6 viikkoa jo täynnä!

Jotta moinen touhu ei ihan pääsisi unohtumaan, lähden lauantaina Tristanin kanssa Poriin näyttelemään, ihan vaan päiväkseltään. Aloitusaika on aika luksus, kun eläinlääkärintarkastus loppuu vasta 11.30! Saan siis nukkua jopa suht inhimilliset unet, kun lähtö on vasta ysin pintaan. Tristan on kasvattanut nätin kesämekon - pitäähän sitä päästä hieman esittelemään. Eilen illalla oli vuorossa pesu. Onneksi näyttely ei ollut vielä tänään... Testasin ekaa kertaa "kunnollista" shampoota (Anju texturising), joka Cindyn palkintolahjakortilla Pohkissista hankittiin. Ja voi että mikä silkkiturkkisliippi siitä pörhelöstä syntyikään! Apua! Toivotaan, että tuo lässähdys tuosta katoaa lauantaihin mennessä! Ihan kuivaksihan ei turkkia föönillä saatu, kun ilmankosteuskin on taas ihan mukavissa lukemissa, kun ulkona on niin kauniin kesäinen kaatosadesää.

Veikko yritti kyllä parhaansa mukaan auttaa isoveljen kuivauksessa. Veikko kiipesi litimärän veljen päälle, ja alkoi tarmokkaasti sukia turkkia!

Mitä sulle on tapahtunu? Tarviitko apua?

Pikkupurpelot täyttävät tänään jo 6 viikkoa! Aiempien pentueiden kanssa olen tuskaillut yhteiskuvien ottamisen vaikeuden kanssa, mutta tällä kertaa ei ole moisesta probleemasta tietoakaan! Kaikki ovat ihan huippuhyviä poseeraajia, eikä salamallakaan tule mitään puolitankosilmiä.

Voitto, Vilja, Veikko ja Väinö 6 viikkoa

6-viikkoiskuvan napsaisin kesken imuroinnin. Imuroinnon tiimellyksessä huomasin yhtäkkiä raapimapömpelistä toljottavan yleisörivistön. Hieman järkyttyneet ilmeet kertovat, että kuvausapulaisena toisessa kädessä oli Herra Dyson. Pennut ovat kyllä hienosti tottuneet imuriinkin, kun vähintään joka kolmas päivä olen koko kämpän sutinut. Joka puolella olevat hiekkalaatikot takaavat sen, että imuroitavaa riittää! Varsinkin Väinö on vielä sellainen, että pissahädän yllättäessä vessan on paree löytyä läheltä, tai alkaa kauhea huuto "missä vessaaaa, viekää mut vessaaan".

Ruuan suhteen kamppaillaan edelleen. Aivan toivotonta touhua! Veikko sentään alkaa olla jo aika ennakkoluuloton, ja kaikenlaista on maistettu. Eilen testivuorossa oli broilerinfileet, joita Veikko vetelikin innolla. Viljan puolestaan yllätin eräänä yönä rouskuttelemassa ruokakipon vierestä lattialle tipahtaneita kuivia kökkäreitä ja sen jälkeen raksukiposta penturaksuja. Tänä aamuna Vilja löytyi maistelemasta isojen kissojen tonnikalaa! Väinö ja Voitto puolestaan edelleen juoksevat kovaa kyytiä karkuun, jos nenän eteen jotain syötävää tarjoaa, ja melkein loukkaantuvat, kun tungen maistiaisen suuhun. Aiemmin ei ole syömisten kanssa tarvinnut stressata, viimeksi jo ennen viittä viikkoa kaikki söivät hienosti. No, vauhtia ja energiaa kaikilla riittää enemmän kuin pienessä kylässä, joten eipä kai ole syytä huoleen.

Eläintarha syömässä

Ennen eilistä pesuiltamaa pääsi jokainen myös manikyyriin. Meneehän siinä hetkinen, kun 140 kynttä leikkaa... Isot ovat onneksi tyytyväisiä toimenpiteeseen, mutta pienillä on vielä hieman totuteltavaa. Väinön äänitehosteet ovat ihan omaa luokkaansa. Ilman sen suurempia ongelmia kynnet kuitenkin lyhentyivät, ja ah sitä iloa aamulla, kun nelikon aamuhyökkäys jalkoihin ei sattunut enää niiiin paljoa ;)

Kunnon Kissan Käyttäytymistä ollaan nyt alettu opetella kielloin. Jalkoihin hyppiminen, johtojen tai ihmisten pureminen kielletään sähähtämällä, ja aika nopeasti ovatkin oppineet. Voi sitä hölmistynyttä ilmettä, kun pahanteko katkaistaan sähähdykseen. Käden pureminen vaihtuu nopeasti helliin lipaisuihin. Kyllä niistä vielä hyväkäytöksisiä saadaan!

Voitto ja Voiton frendi