssa, jolloin suurinpiirtein istui suulakkeen päällä imuroitaessa... Cindy ei pidä laitetta sen kummoisempana, vaan yleensä nukkuu/tarkkailee imuria puusta omasta pussukastaan. Misty vihaa uutta imuria yli kaiken. Mistyhän pelkäsi normaaliakin imuria siihen saakka kunnes Cindy tuli taloon ja opetti Mistylle, ettei siinä ole mitään pelättävää. Ehkä Misty ajan kanssa ystävystyy Dysoninkin kanssa. Vanhaan ei ole paluuta.
+ ihan oikeasti tehokas
+ paljon erilaisia suuttimia
+ ei tartte hankkia pölypusseja
+ hienon värinen ;)
- todella kova ääni
- säiliö pitää tyhjentää melkein joka imuroinnin jälkeen
- hieman iso, raskas ja kömpelö
 |
| Mikä on tuo karmea mölytoosa?! |
 |
| Harvinainen näky, Pallokala-Tristan |
perjantai 14. lokakuuta 2011
Hirviä ja kissoja Jyväskylässä
Perjantai-iltana kissoilla oli tietenkin kaikkea hauskaa puuhasteltavaa sen jälkeen, kun olin säätänyt herätyskellon osoittamaan 3.00. Kaikki kisut ovat aina hurjan iloisia ja eläväisiä, kun Kiara on kylässä. Sängyn vieressä oli oikea leikkikenttä. Uuden maton alle on kiva sujahtaa tekemään tunneleita ja sen päällä oli Mistyn ja Kiaran painiareena. Vielä yhden jälkeen havahduin vähän väliä kun nassukat eivät millään malttaneet mennä nukkumaan. Kolmelta sängystä sitten löytyi uppounisia karvakeriä, kun oli aika vääntäytyä pystyyn.
Mulla on onneksi siitä helppoja kissoja, että useimmiten pissaavat heti, kun ne vaan nostaa hiekkalaatikkoon. Niinpä matkaan päästiin tyytyväisinä masut täynnä ja rakot tyhjinä. Tyttöjen kaivaminen sohvan sisästä kuuluu tietenkin jo vakiotoimenpiteisiin... Matkalla oli odotetusti säkkipimeää. Jo ensimmäisen 50 kilometrin jälkeen pimeällä suoralla tapasin ensimmäisen metsäneläimen. Ehdin tosin nähdä vain takasorkat, kun tuo nopea otus vilahti metsään auton editse. Ei aikaakaan, kun edestä vilahti kettu, ja seuraavaksi pieni valkoinen hiiri. Ajattelin, että tämähän menee sentään ihan hyvin, kun eläimet vain pienenevät. Paras oli kuitenkin säästetty viimeiseksi. Matkaa oli jäljellä enää nelisenkymmentä kilometriä ja aamukin alkoi sarastaa, kun äkkiä tielle ilmestyi se mitä vähän pelkäsinkin - hirvi. Mistä se tuli? Tien vieressä oli peltoaukeaa, mutta ei mokomaa näkynyt ennenkuin tielle astahti. Satasen vauhdista jarrut pohjaan, ja mokoma hirvivanhus jolkotteli rauhassa noin kahden metrin päästä autosta. Pienen sydänpysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Kissoja ei kiinnostanut. Ne nukkuivat koko matkan.
Saavuimme Jyväskylän Paviljongille jo ennen kahdeksaa. Ensimmäinen ei-kiva-juttu oli 10 euron parkkimaksu. Toinen oli häkkijärjestys. Eipä tullut mieleen, että olisi pitänyt erikseen pyytää, että saisi omat kissat vierekkäin. Kaikissa tähänastisissa näyttelyissä näin on ollut automaattisesti. Niinpä sitten juoksin kolmen häkin väliä putsaamassa ja siivoamassa. Cindy ei kiimansa jälkeen ole oikein innostunut vieraista kissoista, joten olisin tietysti mieluiten sen halunnut tuttujen kissojen, enkä vieraan kollin viereen. Häkkien pohjat kun olivat niin vääntyneitä ja välipahveista paloja irti, jotta helposti pääsee naapuria nuuskimaan.
Onneksi sentään näytti siltä, että arvostelut saan tällä kertaa itsekin hoidettua kunnialla, kun Kiaraa edellä oli sen verran enemmän kissoja kuin mustavalkoisilla. Ensimmäisenä Tellervo Kassin arvosteluun pääsi Cindy ja serti tuli! Myös Tristanille serti. Molemmille kehuja erityisesti turkinlaadusta, ja Tristan hurmasi jälleen hassulla leikkisällä luonteellaan. Hirveän harmi, että kastraatteja oli jälleen vain 2, eikä värin paras-valintaa saatu kokoon.
Kiaralla oli tuomarina Elena Zagorskaya, joka piti tyttösestä kovasti, mutta kilpailu on kovaa ja Kiara sijoittui kolmanneksi. Näyttelyasentokoulutukseen neidin saisi nyt kyllä laittaa, kun ei meinaa siinä pysyä. Tristan kävi vielä TP-valinnassa, mutta kovan pähkäilyn päätteeksi jäi kakkoseksi. Sitten olikin aikaa shoppailla. Kaikkea hirveän tarpeellista tarttui jälleen mukaan.
Paneelipaikka oli hieno. Katsomossa oli tilaa ja kissat näki korokkeelta hyvin. 2-kategorian paneeli tulikin seurattua. Näyttely päättyi kuuden maissa, ja päästiin lähtemään kohti kivenheiton päässä sijaitsevaa hotelli Albaa. Kyytiin ahtautuivat myös Henna, Darwin ja Dawkins. Huone oli aikalailla pieni, karu ja tupakantuoksuinen. Se niistä nettisivujen mainoksista kauniista merinäköalasta, meidän ikkunasta näkyi lähinnä romanttinen parkkipaikka. Vessassa oli myös melkoisen järkyttävä juttu lemmikkihuoneeksi - altaan alla oli "kaappi" johon pääsi sisälle raosta sen takaa, mutta edestä sitä ei saanut auki. Jos Cindy olisi sinne mennyt, olisi pitänyt hakea vastaanotosta saha. Onneksi sinne teki majan vain Darwin, joka saatiin houkuteltua ulos herkkutikulla. Huhhuh. Kollit siis majoituivat vessaan.
Iltapihvien jälkeen menimme nukkumaan, tai ainakin yritimme. Dawkins-somali nääs ei ollut ihan samaa mieltä siitä, että hänen pitäisi nukkua vessassa ilman ihmistä. Muutaman kerran ehdin vaipua horrokseen, kunnes hetkeksi tauonnut mouku taas alkoi. Kaiken kruunasi, että oven toisella puolella Cindy vastasi itkuun murinalla. Miooo - Murrr - Mioooo - Murrrr. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin mennä kissojen kanssa suihkuun nukkumaan. En tosin onneksi minä ;) Cindy ja Tristan olivat tyytyväisiä kun toinen sänky vapautui heidän käyttöönsä, ja panivat vihdoin maate. Kiaraa ei moinen möykkä tietenkään ollut edes haitannut, vaan kuorsasi koko yön tyytyväisenä vieressäni.
Aamu valkeni kylmänä, ekaa kertaa tälle syksyä sai auton ikkunat krapata auki. Aamupalalla selvisi mikä se paljon kehuttu järvimaisema oli, kun aamupalahuone tuntui kelluvan vedessä. Olis semmoset näkymät varmaan kissojenkin tähystettäväksi kelvanneet huoneesta... Lohdutukseksi vietiin tietenkin muutama kinkkuviipale.
Sunnuntaiksi siirsin Kiarankin häkin lähemmäs muita ja Tristan ja Cindy pääsivät jopa vierekkäin. Tällä kertaa emme olleet ihan yhtä onnekkaita, vaan näyttipä siltä, että Tristanin ja Kiaran arvostelut menevät päällekäin, kun Kiaran tuomari oli hyvin nopea ja halusi kaikki kissat häkkeihin näkyville ajoissa. Onneksi pöydät olivat vierekkäin, ja seurasin sitten yhtäaikaa Tristanin ja Kiaran arvostelua. Kiara oli Marc Cratuccin mielestä WOOOOUU! Etenkin turkinlaatu oli yksinkertaisesti gorgeous! Siitä huolimatta järjestys oli jälleen sama, kilpailijat olivat samat. Mustavalkoisilla oli näin vaihteeksi, kolmatta kertaa seitsemän viikon sisään tuomarina Elena Zagorskaya. Ei siis mitään hirveän uutta ja yllättävää sillä rintamalla, tosin tuntuu että kerta kerralta setelit ovat yhä enemmän excelenttiä täynnä, tällä kertaa molempien turkit olivat jopa ihan supereita! Sertit molemmille. Kolmas kastraatti oli absi, joten taaskaan ei saatu Tristanille kokoon värin paras-valintaa :( Cindy ja Tristan kävivät molemmat myös tuomari paras-valinnassa, mutta ei menty paneeliin. Darwin puolestaan voitti sertikilpailun ja yllätti vielä olemalla värin paraskin :)
Kotimatkan alettua aurinko paistoi vielä, mutta nopeasti taas ajettiinkin säkkipimeässä. Onneksi paluumatkalla eläimet pysyivät poissa tieltä, vain kissan silmät kiiluivat ojasta. Kotosalla olimme puoli kymmenen aikaan.
Kiara jäi vielä meille hoitoon hetkeksi. Maanantai vietettiinkin juhlistaen neidin puolivuotispäivää leikkien ihan extrapaljon ja herkutellen broilerinsydämellä ja katkaravuilla. Leikkimisen ja syömisen välillä koko konkkaronkka nukkui sikeää unta, kyllä taas reissu vei mehut kaikista. Onneksi minäkin vietä saldovapaata. Nyt saadaan hieman pitempään levätä ja Kiarakin ehtii vähän kasvaa ja kehittyä ennen seuraavaa näyttelyä Turussa marraskuun lopussa.
 |
| Kakara nukkuu MUN pesässä :E |
Mulla on onneksi siitä helppoja kissoja, että useimmiten pissaavat heti, kun ne vaan nostaa hiekkalaatikkoon. Niinpä matkaan päästiin tyytyväisinä masut täynnä ja rakot tyhjinä. Tyttöjen kaivaminen sohvan sisästä kuuluu tietenkin jo vakiotoimenpiteisiin... Matkalla oli odotetusti säkkipimeää. Jo ensimmäisen 50 kilometrin jälkeen pimeällä suoralla tapasin ensimmäisen metsäneläimen. Ehdin tosin nähdä vain takasorkat, kun tuo nopea otus vilahti metsään auton editse. Ei aikaakaan, kun edestä vilahti kettu, ja seuraavaksi pieni valkoinen hiiri. Ajattelin, että tämähän menee sentään ihan hyvin, kun eläimet vain pienenevät. Paras oli kuitenkin säästetty viimeiseksi. Matkaa oli jäljellä enää nelisenkymmentä kilometriä ja aamukin alkoi sarastaa, kun äkkiä tielle ilmestyi se mitä vähän pelkäsinkin - hirvi. Mistä se tuli? Tien vieressä oli peltoaukeaa, mutta ei mokomaa näkynyt ennenkuin tielle astahti. Satasen vauhdista jarrut pohjaan, ja mokoma hirvivanhus jolkotteli rauhassa noin kahden metrin päästä autosta. Pienen sydänpysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Kissoja ei kiinnostanut. Ne nukkuivat koko matkan.
Saavuimme Jyväskylän Paviljongille jo ennen kahdeksaa. Ensimmäinen ei-kiva-juttu oli 10 euron parkkimaksu. Toinen oli häkkijärjestys. Eipä tullut mieleen, että olisi pitänyt erikseen pyytää, että saisi omat kissat vierekkäin. Kaikissa tähänastisissa näyttelyissä näin on ollut automaattisesti. Niinpä sitten juoksin kolmen häkin väliä putsaamassa ja siivoamassa. Cindy ei kiimansa jälkeen ole oikein innostunut vieraista kissoista, joten olisin tietysti mieluiten sen halunnut tuttujen kissojen, enkä vieraan kollin viereen. Häkkien pohjat kun olivat niin vääntyneitä ja välipahveista paloja irti, jotta helposti pääsee naapuria nuuskimaan.
