Mouruliisan paluu

Cindyn hiljaiselo on päättynyt. Johan sitä ruhtinaalliset 7½ kuukautta kestikin, mutta nyt neiti tuli siihen tulokseen, että on ne pojat sittekki ihan kivoja ja olis kiva saada lisää vauvoja. Suht inhimillistä mouruliisan meno on kuitenkin vielä ollut, yöt on nukuttu nätisti ja leikki maittaa edelleen. Varsinaista merkkaamistakaan ei ole esiintynyt (olemme säilyneet kuivina sängyssä, mutta saas nähdä kun juuri vaihdettiin lakanat....) mutta kunnon lammikoita on kyllä ilmestynyt. Onneksi ne voi aika hyvin estää poistamalla lattioilta kaiken ylimääräisen. Lattialle jääneet pesä, tunneli ja vastatyhjätty lehtiteline ehtivät joutua uhreiksi. Kenkäni onnistuin juuri ja juuri pelastamaan :)

Taustalla tietenkin kuuluisa kiimahuutoseinä.

Pojat yrittivät aluksi vähän auttaa, mutta nyt huvittaa katsella, kun neiti huutaa täyttä kurkkua katollaan ja pojat vain kävelevät ohi kuin eivät mitään kuulisikaan.  Pahin kurkkumouru on nyt onneksi jäänyt tulematta, matala ulvontamurina ei itseä paljon häiritse. Katsotaanpa sitten ensi viikonloppuna aloittaako mamma järkytyksissään talvitauon heti kesätauon perään, kun saa kaksi villivarsaa hetkeksi takaisin kotiin. Näyttely tulossa jälleen, ja tällä kertaa Kiaran lisäksi mukaan lähtee myös Sasu :)

Siis eikö toi nyt vois olla jo hiljaa...?!

Tästä voidaan kuitenkin päätellä, että näillänäkymin Cindylle on tulossa vielä se viimeinen pentue, ennenkö pääsee viettämään leppoisia kastraattipäiviä. Sulhoksi etsitään komeaa mustavalkoista tai sinivalkoista kollia. Jos kaikki menee niinkuin toivotaan, ensi keväänä/kesänä meillä on kaksi pentuetta suurinpiirtein samoihin aikoihin. Kiaran sulhoakin on jo kovasti kaavailtu, sellainen toivottavasti onkin jo löytynyt ;)

Tähän liittyen etsiskelen mahdollista kotia superkomealle sijoituskollipojalle Vaasan lähettyviltä tai esim. Tampereelta. Yhteydenotot sähköpostiin ovat tervetulleita, lisää aiheesta julkisesti viikonlopun jälkeen ;)

Misty lohduttaa