torstai 16. elokuuta 2012

11 viikkoa mittarissa!

Aika kuluu niin nopeasti! Pennut ovat jo melkein jättiläisiä! Rekisterikirjoja ei olla vieläkään saatu, toivotaan että ne nyt vihdoin pian tupsahtaisivat postista.

Pikkuveli kaipaa pesua!
Tyylikäs imetys ;)

Kuningatar Vilja ja alamaiset

Popsittiin sitten Axilur-kuuri tuossa männäviikolla, ihan noin niinkun harjoituksen vuoksi, tuskinpa meillä mitään matoja jyllää. Yhdet madotukset jäivät meillä väliin sen rokotuksia edeltäneen masutautiepisodin takia, kun ei siihen hässäkkään viitsinyt enää matolääkkeilläkin kiusata. Olen vuosien varrella harjaantunut melkoiseksi mestariksi pillereiden annossa, eivätkä matokuurit, antibiootit tms tuota enää ollenkaan harmaita hiuksia näiden rotukissojen kohdalla. Misty on tietenkin aina oma episodinsa, joskin senkin suhteen on kehitytty :)

Pillereiden antoa ollaan harjoiteltu heti alusta asti Multicateilla päivittäin. Multicatit eivät aluksi maistuneet kellekään vapaaehtoisesti, joten saatiin hyvää harjoitusta. Ensimmäisten kertojen rimpuilut ovat muuttuneet nopeaksi yhteistyöksi. Nykyään Vilja rohmuaa mielellään Multicatit vapaaehtoisesti, kuten myös Veikko ja Väinö, jos sattuu olemaan hyvä päivä.

Matolääkkeidenkään kanssa en viitsinyt alkaa kikkailemaan millään huijauskeinoilla, vaan tabletit tuikattiin suoraan kurkkuun. Raakana maistuivat kuulemma aika pahalta, mutta pienen herkkutahnanokareen kanssa livahtivat hujauksessa kurkusta alas. Tristanille saa nykyään heittää lennossa kurkkuun mitä vaan, ja alas menee... Sillä on sitäpaitsi niin valtava kita, ettei mikään kokonainen jättipillerikään tunnu missään. Cindy nielaisi tabletit yhtä nätisti kuin pennutkin. Mistyn kanssa täytyi ottaa käyttöön huijauskeinot, juusto ja herkut, jotka eivät tosin toimineet alkuunkaan, koska Misty kyllä tietää tasantarkkaan, kun häntä yritetään huijata. Päätin yrittää testata pilleriruiskua, joka tosin ei sekään ole oikein koskaan toiminut. Tadaa, nyt toimi! Jokaisena kolmena päivänä ensimmäisellä ampumalla pilleri meni niin nätisti kurkkuun, ettei Misty voinut kuin niellä. Jee!

Tablettiruisku
Koska tiedän mitä kissan kanssa taisteleminen voi pahimmillaan olla, olen kiinnittänyt erityisen huomion siihen, että meiltä lähtevät pennut osaavat ottaa nätisti vastaan kaikenlaiset lääkkeet sunmuut epämukavat jutut.

Olenko muka jotenkin tiellä?
Väinö ja Veikko

Voitto ja Veikko

Kynsienleikkuu on ollut viikottaista hommaa. Taas on hyvin palautunut mieleen, kuinka nopeasti ja kuinka äärettömän teräviksi pentujen kynnet kasvavat! Monelta haaverilta ja kiljaisulta säästytään, kun kynnet pidetään lyhyenä. Näillä pennuilla on jostain syystä mennyt tavattoman kauan oppia, että kynsiä ja hampaita EI käytetä ihmiseen. Eräänä päivänä tiskatessani Veikko päätti huomion puutteessa yllärihypätä selkääni ottaen kiinni jokaisella 20 kynnellään. Oli mukavaa, varsinkin kun ote ei pitänyt vaan liusui alas! Veikolla on niin hiljainen ääni, että ilmeisesti en tiskaustohinassa ollut kuullut kun hän sohvan karmilla vaati huomiota HETI NYT ;-)

Veikko on kyllä aika mahdoton huomiohai. Uusin villitys on kiivetä olkapäälle matkustamaan. Siinä se keikkuu kun puuhastelen ympäri kämppää. Öisin on aivan pakko päästä peiton alle, tai jos en päästä, tullaan naamaan kiinni nukkumaan. En ole ikinä ennen tavannut noin huomionhakuista ja ihmisläheistä kissaa!

Matkustaja

Oiva nukkumapaikka!

Veikko ♥

Koko muukin kissalauma tahtoo nykyään ehdottomasti kanssani sänkyyn nukkumaan. Onneksi ei ole mikään ihan pieni sänky, mahdumme kaikki 8 sinne hyvin. Tai hyvin ja hyvin, kissat levittyvät kukin omalle paikalleen mahdollisimman leveästi, ja minä yritän mahtua johonkin väliin oikaisemaan. Jossain vaiheessa yötä pennut heräävät riehumaan, ja mun on pakko heittää ne ulos. Jokaikinen yö. Ne tekevät syöksyloikkia peiton päällä ja alle, juoksevat ja pomppivat. Tämä on aivan äärimmäisen ärsyttävää, kun yrittää nukkua. Tuossa vaiheessa Misty ja Tristan jäävät aina molemmille puolilleni nukkumaan, taitavat hekin olla tyytyväisiä nukkumarauhasta. Jos Tristan jää toiselle puolelle ovea pentujen kanssa, ei mene kauaa kun makuuhuoneen ovi aukeaa ja Tristan tulee viereeni turvaan. Itse tosin juodun siinä vaiheessa taas käydä sulkemassa oven, ja heittää avatusta ovenraosta karanneet riehukakarat takaisin oven toiselle puolelle ;) Ainuttakaan yötä en tänä kesänä ole saanut nukkua rauhassa putkeen.

Tuu vaan tänne nukkumaan, kyllä sä mahdut!



Parin kuukauden vapaa pääsy ulkotarhaan näkyy jo varsinkin Mistyn turkissa. Mistyllä on yleensä ympäri vuoden samanlainen kiiltävä turkki, josta lähtee aina ihan yhtä paljon karvaa. Nyt se on aivan erilainen kuin koskaan ennen, ihan selkeästi paksumpi ja hieman karheampi. Myös auringon vaikutus näkyy rusehtavampana värinä. Toisaalta Misty on nyt myös hieman lihonnut, joten näyttää senkin takia paksummalta ;) Onhan poika sentään jo yli 5-vuotias, ja koko elämänsä syönyt rajattomasti. Nyt kun tarjolla on jälleen penturuokaa, alkaa se hieman näkyä. Pulleana tuota solakkaa lihaskimppua ei kuitenkaan voi todellakaan pitää, pentujen kanssa painiessa huolletaan kyllä linjoja edelleen! Eihän tuo painonlisäys ole kuin parisataa grammaa.

Menoa ja meininkiä ulkona

Vilja ja Misty tähystysvuorossa
Vilja chillaa ja nauttii auringosta
Väinö tähystää

Pennut puolestaan kasvavat ihan hirveää kyytiä. 11 viikon painot ovat Veikko 1582g, Väinö 1892g, Voitto 1729g, Vilja 1571g. Veikosta ei ehkä mitään jättikissaa tule, Voitto on todella  hyvänkokoinen ja Väinö on valtava! Viljakin on todella hyvänpainoinen tytöksi, jopa Veikkoa isompi. Pennut syövät hyvin, eivätkä juuri nirsoile. Ehdotonta lempparia ovat edelleen kaikenlaiset lihat; broilerin sydän, possun sydän, broilerinsuikaleet, possusuikaleet, kivipiira ja jauhelihakin maistuu. Märkäruuista kelpaa kaikenlaiset mallit, pateet, kastikeruuat, hyytelöt, fileet. Miamor, Animonda, Schesir, Feline Porta, Schmusy ja markettiruuista Latz as good as it looks ja Mjaun penturuoka. Myös raksut maistuvat kaikille, vaikka ne ovat melko pienessä osassa. Raksuina on syötetty Power of Nature active cat kana, RC baby cat, ANF kitten sekä RC gastro intestinal. Zooplussalta saa muuten nykyään myös näitä Veterinary-ruokia! Olisinpa taas pitkän pennin säästänyt jos olisin huomannut, ennenkö tuon säkin klinikalta hain.

Muutama pentupakettikin tupsahti postissa. Royal Caninin paketti ei ollut häävi, kullekin pikkupussi kuivaruokaa ja yksi märkäruokapussi. Best Premiums lähetti pennuille 2kg pussin ANF kitteniä sekä ison läjän pieniä näytepakkauksia. Näytteistä tosin suurin osa on aikuisille kissoille, mutta oli kyllä tosi mukava yllätys!

Best Premiumsin lahja kisuille!

Lauantai-iltana nukkumaan mennessäni ajattelin, että onpa mukavaa, ettei Cindyllä ole ollut yhtään kiimaa pentujen aikana. Arvatkaas vaan mitä tapahtui sunnuntai-aamuna! Joskus yhdentoista aikaan Cindy avasi makkarin oven ja pompsahti suoraan sänkyyn puskemaan naamaani ja paijattavaksi. Sitten alkoi kuulua urrrr, kurrrr kurrr. No jaahas! Neiti meni laattialle seinän viereen katolleen ja kuulosti sudelta: AUUUUUUUU *ulvoti ulv*. Tämän jälkeen neito alkoi kuitenkin taas olla ihan normaali. Illalla muutaman kerran pyöri selällään ja päästi minimaalisen ulvaisun, mutta siihen se jäikin! Olipas mielenkiintoista. Taisi tulla katumapäälle - en mä sittenkään halua lisää lapsia!! Cindy pääsee kuitenkin vihdoin onnelliseen kastraattikerhoon syksyn mittaan, kunhan pentuset lentävät pesästä. Johan noita lapsia on 13 kappaletta siunaantunut! Supermamma on ansainnut päästä vihdoin eläkkeelle, vaikka onhan se niin onnellinen jokaisesta pentueestaan ollut.

Vilja 10 viikkoa
Väinö 10 viikkoa

2 kommenttia:

  1. Mä niin haluaisin tuon Veikon... Voi perseensuti -.- Miksen mä vaan bannannut sua niin kuin oli suunnitelmissa alunperin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siitä sitten vaan Veikkoilemaan! Täällä se Veikkonen odottelee :)

      Poista