Onneksi sentään näytti siltä, että arvostelut saan tällä kertaa itsekin hoidettua kunnialla, kun Kiaraa edellä oli sen verran enemmän kissoja kuin mustavalkoisilla. Ensimmäisenä Tellervo Kassin arvosteluun pääsi Cindy ja serti tuli! Myös Tristanille serti. Molemmille kehuja erityisesti turkinlaadusta, ja Tristan hurmasi jälleen hassulla leikkisällä luonteellaan. Hirveän harmi, että kastraatteja oli jälleen vain 2, eikä värin paras-valintaa saatu kokoon.
Kiaralla oli tuomarina Elena Zagorskaya, joka piti tyttösestä kovasti, mutta kilpailu on kovaa ja Kiara sijoittui kolmanneksi. Näyttelyasentokoulutukseen neidin saisi nyt kyllä laittaa, kun ei meinaa siinä pysyä. Tristan kävi vielä TP-valinnassa, mutta kovan pähkäilyn päätteeksi jäi kakkoseksi. Sitten olikin aikaa shoppailla. Kaikkea hirveän tarpeellista tarttui jälleen mukaan.
 |
| Kiara ottaa näyttelyt levon kannalta |
Paneelipaikka oli hieno. Katsomossa oli tilaa ja kissat näki korokkeelta hyvin. 2-kategorian paneeli tulikin seurattua. Näyttely päättyi kuuden maissa, ja päästiin lähtemään kohti kivenheiton päässä sijaitsevaa hotelli Albaa. Kyytiin ahtautuivat myös Henna, Darwin ja Dawkins. Huone oli aikalailla pieni, karu ja tupakantuoksuinen. Se niistä nettisivujen mainoksista kauniista merinäköalasta, meidän ikkunasta näkyi lähinnä romanttinen parkkipaikka. Vessassa oli myös melkoisen järkyttävä juttu lemmikkihuoneeksi - altaan alla oli "kaappi" johon pääsi sisälle raosta sen takaa, mutta edestä sitä ei saanut auki. Jos Cindy olisi sinne mennyt, olisi pitänyt hakea vastaanotosta saha. Onneksi sinne teki majan vain Darwin, joka saatiin houkuteltua ulos herkkutikulla. Huhhuh. Kollit siis majoituivat vessaan.
 |
| Iltapala hotellilla |
Iltapihvien jälkeen menimme nukkumaan, tai ainakin yritimme. Dawkins-somali nääs ei ollut ihan samaa mieltä siitä, että hänen pitäisi nukkua vessassa ilman ihmistä. Muutaman kerran ehdin vaipua horrokseen, kunnes hetkeksi tauonnut mouku taas alkoi. Kaiken kruunasi, että oven toisella puolella Cindy vastasi itkuun murinalla. Miooo - Murrr - Mioooo - Murrrr. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin mennä kissojen kanssa suihkuun nukkumaan. En tosin onneksi minä ;) Cindy ja Tristan olivat tyytyväisiä kun toinen sänky vapautui heidän käyttöönsä, ja panivat vihdoin maate. Kiaraa ei moinen möykkä tietenkään ollut edes haitannut, vaan kuorsasi koko yön tyytyväisenä vieressäni.
Aamu valkeni kylmänä, ekaa kertaa tälle syksyä sai auton ikkunat krapata auki. Aamupalalla selvisi mikä se paljon kehuttu järvimaisema oli, kun aamupalahuone tuntui kelluvan vedessä. Olis semmoset näkymät varmaan kissojenkin tähystettäväksi kelvanneet huoneesta... Lohdutukseksi vietiin tietenkin muutama kinkkuviipale.
