Pikkuruisten elämäntaipaleen ensimmäinen viikko sujui oikein nätisti. Vilja on hyvä mamma, huolehtii lapsukaisistaan kaikin tavoin, mutta muistaa myös itsensä. Välillä käydään vähän lenkkeilemässä ja jopa leikkimässä. Viljalle on maistunut ruoka ihan hyvin, erityisesti patee-tyyppiset mössöt, joihin on sekoitettu runsaasti kiehuvaa (!) vettä. Osa ruuasta on edelleen recoveryä, koska se maistuu hyvin, ja sillä saadaan varmasti taattua riittävä energiataso. Vettä ei juo, mutta toisaalta lisään sitä ruokiin hyvin paljon.
Myös Napin kohdalla totesin mieltymyksen mahdollisimmaan kuumaan muonaan. Leikkimaito ei oikein kelpaa, jos se on liian jäähtynyttä. Lähes kiehuva puolestaan on toooosi hyvää. Maistoin itsekin maitoa kokeiltuani sen lämpötilaa kämmenselkään. Kammottavan makuista, onneksi kisuilla on erilainen makuaisti ;D
Niki avasi silmänsä ensimmäisenä, voi itku miten suloinen näky pieni nappisilmä onkaan! Myös Nannalla on silmät jo auki, ja muut tulevat hyvää vauhtia perässä. Todella aikaisessa vaiheessa tahtoivat alkaa luurata maailmaa... Yksilökuvia pyrin ottamaan sunnuntaina. Kuvia on kyllä otettu muutenkin, mutta olen edelleenkin uuden koneeni kiroama, joten kuvapäivitykset laahaavat ikävästi perässä. Eiköhän kuitenkin lähiaikoina saada ilmoille kunnon kuvapläjäys!
Pikkuiset nostavat jo kovasti päätään etujalkojen varassa. Liikkuminen ei ole enää pelkkää möngertämistä, vaan kovasti tahdottaisiin jo kävellä. Istuskellessani pentulaatikossa, mönkiäiset kiipeilevät terhakkaasti lahkeeseen tai käden päälle. Unilta herättyään ne haukottelevat todella makeasti vaaleanpunaiset suut ammollaan.
Kaikki tykkäävät masurapsutuksista, ja pyörivät iloisesti rapsutettavana. Sakki on hyvin tyytyväistä, vaikkakin edelleenkin melko äänekästä.
Muutaman kerran Vilja on tahtonut muuttaa pois pentulaatikosta. Eräänä päivänä koulusta tullessani oli muutettu sängyn päätyyn lattialle, onneksi olin tosin laittanut sinne täkin huomatessani Viljan viehtymyksen kyseiseen paikkaan... Välillä Vilja nappaa kyytiin yhden pennun, mutta jos olen paikalla ja palautan pienokaisen heti pesään, ne yleensä alkavat huutaa niin kovaan ääneen, että Vilja köllähtää takaisin pesään rauhoittamaan niitä.
Kaikki kasvavat kovaa tahtia, ja ovat jo kaksinkertaisen kokoisia. Myös Nappi tulee hienosti perässä, lisämaidon tuella kasvetaan hienosti, ja napakin näyttää minusta oikein siistiltä. Taisimme selvitä napatulehduksesta säikähdyksellä!
Pentukamerakin toimii jälleen! Tunnukset saat Draconian FB-ryhmästä tai sähköpostitse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti