Ei enää kukkasia!

Meillä ei ole ollut vuosiin kasveja. Ennen meillä oli melkoinen viidakko, mutta kissojen tultua viidakko muutti korkealle kaapin päälle, kunnes pikkuhiljaa hävisi kokonaan. Yksi yksinäinen kultaköynnös riippuu katosta, kaukana kisuista. Nyt keväällä ostin tulppaaneita. Olin iloinen, kun ne saivat olla suht rauhassa pöydällä, nättejä olivat.

Viikonloppuna otin sitten narsissin, kun niitä lähikaupassa jaettiin. Virhe! Näytti siltä, että sekin saa olla rauhassa, ja olikin monta päivää. Tänä aamuna Cindy tuli herättelemään puolta tuntia ennen kellonsoittoa. En suostunut heti heräämään. Puolen tunnin kuluttua nousin, ja totesin raksukupin tyhjäksi. Yleensä, kun raksukuppi on ehtinyt tyhjentyä, eikä ihmiset sitä heti täytä Cindyn keimailevista pyynnöistä huolimatta, hän menee nakertamaan jotain typerää, useimmiten tiskiharjaa(!). Oletan, että tällä kertaa se nakerruksen kohde olikin narsissi.

Oksentelu alkoi, ja ensimmäisessä tuli karvan ja nesteen lisäksi lehdenpalanen. Ok, ajattelin että onneksi se tuli heti ulos! Mutta oksentelupa jatkui, ainakin viisi nesteyrjöä. Googlasin pikaisesti ja käskettiin antaa ensiavuksi jotain rasvaista maitovalmistetta. Loput kermat meni illalla juustokakkuun, joten vedin sitten turkkilaista jugurttia ruiskuun. Oli kuulemma pahaa. Ja eipä aikaakaan, kun sekin tuli ulos kuin pirskottelevasta suihkulähteestä, tietenkin olohuoneen karvalankamatolle.

Tarjosin kahta herkkuruokaa, possunsydäntä ja Miamorin tonnikalaa. Nuuski, ei maistanut. Tarjosin Multicat-tablettia. Nuuski, ei syönyt. Ja minä tietenkin huolesta soikeana. Jääkaapista löysin (vanhentunutta) kaoliini-pektiini-mikstuuraa. Sitä annettiin mahasuolikanavan hoitoon aikoinaan. En paljoa uskaltanut antaa, kun en tiedä kuinka hyvin moinen säilyy. Tämän jälkeen kuitenkin onnekseni sain Cosma Snacks-namit maistumaan. Tiputtelin niitä tonnikalaan, jolloin sekin alkoi hieman maistua. Lopuksi sulattelin pakastimesta vielä katkarapuja, jotka syötiin, huh!

Lähdin sitten töihin, mutta tietenkin heti 9.00 pirisi puhelin Länsirannikon eläinklinikalla. Suurin vainoharhainen hätähän mulla tässä oli, että entä jos olen myrkyttänyt mahdolliset vauvat! Vähän saivat minua rauhoitettua, muutamaksi tunniksi määrättiin seurailua, ja jos vielä sinä aikana oksentelee, pitäisi lähteä piipahtamaan. Lounaalla kävinkin sitten katsomassa vointia, jossa onneksi ei ollut enää mitään vikaa :) Ruoka maistui ihan normaaliin tapaan, eikä uusia oksennuksia löytynyt. Soitin kuulumiset klinikalle ja kaipasin vielä rauhoittelua, että moisen kasvin mahdollisesti aiheuttamat vauriot ovat yleensä vain paikallisia, jos jotain tulee. Mahdollisille vauvoille ei siis koitunut mitään hätää. Kiitokset Hanna-Leenalle, joka on aina niin ystävällinen ja empaattinen ja auttavainen!

Moni taas ajattelee, että mitä se nyt tommosista pienistä panikoi, kun kisu on syönyt minipalan jotain kukkaa, ja sekin tuli heti ulos? No niinpä, itse olen outojen masukipujeni kanssa kärvistellut kuukauden enkä oo soittamassa lääkärille, mutta kisun takia kyllä heti...

Tämänkin huolen olisi voinut niin pienellä välttää. Mitä tästä siis opimme? Vaikka näyttäisi siltä, että kisut ovat oppineet jättämään kasvit rauhaan, älä tuudittaudu siihen! Ei kasveja, siis niitä vähääkään myrkyllisiä! Tai jos niitä on, niin visusti sinne lasikaappiin tai kattoamppeliin!