Sunnuntaiksi siirsin Kiarankin häkin lähemmäs muita ja Tristan ja Cindy pääsivät jopa vierekkäin. Tällä kertaa emme olleet ihan yhtä onnekkaita, vaan näyttipä siltä, että Tristanin ja Kiaran arvostelut menevät päällekäin, kun Kiaran tuomari oli hyvin nopea ja halusi kaikki kissat häkkeihin näkyville ajoissa. Onneksi pöydät olivat vierekkäin, ja seurasin sitten yhtäaikaa Tristanin ja Kiaran arvostelua. Kiara oli Marc Cratuccin mielestä WOOOOUU! Etenkin turkinlaatu oli yksinkertaisesti gorgeous! Siitä huolimatta järjestys oli jälleen sama, kilpailijat olivat samat. Mustavalkoisilla oli näin vaihteeksi, kolmatta kertaa seitsemän viikon sisään tuomarina Elena Zagorskaya. Ei siis mitään hirveän uutta ja yllättävää sillä rintamalla, tosin tuntuu että kerta kerralta setelit ovat yhä enemmän excelenttiä täynnä, tällä kertaa molempien turkit olivat jopa ihan supereita! Sertit molemmille. Kolmas kastraatti oli absi, joten taaskaan ei saatu Tristanille kokoon värin paras-valintaa :( Cindy ja Tristan kävivät molemmat myös tuomari paras-valinnassa, mutta ei menty paneeliin. Darwin puolestaan voitti sertikilpailun ja yllätti vielä olemalla värin paraskin :)
Kotimatkan alettua aurinko paistoi vielä, mutta nopeasti taas ajettiinkin säkkipimeässä. Onneksi paluumatkalla eläimet pysyivät poissa tieltä, vain kissan silmät kiiluivat ojasta. Kotosalla olimme puoli kymmenen aikaan.
 |
| Koko konkkaronkka vietti maanantain sängyssä |
Kiara jäi vielä meille hoitoon hetkeksi. Maanantai vietettiinkin juhlistaen neidin puolivuotispäivää leikkien ihan extrapaljon ja herkutellen broilerinsydämellä ja katkaravuilla. Leikkimisen ja syömisen välillä koko konkkaronkka nukkui sikeää unta, kyllä taas reissu vei mehut kaikista. Onneksi minäkin vietä saldovapaata. Nyt saadaan hieman pitempään levätä ja Kiarakin ehtii vähän kasvaa ja kehittyä ennen seuraavaa näyttelyä Turussa marraskuun lopussa.
 |
| Näyttelyneiti ½ vuotta ♥ |
perjantai 7. lokakuuta 2011
Ystäväksi föönin kanssa?
Monesti ihmiset ihmettelevät, että "Ihan oikeastiko föönaat kissojasi? Mun Mirri ainaski tappais mut jos yrittäisin moista!" Joo, ihan oikeasti föönaan, kuinkahan kauan menisi, että vaikkapa Tristanin turkki kuivuisi luonnollisesti, ja miltä se sitten näyttäisi? Tristan on alusta asti ollut helppo föönattava, istuu vaan paikallaan ja nauttii lämmöstä. Kiara sen sijaan piti fööniä aluksi hirveänä mörkönä, joka pitää tappaa. Ei se ääni, vaan se ilmavirta. Kyseessä oleva kissa on muuten hyvin rohkea, vilkas ja ääniäpelkäämätön, mutta jostain syystä se puhuri tuntui inhottavalta. Tässä kerron, miten Kiarasta tuli föönin ystävä.
1. Ensimmäisellä föönauskerralla käynnistin föönin n. 5 metrin päässä, ensin toiseen suuntaan ääneen tottumiseksi, sitten käänsin puhurin kissaan päin. Kiara alkoi nyrkkeillä ja mäiskiä ilmassa kuin mikäkin hurja hirviö olisi vastassa. Kissan koskeminen föönatessa aiheutti hirveän sätkyn ja pomppaamisen puolen metrin korkeudelle ilmaan. Nameja tarjottiin kokoajan, mutta ne eivät kiinnostaneet. Vähitellen tulin föönin kanssa lähemmäs. Kiara istui lattialla suht rauhassa, kunhan kukaan ei koskenut. Jos fööni tuli liian lähelle, se sai turpaansa. Kauaa en viitsinyt kissaa kiusata, hiljaa hyvä tulee. Onneksi turkkia ei ole vielä paljon.
2. Toisella kerralla kamppailu ilmavirtaa vastaan ei enää ollut niin jatkuvaa, mutta koskeminen aiheutti säpsähdyksen. Ei siis puhettakaan, että voisi vieläkään samaan aikaan kuivata ja kammata. Kampa sai välittömästi turpaansa jos sen yritti viedä lähellekin kissaa. Namit eivät kiinnostaneet kun fööni oli päällä, mutta heti kun se sammutettiin, namit ahmittiin innokkaasti ja annettiin kammata. Vuoroin kuivaus, vuoroin kampaus. Edistystä oli havaittavissa.
3. Eilen oli vuorossa kolmas pesu. Aloitin heti aika läheltä, eikä ilmavirta enää juurikaan haitannut kissaa. Harjata ei silti edelleenkään saanut, kampa tai lähestyvä käsi sai tassusta, ja myös tarjottuja nameja läpsittiin. Kuitenkin puolessa välissä rohkeus voitti, ja neiti alkoi ahmia nameja kuivausalustalta välittämättä föönistä. Seuraavaksi tarjosin nameja kädestä, kelpasivat, ja tämän jälkeen kissaan sai myös koskea namin antaneella kädellä. Kun käsikosketus oli saavutettu, myös harjan annettiin tulla lähelle. Namit saivat pikkuisen niin hyvälle mielelle, että seuraavaksi jo harjattiin ja föönattiin yhtäaikaa, eikä kisu ollut enää millänsäkään.
Kerroin tarinan kannustukseksi sellaisille, joista tuntuu, että oman kissan föönaaminen on täysin mahdotonta. Kaikki kolme harjoitusta tapahtuivat 2-3 viikon välein. Yllättävän nopeasti päästiin täydelliseen lopputulokseen, vaikka alku vaikutti aivan toivottomalta!
1. Ensimmäisellä föönauskerralla käynnistin föönin n. 5 metrin päässä, ensin toiseen suuntaan ääneen tottumiseksi, sitten käänsin puhurin kissaan päin. Kiara alkoi nyrkkeillä ja mäiskiä ilmassa kuin mikäkin hurja hirviö olisi vastassa. Kissan koskeminen föönatessa aiheutti hirveän sätkyn ja pomppaamisen puolen metrin korkeudelle ilmaan. Nameja tarjottiin kokoajan, mutta ne eivät kiinnostaneet. Vähitellen tulin föönin kanssa lähemmäs. Kiara istui lattialla suht rauhassa, kunhan kukaan ei koskenut. Jos fööni tuli liian lähelle, se sai turpaansa. Kauaa en viitsinyt kissaa kiusata, hiljaa hyvä tulee. Onneksi turkkia ei ole vielä paljon.
2. Toisella kerralla kamppailu ilmavirtaa vastaan ei enää ollut niin jatkuvaa, mutta koskeminen aiheutti säpsähdyksen. Ei siis puhettakaan, että voisi vieläkään samaan aikaan kuivata ja kammata. Kampa sai välittömästi turpaansa jos sen yritti viedä lähellekin kissaa. Namit eivät kiinnostaneet kun fööni oli päällä, mutta heti kun se sammutettiin, namit ahmittiin innokkaasti ja annettiin kammata. Vuoroin kuivaus, vuoroin kampaus. Edistystä oli havaittavissa.
3. Eilen oli vuorossa kolmas pesu. Aloitin heti aika läheltä, eikä ilmavirta enää juurikaan haitannut kissaa. Harjata ei silti edelleenkään saanut, kampa tai lähestyvä käsi sai tassusta, ja myös tarjottuja nameja läpsittiin. Kuitenkin puolessa välissä rohkeus voitti, ja neiti alkoi ahmia nameja kuivausalustalta välittämättä föönistä. Seuraavaksi tarjosin nameja kädestä, kelpasivat, ja tämän jälkeen kissaan sai myös koskea namin antaneella kädellä. Kun käsikosketus oli saavutettu, myös harjan annettiin tulla lähelle. Namit saivat pikkuisen niin hyvälle mielelle, että seuraavaksi jo harjattiin ja föönattiin yhtäaikaa, eikä kisu ollut enää millänsäkään.
Kerroin tarinan kannustukseksi sellaisille, joista tuntuu, että oman kissan föönaaminen on täysin mahdotonta. Kaikki kolme harjoitusta tapahtuivat 2-3 viikon välein. Yllättävän nopeasti päästiin täydelliseen lopputulokseen, vaikka alku vaikutti aivan toivottomalta!
 |
| Kiara melkein ½ vuotta ♥ |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)