Huh hellettä!

Ihanainen helle meitä viikon verran helli. Nams! Lämpö olisi kuitenkin voinut pysyä vain tuolla pihan puolella, vaan ei, kyllä oli kämppä melkoinen sauna. Itse kyllä katselisin tuollaista hellettä mielellään vaikka koko kesän (ei kesä ole kesä jos ei ole vähintään +25 lämmintä!), mutta kissojenkin takia ihan hyvä että vähän viileni.  Lauantaina Vaasan keskustassa mitattiin Suomen lämpäennötys +32. Tristanilta on viimeaikoina lähtenyt nyt paljon karvaa, mutta melko muheva se silti on. Läähätys oli melkein jatkuvaa, ja välillä käytiin kylmässä vesikipossakin uimassa. Tällä kertaa tällainen temppuilukin sallittiin, josko se vähän viilentäisi oloa. Alla Tristan kertoo mielipiteensä helteistä.

Myös pennuista huomasi kuumuuden vaivaavaan. Villit leikit saivat melko herkästi heidätkin läähättämään, eikä kellekään kissoista hirveästi ruoka maittanut. Riittävästä juomisesta pidettiin huoli tarjoamalla keitettyä kanaa hyvin runsaan keitinliemen kanssa. Nopeasti puoli litraa hujahti pieniin suihin. Nyt taas ilman viilennyttyä ruoka maittaa ihan älytöntä kyytiä. Töiden jälkeen laitoin tarjolle 300g märkäruokaa, ja parin minuutin jälkeen ihmettelin mihin se oikein katosi? Lisäsin siis 200g kun en nähnyt olivatko kaikki ehtineet saada mahansa täyteen edellisestä kuormasta. Uusikin satsi hävisi alta aikayksikön! Tunnin päästä nassutettiin 400g lihaa ja hetken päästä jälleen 300g märkäruokaa. Sitten olikin jo aika vaatia iltapalaa "ei olla saatu tänään yhtään ruokaa, kauhee nälkä!" Ei voi ainakaan krantuiksi näitä lapsia kutsua. Helleviikon aikana eivät kasvaneet erityisen hurjaa vauhtia, mutta nyt taas varmasti spurtataan!

Kynsiä ollaan nyt leikattu vähintään kerran viikossa. Ne kasvavat hyvin nopsaa tahtia ja ovat ihan älyttömän terävät. Verrattuna ensimmäiseen leikkauskertaan, ollaan jo todella hyvin edistytty. Kaikki ovat toimenpiteen ajan suht nätisti, vaikka välillä joillekin saattaakin tulla kauhea rimpuilukohtaus. Vastusteluista huolimatta homma viedään aina loppuun asti, ja lopussa tietenkin kiitos seisoo: PrimaCatin Fresh Meat Snacks-tonnikalaherkut ovat ihan supernamskeja!

Myös pillereiden ottamista ollaan kovasti harjoiteltu, että se sitten jatkossakin sujuisi kaikilta ilman tappeluita ja helpottaisi huomattavasti tulevien perheiden elämää ;) Multicatit eivät tosin ole niitä pahimman makuisia harjoituskappaleita, koska suurin osa yleensä syö ne myös ihan makupaloina. Siiri-Sikuriina tuntuu tällä hetkellä olevan se helpoin tapaus, Viki hyvänä kakkosena. Hippu sensijaan on melkoinen itsepäinen demoni >:) No ei vaiskaan, mutta pillereiden nieleminen ei todellakaan ole hänen lempipuuhaansa. Kahdennenkymmenennen yrityksen jälkeen kiukusta pihisevä emäntä sai pillerin kuitenkin määränpäähänsä. Myöhemmin illalla Hippu sitten olikin aaaivan ihana mussukka. Tuntui vähän kuin hän olisi ollut pahoillaan kiukuttelustaan, ja tuli luokseni mentyäni sänkyyn. Ihan loputonta kovaäänistä purinaa, puskuja, pusuja, näytti äärettömästi nauttivan hellittelystä ja käänsi aina uusia paikkoja rapsutettavaksi ja kaivautui kainaloon. Ainakin tunnin verran söpöiltiin, kunnes nukahdettiin sylikkäin. Tähän asti kukaan pennuista ei ole malttanut antaa ihmiselle jakamatonta huomiotaan noin pitkään. Yleensä sylissä käydään pikaisesti tai muutenvaan heittäydytään hetkeksi selälleen paijattavaksi, kehräillään ja tullaan silitettäväksi kunnes kaverit taas kutsuvat leikkiin. Tuollaisia hetkiä soisi kyllä tulevaksi lisääkin ♥