Tasaista kehitystä ja pulleaa elämää

Kuvia on paljon, mutta kuka ne laittaisi galleriaan? Muutto ja kaikki siihen liittyvä vievät vapaa-ajan aika täydellisesti. Pikkukisuja ehtii kyllä paijata ja kuvia on mukava räpsiä, mutta se niiden julkaistuksi saaminen onkin sitten eri asia :)

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet tasaista tahtia, mitään ongelmia ei olla kohdattu. Cindy on, jos mahdollista, vieläkin parempi mamma kuin aiemmin. Ihan äärettömän rauhallinen ja "asiantunteva". Kotona ollessamme pentuhuoneen ovi on aina auki, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. Cindy pysyy pesässä lasten rinnalla, käy vain välillä pikaisesti vessassa, syömässä ja juomassa ja eilen jopa pikkuisen leikkimässä. Cindy luottaa kaikkiin kissoihin ja ihmisiin täydellisesti, eikä pelkää kenenkään tekevän pienokaisille mitään pahaa. Niitä saa nostella ja tutkiskella ja viedä sängylle palluteltavaksi. Cindy seuraa kuitenkin silmä tarkkana pentujen jokaista liikettä, ja on valmiina syöksymään apuun, jos pentu vinkaisee. Cindy ei stressaa, mutta pitää rentoudestaan huolimatta pikkuisista todella hyvää huolta. Kunpa kaikki kissamammat olisivat Cindyn kaltaisia!

Eilen Cindy oli ollut sitä mieltä, että on aika opettaa veitikat saalistamaan. Lounaalle tullessani pesästä löytyi sulassa sovussa penturivistä kaninkarvahuisku. Voin vain mielessäni kuvitella, kuinka Cindy on sen jostain hakenut, miukuen pompannut pesään huiska suussaan, ja kurahdellen esitellut lapsille saalista :)

Pötkäleet ovat jo hirmuisen suuren näköisiä. Vilja avasi silmät ensimmäisenä jo kuuden päivän iässä. Väinökin alkoi raotella hieman yli viikon ikäisenä, ja nyt myös Veikko ja Voitto kurkkivat maailmaan pienillä sinisillä silmillään. Tovi vielä mennee, ennenkö kellään on silmät ihan kunnolla auki.

Pesässä ryömitään jo kovaa kyytiä, takajalkoja harjoitetaan ahkerasti, ja huojuen ne jo pikkuhiljaa alkavat kantaa. Päitä kannatellaan jo terhakkaasti ja etutassuilla pusketaan korkealle. Pallomahat makoilevat mielellään selällään, ja esittävät hassuja tanssiesityksiä. Varsinkin Vilja ja Voitto ovat melkoisia bailaajia! Pojatkin on oppinut jo erottamaan naamasta helposti. Jos ei erota, voi aina tarkistaa hännänpään :) Veikolla valkoinen kiila jatkuu päälaelle, kun taas Voiton valkoinen on lyhempi. Väinöllä on nenän toisella puolella enemmän mustaa. Ei ne oikeastaan näytä enää yhtään identtisiltä ;)

Veikko 11vrk

Väinö 11vrk

Voitto 11vrk

Vilja 11vrk

Kun pentulaatikolle menee katsomaan pikkuisia, ne möngertävät innokkaina vastaan. En tiedä puskevatko noin pienet jo? Siltä se ainakin tuntuu, kun ottaa syliin ja ne pökkivät päitään käsiä vasten. Kaikki pitävät hirmuisesti masun rapsuttelusta, ja kääntyvät selälleen rapsutettavaksi kehräilemään. Olenkin viettänyt pitkät tovit pentulaatikossa istuen - nyt kun vielä mahdun sinne. Kohta pennut ovat jo niin isoja etten mahdu - ja sittenhän ne jo pääsevätkin pesästä ulos.

Cindy on vihdoin alkanut syödä hieman enemmän. Ruuat tosin pitää tarjoilla pentulaatikkoon, kun ei neiti kauaa malta olla sen ulkopuolella. Puolen pussin sijaan nyt laskee jo kokonainen pussukka kerralla. Paino on kuitenkin jo normaalin alapuolella (4,7kg) ja nyt vaan toivotaan, ettei Cindystä tule samanlainen luuranko kuin viimeksi. Ruokaa, herkkuja ja vitamiineja tarjotaan runsaasti. Jokin sopiva maistuva rasvalisä pitäisi vielä keksiä!

Mistykin pääsi eilen ensimmäistä kertaa tutustumaan pikkuisiin lähempää. Pentulaatikkoon Misty ei ole uskaltautunut, mutta eilen kun nostin pennut sängylle köllimään ja kuvattavaksi, Misty kävi rohkeasti tervehtimässä ja pesemässä kaikkien päät. Eivät ne olleetkaan niin pelottavia! Pennut innostuivat uudesta kaverista heti, mutta Misty hieman hämmentyi, kun mokomat alkoivat kinuta Mistyltä maitoa!

Misty ja Voitto