Nyt me muutettiin!

Maanantai-iltana vihdoin, kahden viikon tavaroiden kantamisen päätteeksi kannoin uuteen kämppään myös kissimirrit ja itseni. Lyhyt automatka sujui pentusiltakin oikein nätisti maitoa massutellen. Mitä nyt naapurikopista kuulunut Mistyn kuolemankiljunta vähän sai levottomuutta aikaan niin että mammakin joutui murisemaan "turpa kiinni, älä hermostuta mun pieniä!".

Matka ei ollut pitkä, vajaa 10 minuuttia. Perillä Tristan tapansa mukaan häntä pystyssä viipotti tutkien joka paikan läpikotaisin. Misty ei ole vuosikausiin käynyt (eläinlääkäriä lukuunottamatta) missään kodin ulkopuolella, ja hiukkasen poikaa jännittikin. Maha maata viistäen kuitenkin Tristanin perässä tutkittiin paikat. Cindykin tahtoi tutkimaan, joten pentuset saivat jäädä kuljetusboksiin nukkumaan. Ehdin jo pelätä että Cindy unohtaa vauvat kokonaan, kun on niin paljon uutta tutkittavaa. Puolen tunnin kuluttua onneksi Cindykin loikkasi pentulaatikkoon ja asettui sinne ihan rauhassa. Ei haitannut maisemanvaihdos.Olihan siellä tietenkin paljon tuttuja hajuja, vanhat tutut huonekalut sunmuut.

Meinasin vaivihkaa viedä parvekkeelle tavaraa, mutta Tristankin oli ulkona silmänräpäyksessä. Tristan tarkisti heti turvallisuuden, ja kokeili onko verkko pitävä. Siinä kun roikkui joku mielenkiintoinen roska. Misty tuli heti perässä, joskin edelleen hyvin varovaisena. Pakoreitti (ovi sisään) varmistettiin jatkuvasti. Ensimmäinen ohiajanut auto saikin Mistyn laukkaamaan vauhdilla sisään, mutta takaisin hiivittiin samantien. Uteliaisuus voittaa Mistylläkin, vaikka vähän pelottaisikin. Tristan puolestaan oli aivan innoissaan, harmi ettei parvekkeelle oltu vielä ehditty koota puita, joista olisi voinut tiirailla maisemia. 

Mikä ihme tää paikka oikein on :<

Onko tässä joku verkko?

Pojat tutkii. Misty muistaa aina tarkistaa mua katsomalla, että "saako näin tehdä".

Cindy on vielä autuaan tietämätön ihanasta ulkoilupaikasta, kun oli hoitamassa pikkuisiaan poikien ulkoillessa. Kauaa emme vielä parvekkeella viettäneet, enkä vielä uskaltanut poikia sinne päikseen jättää :) Vaikka eipä ne sieltä karkaamaankaan pääse. Poikien mielestä parveke taisi olla ihan loistojuttu, kun oven mentyä kiinni sitä kovasti yritettiin kammeta auki ja parvekkeen ikkunasta tuijotettiin kaihoisasti. "Ihmisisoisälle" siis vielä suurkiitokset parvekkeen verkotuksesta :) Kyllä kisujen nyt kelpaa!!

Meidän ja naapurin parveketta erottaa ainoastaan lautaseinä, jossa on isot raot. Ja onpa niin, että myös naapurin parveke on verkotettu, ja siellä asuu neljä maatiaiskisua! Niinpä täytyi jotain keksiä, etteivät kisut ihan noinvaan näe ja haista toisiaan. Se siitä rentouttavasta ulkotilasta, jos jotain kissamaisia riitoja saisivat aikaan. Haistoin kyllä itsekin aikamoiset pissankäryt, kun taitaapi naapurissa olla hiekkalaatikko sen väliseinän vieressä :( Tällä hetkellä väliaikaisratkaisuksi on naulattu valkoinen lakana seinään. Hirveän tyylikästä, vai mitä! Eiköhän siihen jotain hieman kestävämpääkin keksitä myöhemmin. 

Onpa  hieno lakanaseinä!

Yöllä vähän harmitti, että pojat joutuivat yksinään nukkumaan koko yön, mutta pikkuperheen kanssa kun ollaan totuttu sulkeutumaan makkarin rauhaan, että ruuat menevät oikeisiin suihin, eikä pentusia kuljetella toiseen päähän taloa. Itkua ei kuitenkaan kuulunut kenenkään suusta - ovea tosin käytiin useaan otteeseen koluuttamassa. Jouduin samantien ruuvaamaan makkarin ovesta osaset irti, jotta sain sen väännettyä lukkoon. Ehdinhän juuri ja juuri kallistua sänkyyn, kun lukitsematon ovi ensimmäisen kerran avattiin Tristanin toimesta...

Voitto sai Tristanilta halin.

Sitä emon rasvalisääkin olen tässä pohtinut, kun taas vaan laihdutaan, ja luut jo tuntuvat vähän liikaa. Sitten Zooplussan sivuja selaillessa koin ahaa-elämyksen ja teki mieli mäjäyttää itseäni vasaralla päähän! Olen ihmetellyt, mitä ihmeen valkoista jauhetta mulla on kaapissa rasiassa, kun en ole kirjoittanut siihen mitään. Jotain jauhoa? Proteiinimömmöä? Kreatiinia? Ei ole sytyttänyt, kunnes eilen tajusin, että sehän on sitä vartavasten tiineyttä ja imetystä varten tilattua häränrasvajauhetta! Sille olisi ollut kyllä käyttöä, ja minä tyhmä olen vain ihmetellyt. No, nyt aletaan tankata rasvaa. Onneksi kohta (toivottavasti) myös kiinteä ruoka alkaa pennuille maittaa. Zooplussan paketti odotteleekin tällä hetkellä oven takana. Mahtavaa - Zooplus on lisännyt vaihtoehtoihin uuden kuljetusyhtiön, joka suostuu jättämään paketit kuittamatta jonnekin, ja jopa soittavat paikanpäältä ja varmistavat mitä tehdään. Enää ei tartte tilata paketteja työpaikalle tai kantaa postista selkä vääränä.