torstai 31. toukokuuta 2012

Päivä 67

Keskiviikkopäivän vietimme suurinpiirtein kokonaan sängyssä pötkötellen. Cindy kaivautui Mistyn kylkeen, ja Misty pesi ja hoivasi. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut maailmaan, vaikka välillä pyörittiin levottomasti. Seuraavassa hetkessä nukuttiinkin jälleen sikeästi. Kuuden aikaan taisi tulla limatulppa ulos, ja kuvittelin että alkaisi tapahtua jotain... mutta ei.

Käsi kädessä

Tunnelmia läppärin takaa

Kuuluisa asento
Yöllä Cindy kaivoi pesässä kuin raivohärkä, ja uhkasin jo tehdä siitä kintaat. Olin juuri illalla lukenut viime vuoden tapahtumia, ja samanlainen raivokas yökaivaminen silloin edelsi synnytysaamua. Odotin siis synnytystä aamulle! Kun repiminen ei millään lakannut, päätin kokeilla jälleen viimevuotista kikkaa ja hain Tristanin makkariin. Siis todellakin hain, enkä vain avannut ovea jolloin olisi luikahtanut sisään. Jostain syystä Tristania ei tällä kertaa ole mamman hoivaaminen kiinnostanut ollenkaan. Kikka kuitenkin tepsi ja levottomuus loppui siihen paikkaan. Kisut nukkuivat rauhassa matolla aamuun saakka.

Ei synnytetty aamulla. Sama möllöttelymeininki vain jatkui. Minua Cindy seurasin tiiviisti tiistaista lähtien, ja tuli aina viereen, minne meninkin. Niinpä minäkin olen lähinnä asustellut sängyssä...

Kahdentoista aikaan uskaltauduin kipaista nopeasti asiolla. Sillä aikaa koko pentuhuone oli myllätty uuteen uskoon - muistaakseni olin petannut sängyn ennen lähtöäni, mutta jouduin takaisin tullessani hieman epäilemään muistiani... 

Mistyä alkoi jo kyllästyttää kylkeen tunkeva paksukainen

Pallero
Kello oli vähän vajaa kolme, kun kaikki kolme kissaa kuorsasivat jalkopäässä umpiunessa. Olin juuri lisäämässä facebookkiin seuraavaa kuvaa ja voivottelemassa, kun ei tämä miltään synnytykseltä näytä, kunnes yhtäkkiä...

Väsynyttä väkeä

...jatkuu ensi numerossa! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti