Mamma on kotona!

Typykän olisi saanut noutaa jo tiistaina, mutta koska nämä välimatkat ovat mitä ovat eikä pikailmalaivoja vielä ole saatavilla, pääsin matkaan vasta lauantaina. Cindy ja Oskari saivat siis jokusen päivän vaan hengailla. Perjantai-iltana lähdin matkaan Usvan kanssa. Täytyi ottaa joku kaveri mukaan, koska tiedän että silloin ei kukaan nuku, jos Cindy on yksin - kavereita huudellaan loputtomasti. Perjantain ja lauantain välisen yön vietin siis Usvan kanssa "mummolassa". Eipä kyllä paljon nukuttu. Jos joku asia on varma niin se on se, että kissa tarvitsee aina kissakaverin! Yö piipitettiin, puskettiin, yritettiin takan päälle ja hyllyille, raahattiin huiskaa sänkyyn ja tepasteltiin sänkyä päästä päähän ja taas puskettiin ja kehrättiin. Aamulla Usva jäi sitten päivähoitoon "paapan" kanssa ja minä lähdin kaasuttelemaan kohti Turkua. Jostain se tähän kevään keskelle lumituiskunkin lykkäsi, ja puolessa matkaa ajo-olosuhteet olivat melko karmeat. Pienen ikea-poikkeaman jälkeen suuntasin Ruskolle, ja voi herranduudelis mikä söpö näky minua siellä odottikaan! Pariskunta oli vieretysten kerällä nukkumassa. Sentään unenpöpperöinen typy tunnisti ja tuli tervehtimään. Taisi olla myös hieman koti-ikävä kun ei rynnätty piiloon, vaikka oli aika selkeää, että nyt mennään boksiin ja lähdetään. Oskari vielä antoi lähtöpesun, Cindy läppäisi heipat tassulla nenulle ja sitten lähdettiin kotia kohti. 

Halipusimusi! Kuva: Katja Gröning

Usva oli pärjännyt päivähoitopäivän hyvin, ja seuraava yökin sujui tällä kertaa hiljaisesti nukkuen, kun kissakaveri oli läsnä. Illalla Cindy tosin oli hieman tuittuisella ja väsyneellä päällä, Usva joutui hieman välttelemään ettei saanut nenilleen :) Koko yön Cindy nukkui tyynyn vieressä karvat nenääni kutitellen. Usvalla olisi ollut vähän enemmän energiaa, mutta malttoi sekin uinua jalkopäässä.

Sunnuntaina Usva pääsi ulkoilemaan. Alkujännityksen jälkeen nopeasti muistui taas mieleen kuinka hauskaa ulkoilu on! Pentuna kävin Usvan kanssa paljon ulkona, kun se niin silminnähden siitä nautti. Kovaa kyytiä rynnisteltiin metsässä häntä viipottaen. Käytiinpä myös yhdessä puussa!

KATO MAMMA MISSÄ MÄ OON!!

Vaasaan asti pääsimme sitten sunnuntai-iltana. Siitä lähtien Cindy on nukkunut omassa seeprapedissään sängyn alla. Pari kertaa on käyty syömässä ja juomassa, mutta aamullakaan ei rättiväsynyt tyttö jaksanut nousta sängystään edes syömään. Nyt alkaa sitten jännitys ja kisun ahkera tutkiminen suurennuslasin ja vaa'an avulla. Lähtöpaino on 4,8 kg! Se on muuten saman verran, mitä ensimmäisen pentueen kanssa oli viimeisillään. Tyttö on hieman kasvanut.