Kyllä tuntuivat kissat olevan iloisia kun Kiara tuli kotiin valmistautumaan näyttelyä varten. Misty, Cindy ja Tristan alkoivat välittömästi kilpaa pestä pikkuista - hyi, haiset väärältä, täältä saat tutut tuoksut, lips lips lips... Kiara nautti hetken pesupalvelusta ja tutki sitten paikat ja totesi kaiken olevan ennallaan. Sitten alettiin jo päätapahkaa leikkiä. Olinkin ehtinyt jo unohtaa kuinka paljon vauhtia yksi pentu tuo myös vanhempiin kissoihin. Koko nelikko juoksi ympäri taloa milloin kukakin edellä ja kuka perässä. Kaikki saivat vuorollaan painia Kiaran kanssa. Kaikki oli hetkessä taas aivan kuin Kiara ei olisi poissa ollutkaan. Jännä juttu, että kaikki oli kissalle heti ihan tuttua ja normaalia, vaikka on kolme viikkoa asunut ihan eri paikassa eri ihmisten ja eläinkaverin kanssa.
Kiara pääsi myös pesulle. Pesu sujui oikein nätisti ja helposti. Fööni sen sijaan aiheutti ihan kauhean hepulin. Käynnistin föönin monen metrin päässä ja puhaltelin varovasti, mutta lämmin ilma oli Kiaran mielestä kauhea näkymätön vihollinen jota piti hakata tassulla. Vähitellen siirryin föönin kanssa lähemmäs, mutta föönin ja kamman yhtäaikainen käyttö ei Kiaran mielestä ollut sallittua. Onneksi neidillä ei vielä tuota turkkia juuri olekaan, joten kuivaamisesta ei tarvinnut sen suurempaa numeroa tehdä. Nyt sitten täytyy vaan opettaa neidille että fööni on ihan kiva kaveri, jotta homma sujuu sittenkin kun turkkia on enemmän. Herkulliset ankkasuikaleet ja laserpiste saivat tytön onneksi nopeasti unohtamaan tyhmän föönin.
Yöllä Kiara käpertyi tuttuun tapaan viereeni uinumaan. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti